ENSIMMÄINEN PORMESTARI

ENSIMMÄINEN PORMESTARI

Jan Vapaavuori
Ensimmäinen pormestari
Otava 2022
ss. 384

Jan Vapaavuori kirjoitti kirjan, joka jokaisen kuntapäättäjän ja muidenkin kannattaa lukea. Maailma näyttää kaupungistuvan ja Vapaavuori luottaa trendin jatkuvan. Maailmalla katseet kääntyvät kahdensadan kansallisvaltion sijasta 600 johtavaan kaupunkiin.

Vapaavuori kirjoittaa toistaneensa Aristoteleen sitaattia koko pormestariaikansa; ”ihmiset muuttavat kaupunkeihin hankkiakseen työtä ja elantoa, mutta jäävät niihin elääkseen hyvän elämän”.

Vapaavuori on tiedetty koko hänen poliittisen uransa aikana itsenäiseksi ajattelijaksi, innovaattoriksi ja rohkeaksi tekijäksi. Avustajien mielestä häntä on vaarallista päästää pitkäksi aikaa yksin, koska uusia heitä työllistäviä ideoita ehtii syntyä paljon. Vapaavuoren poliittisiin näkemyksiin ei tarvitse yhtyä, mutta hänen kokemuksiinsa tutustuminen on hyödyllistä. ”Ensimmäinen pormestari” on oivallinen tutustumispaketti kuntakentissä esiin tuleviin haasteisiin ja niiden ratkomisen keinoihin.

Riittävä kunnianhimo on hänen mukaansa välttämätön. ”Tapanani oli muistuttaa kerta toisensa jälkeen siitä, että yhteisesti hyväksymässämme strategiassa ei asetettu tavoitteeksi olla Uudenmaan tai Etelä-Suomen, eikä edes Suomen tai Euroopan, vaan koko maailman toimivin kaupunki.” Kyse on asennetasosta ja toimintakulttuurista. Niiden muuttaminen on vaikeaa. Se vaatii systemaattista työtä. Ensimmäinen pormestari otti tämän haasteen vastaan.

Jos johdon ote kirpoaa hetkeksi, organisaatio ajautuu helposti takaisin turvallisiin uomiinsa. Pitää osata ja uskaltaa kyseenalaistaa aiemmat toimintatavat. Ratkeamaton ongelma ei poistu sillä, että yritetään samalla tavalla uudelleen. Pitää osata ja uskaltaa asettua isoa koneistoa vastaan, jolla on taipumus käpertyä puolustamaan itse aiemmin tekemiensä virheiden tunnustamiselta.

On myös välttämätöntä puuttua aika ajoin jämäkästi alisuoriutumiseen ja erityisesti silloin, jos sitä esiintyy keskeisessä asemassa olevien joukossa.

Lienee selvää, että näiden oppien vetäjä panee itsensä likoon. On onnistuttava. Jan Vapaavuori olisi valittu reippaasti toiselle pormestarijaksolle, mutta hän katsoi tehneensä yhden miehen työn.

Aivan oma lukunsa kirjassa on otsikoitu ”Torjuntavoitto sote-sodassa”. Vapaavuori aloittaa vuoden 2011 hallitusneuvotteluista ja kertoo sotesopan yli neljänkymmenen sivun mittaisessa selonteossaan.

Muistan itse istuneeni historiallisessa kolmen kaupunginvaltuuston – Helsinki, Vantaa, Espoo – yhteiskokouksessa omassa kaupunginosassani Martinlaaksossa. Tunnelma oli hieno. Vapaavuoren avauspuhe otettiin suosioin vastaan, joskin kokoomusryhmissä oltiin muita varauksellisempia.

”Minulla oli monta syytä ryhtyä aktiivisesti vastustamaan silloista sote- ja maakuntauudistusta”, kirjoittaa itsenäisesti asiaa Helsingin näkökulmasta ajatellut pormestari Vapaavuori. ”Ensinnäkin olin täysin vakuuttunut sen täydellisestä turmiollisuudesta. Sanoin monesti tiimilleni monien muidenkin hieman epätoivoisilta näyttävien tilanteiden edessä, että oikeaksi kokemansa asian puolesta pitää ja kannattaa usein taistella, vaikka tietäisi häviävänsä. Toiseksi olimme aloitteessani juuri kirjoittaneet Helsingin kaupunkistrategiaan pyrkivämme vaikuttavampaan edunvalvontaan. Tätäkin taustaa vasten näin merkittävässä asiassa oli yksinkertaisesti pakko pitää korkeaa profiilia. Kolmanneksi arvioin heti kauteni alussa, että minulla tulee olemaan työssäni kolme selkeää rintamalinjaa: suhteessa ei niin Helsinki-myönteiseen valtakunnan hallitukseen, suhteessa kaupunginvaltuuston punavihreään enemmistöön ja suhteessa muutosvastarintaiseen virkakuntaamme. Valitsemalla ensimmäiseksi taistelutantereeksi kaupungin ja maa hallituksen suhteen minulla oli hyvä tilaisuus aloittaa tavalla, joka yhdisti muut rintamat ja antoi minulle hyvän alun.”

Kovin hyvin taistossa ei silti käynyt, vaikka Helsinki sai oman sote-alueensa. ”Lopulta toteutunut malli on Helsingin kannalta monin tavoin epäedullinen. Erillisratkaisusta huolimatta Helsinkikin joutuu tavallaan rakentamaan kaupungin kaupungin sisälle. Toteutuneessa mallissa on Helsingin näkökulmasta edelleen pääosin samat valuviat, ongelmat ja riskit kuin toteutumatta jääneessä aiemmassa yrityksessä. Erityisen huolissaan on syytä olla uudistuksen rahoitusratkaisusta, joka on liki kopio Sipilän hallituksen mallista…”

Jokaisesta ei ole itsekritiikin harrastajaksi. Vapaavuoresta on. Eriarvoistuminen ja huono-osaisuuden ylisukupolvisuus ovat Helsinginkin tiukimmissa istuvia ongelmia. ”Emme onnistuneet kitkemään kaupungistamme osattomuutta ja eriarvoistumista lähellekään niin ponnekkaasti kuin olisimme halunneet.” Vaikka systemaattinen ja pitkäjännitteinen työ mm. sekoittavan asuntopolitiikan ja koulumäärärahoja koskevan positiivisen diskriminaation keinoin on tuottanut hyviä tuloksia. ”Ilmassa on myös paljon hiljaisia signaaleja tilanteen vaikeutumisesta.”

Laivoilla ja veneillä Helsinkiin saapuneita on yli sata vuotta vastaanottanut Ruotsin lippu. Sen kaupungintalokorttelin ja Presidentinlinnan välissä sijaitsevassa suurlähetystössä Ruotsin lippu on aina tangossa. Vapaavuorta tämä on harmittanut jo nuoresta. Hän sai sovittua sisäministeriön kanssa, että myös kaupungintalon katolla on lippu aina tangossa, Suomen lippu. Öisin se valaistaan kaikelle kansalle.