Jussi Särkelä Lappeenrannassa: ”Rajasulullamme on syvät juuret”

Elämäni mittaisen historian harrastajana ja osin tutkijana sekä demokratian puolesta toimivana yhteiskunnallisena vaikuttajana, poliitikkona ja Suomen Uusi Strategia ry:n puheenjohtajana, en voi olla ajattelematta mitä suomalaiset sotilaat jatkosodan aikana Itä-Suomessa ja täällä Lappeenrannassa, mutta  koko Karjalan tasavallan alueella tekivät.

Tämän päivän militaristimme kantavat samaa ajattelutapaa kuin tuolloin, mutta jo 1920-luvun heimosotien aikaisena ajattelutapana. Silloin hyökättiin viisi kertaa rajan yli Venäjälle. Nyt kun vaadimme rajaa auki, vaatimuksemme on hyvä nähdä historiallista taustaansa vasten.

Minä halusin sanoa tämän teille, venäjänkielisille ja ukrainankielisille syystä, että rajasulullamme on syvät juuret. Rajakysymys ei minun mielessäni liity mitenkään teidän, venäjänkielisten ja ukrainankielisten suhtautumiseen itse Venäjän tai Ukrainan valtioon. Toivon rauhaa sydämiinne sopia siitä keskenänne.

Kiitollisuus ei kuulu Suomen herran hyveisiin. Voisi näet kuvitella, että Suomen valtiollisen itsenäistymisen tapahtumat olisivat muistuttamassa Suomen herraa siitä, että Venäjän ansiosta olemme itsenäinen valtio. Kun Suomi julistautui itsenäiseksi joulukuun kuudes päivä 1917, se ei herättänyt kansassamme sen kummempaa huomiota. Lehdet kirjoittivat siitä pikku-uutisia sisäsivuillaan. Suomalaiset olivat tottuneet siihen, että maa on autonominen osa Venäjää. Autonomia toimi hyvin. Sen hetken pahin ongelma oli elintarvikepula, kuten koko Venäjällä ja itseasiassa koko ensimmäistä maailmansotaa käyvässä Euroopassa.

Yksikään ulkomaan valtio ei suostunut vahvistamaan Suomen yksipuolisesti julistamaa itsenäisyyttä. Suomen piti saada vahvistus ensin emämaalta. Kun se saatiin, muodollinen itsenäisyys oli tosi ja kuljettiin kohti pian alkavaa herrojen ja kansalaisten välistä sisällissotaa.

Jatkosodan aikana täällä Lappeenrannassa, Huhtiniemessä, teloitettiin rauhasta puhuvia sotilaita. Hautoja ei ole milloinkaan etsinnästä huolimatta löydetty, mutta tuon aikaisten sotilaiden kertomukset vahvistavat nuo murhat.

Rajan takana suomalaiset miehittäjät aitasivat piikkilangoin naisia ja lapsia leireihin. Nälkäisinä heidät vietiin aamuisin metsätöihin. Kerran viikossa heidät ajettiin ryhmäsaunoihin, joissa he joutuivat sotilaiden kylmien vesisuihkutusten kohteiksi. Kaikki täit eivät lähteneet silloinkaan. Tuo brutaali ajattelutapa on tämän päivän rajasulkujen takana. Tästä syystä minä mainitsen nämä ihmisarvon loukkaukset tässä puheessani. Meidän on tunnistettava vastustaja, jotta saamme rajan auki pian.

Nykyisten henkisten piikkilankojen aikana maassamme on otettu käyttöön sananvapauden ja kokoontumisvapauden rajoitukset viime sotien ajan saksalaisoppien mukaisesti. Jopa tiettyjä tuomittuja vankilarangaistuksia voidaan perustellusti pitää poliittisina. Militaristiselle hallinnolle tyypilliseen tapaan media on kokonaisuudessaan työntänyt sananvapauden ja kriittisen tehtävänsä sivuun. Sille on laitettu tehtäväksi palvella nöyränä valtaapitävien tahtoa.

