Koko Eurooppa odottaa vaihtoehtoa

Puola oli lähellä vallankumousta. Siellä ollaan odotuksen tilassa, Ranskassa ja Saksassa kuohuu. Kauppojen ikkunoita naulataan umpeen. Italiassa suuria mielenosoituksia… Täällä Euroopan pohjoisessa kerätään perinteisesti raivoa ennen puhkeamista. Suomen hallitus ei ymmärrä ihmisten ahdinkoa, vaan tekee kaikkensa että raivo edelleen kuumenisi.

Euroalueen vuotuinen inflaatio nousi syyskuussa lähes neljään prosenttiin. Ranskan lainakorot nousivat viiteen prosenttiin, reilusti yli EKP:n kahden prosentin tavoitteen. EKP ei tiedä mitä tehdä, nostaako korkoja ja pysäyttää loputkin mahdollisuudet talouskasvulle vaiko antaa tilanteen rullata tälleen.

Pääjohtaja Christine Lagardella meni sormi suuhun. Hän erosi, pakeni vastuutaan. Hyvä eläke on jo ansaittu. Inflaatio kiihtyy 23 unionin jäsenvaltiossa. Kotitaloudet ovat jo pitkään kamppailleet kallistuneiden elinkustannusten kanssa. Nyt vielä tämä.

Mielenosoitukset laajenevat pitkin Eurooppaa. Luottamus tulevaisuuteen on nollassa. Ja johtajat kiihottuvat vain sotimisesta. Kaiken taustalla läntisen maailman pitkään jatkunut talousköhä. Nyt rahat ovat loppu. Länsi katsoo Yhdysvaltain johdolla, että ainoa keino selvitä on rosvous ja sotateollisuuden kasvattaminen köyhtyneen kansan verorahoilla ja lisävelalla.

Suomiherra on pannut oman maansa ulkovaltojen isäntiensä käsivarsille heittopussiksi. Muuta mahdollisuutta umpisilmät eivät näe. Suomiherra ei yksinkertaisesti edes ymmärrä missä mennään, mutta vauhti tuhoon on kova. Kautta Euroopan kuuluu jo vaihtoehdon ääni. On vapauduttava tuhon politiikasta ja siirryttävä kansan tarpeita tyydyttävään politiikkaan, on vapautettava ihmiset kurimuksesta, koska sille ei ole mitään todellista syytä, vain harvaliston itsekäs harha, harvaliston, jonka omaisuus on jo nyt mittaamaton.

(Kuva: Jussi Särkelä)