Kansalaisvapauksista ja yksilönoikeuksista

Suomella ja Venäjällä / Neuvostoliitolla oli kahdeksankymmentä ystävyyden vuotta. Se toimi mallina koko maailmalle. Neuvostoliiton aikana naapuruussuhteemme oli esimerkillinen kahden erilaisen talousjärjestelmän ystävyydestä ja yhteistyöstä, joka tuotti mm. ETYKin, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin Helsingissä vuonna 1975. Konferenssiin osallistui 35 maata Euroopasta sekä Yhdysvallat ja Kanada. Kokousta isännöi meidän presidenttimme. Suomen vaikutusvalta maailmalla oli merkittävin kuin milloinkaan muulloin. Nyt Suomi on alennettu apupojan asemaan.

Päivittämällä ETYK valtiot voisivat luoda sellaisen turvallisuusjärjestelmän, jonka suojassa voitaisiin käydä kauppaa ja vaihtaa kulttuurisia ja sivistyksellisiä kokemuksia. Poteroissa istuen tätä ei tietenkään haluta, palvellaan mieluummin sotateollisuuden omistajien voittoja. Aina sieltä rippeitä palvelijoillekin tippuu. Rajan avaaminen antaa vapauden ihmisille toimia tarpeitaan ja ystävyyksiään toteuttaen.

Ystävyyspolitiikan kaudella huomio oli kansalaisvapauksissa ja -oikeuksissa. Tämä oli länsimaissa siihen aikaan yleinen trendi. Kapitalistisen talouden kasvu avarsi ihmisille vapauksia. Erityisesti Yhdysvalloissa eri kansanryhmät ryhmittyivät kansalaisoikeuksien vaatimusten taakse Martin Luther Kingin johdolla. No. King tapettiin ja kautta länsimaailman, myös meillä Suomessa, yleisistä kansalaisoikeuksista siirryttiin tarkastelemaan vain yksilön oikeuksia. Se johti itsekkyyden ylikorostumiseen. Toisaalta tuo kehitys oli tavallaan luonnollinen. Olihan se toisen maailmansodan sytyttäjän Saksan hitlerismin vastaista. Hitler korosti ryhmäkuria, ryhmätoimintaa ja kollektiivisia rangaistuksia. Sitä tuettiin totaalisella sensuurilla ja pelottein.

Vähän kuten meillä tänään.

Kuten näemme rajan sulkemisella on periaatteellinen merkitys. Sillä suljetaan paitsi rajan molemmin puolin ihmisten kanssakäyminen, se kuvastaa kansakuntien keskinäistä suhdetta koko maailman mitassa. Itärajan sulku koskee ei vain Suomea ja suomalaisia, vaan koko Euroopan unionia. Italialainen ei tunne sitä nahoissaan, mutta hän kokee sen unionin ilmapiirin militarisoitumisena, tätä kautta ahdistavana.

Suljettu raja suututtaa meitä kaikkia Suomessa asuvia. Meidän kaikkien, asumme missä päin Suomea tahansa, on yksissä tuumin syytä käydä kamppailuun ihmisoikeuksiemme puolesta.

Tämän sanoessani en väheksy, päinvastoin, täällä asuvien konkreettisia ongelmia, huolia ja ikävää.

Ihmisellä ikävä toisen luo

Suljettu raja tekee kipeää. Suljettu raja sulkee sydämet. Pakkoero läheisistä, ystävistä ja tuttavista sävyttää koko elämää. Se luo surun verhon kaikkeen, jopa iloihin, se heijastuu suruverhona silmissä ja synkentää henkistä valmiutta kohdata tulevaisuutta.

Pitkään jatkuessaan eron vaikutus heijastuu kaikissa ihmissuhteissa. Luottamus toisiin ja elämään murentuu. Henkisesti hapero luottamus on samaa kuin kävelisi aina suolla. Hallitusherrat eivät ymmärrä psykologiasta mitään, heillä, kovasydämisillä on edessään aina kova tie. Eläväisillä ihmisillä on toisin. Terveellä ihmisellä on ikävä toisen luo.

Rajan sulkemisella yritetään muuttaa myös meidän sydämet koviksi, välinpitämättömiksi rajan toisella puolella asuvia ihmisiä kohtaan. Kovasydämisinä emme ymmärtäisi edes omien lastemme parasta. Ei! Tämä ei meille käy.

Kovasydäminen politiikka näkyy ja tuntuu sosiaali-, terveys- ja sivistyspolitiikkojen alasajona. Niistä säästetään niin paljon kuin suinkin. Eikä säästäjien sydäntä pakota lähettää rahat meille kuulumattomaan sotaan. Ei! Tämä ei meille käy.

Mikäli tähän suostuisimme, meistä tulisi Alexander Stubbin ja Petteri Orpon klooneja. Silloin kävisimme oman kansamme hyvinvoinnin kimppuun. Presidenttimme tavoitteena on jopa kotimaamme, Suomen, lakkauttaminen kokonaan. Hän havittelee eurooppalaisista valtioista koottua suurvaltaa.

Olemme olleet oikeassa

Keskeisenä perusteluna rajan sulkemiselle on ollut väite, että suomalaiset vihaavat venäläisiä. Meitä on ollut vain kourallinen, jotka olemme uskaltaneet avoimesti esittää, että vihaväitteet ovat sotapropagandaa. Suurta valetta. Tosiasiassa suomalaiset ovat ystävällistä kansaa, joka on aidosti kiinnostunut maailman kansoista, niin myös venäläisitä ja ukrainalaisista. Tietenkin jokaisessa kansassa on joitakin sivistymättömiä hörhöjä.

Taloustutkimuksen viime kuussa tekemän gallupin mukaan kuusikymmentä prosenttia puolueisiin kulumattomista suomalaisista kannattaa suhteiden normalisoimista Venäjän kanssa.

Puolueista eniten suhteiden normalisoimisen kannattajia on Liike Nyt:ssä, lähes neljäkymmentä prosenttia. Noin kolmenkymmen prosentin osuudella jäsenistöstään normalisointia kannatetaan Kristillisdemokraateissa, Perussuomalaisissa, RKP:ssa ja Vasemmistoliitossa.

Demareissa, Kokoomuksessa ja Keskustassa diplomatiaa kannattaa vain joka viides. Hämmästystä herättää rauhanlinjamme vakiinnuttajan Urho Kekkosen oman puolueen keskustan vahva kelkan kääntö.

Sotaisin on ekologisesta kriisistä muka huolta kantava, kännykkäotsikoihin tukeutuva Vihreän puolueen kannattajakunta. Heistä vain yksi kymmenestä kantaa rauhan ajatusta. Minulle henkilökohtaisesti tämä on synkkä tieto, sen verran paljon minulla on henkilösiteitä vihreisiin. Onhan minun toinen tyttöni entinen vihreiden kansanedustaja. Vihreiden sotaisuudesta jää raskas perintö Suomen henkistä jälleenrakentamista tekevän väen harteille.

Ainoa puolue, joka on koko ajan johdonmukaisesti kannattanut neuvotteluja, diplomatiaa, tavoitteena rauha, on Vapauden liitto.

Nyt on aika rakentaa Suomeen todellinen RAUHAN RINTAMA. Siinä on mukana kaikista puolueista ystävyyttä haluava väki. Tästä muodostuu kaikkien aikojen suurin suomalainen tahtoliike. Tämä liike noudattaa Suomen Uusi Strategia ry:n ajatusta siitä, että rauha erilaisten valtioiden välillä on ykköskysymys. Kun ”Rauhan Talo” on rakentunut, vasta sitten voidaan jopa kinastella siitä mitä ja miten hyvinvoinnin osioita tuon talon sisään laitetaan.

Hyvät ystävät! Meille kaikille on itsestään selvää, että me puhumme tulevaisuuden äänellä.

Jussi Särkelä
puheenjohtaja
Suomen Uusi Strategia ry.