SOILE YLI-MÄYRY - MATKANTEKOA TUNTEMATTOMAAN

SOILE YLI-MÄYRY - MATKANTEKOA TUNTEMATTOMAAN
- Ylistyskirjoitus -

Soile Yli-Mäyry
Palava tuhka
5. täydennetty painos
Geisir Oy, 2020
siv. 214

”Minun ei enää tarvitse nähdä unia päästäkseni semmoisille vesille, joita ihmiset uskaltavat yleensä kohdata vain unissaan. Olen niillä vesillä koko ajan.” Ihmisyyden lahja on erehtyä. Ei luontokaan luonnostele, miltä maisema näyttää huomenna. ”Minäkään en halua kahlita tekemisiäni.”

Soile Yli-Mäyry on minun ehdoton ihanteeni. Hän edustaa minulle yhteisön kasvattamaa persoonallista ulkopuolista. Hänen taiteensa kuvaa syvältä elämää ihmisessä ja ihmistä elämässä. Soile on löytänyt ihmisyyden ytimen, joka koetaan yhtäläisesti kansallisesta tai uskonnollisesta taustasta riippumatta. Yli-Mäyry on tiedettä osaavana tutkijana todentanut tämän itsekin.

Yli-Mäyry on ahkera ja uskollinen näkemykselleen. Hän raaputtaa ja raaputtaa ihmistä. Hän kertoo menevänsä intohimoisesti yhä syvemmälle ihmisen ytimeen. Hän ei pelkää kuolemaa. Hän pelkää, että ei ehdi kertoa riittävästi ihmisestä. Kun hän pettyi ihmiseen, hän rupesi kuvaamaan tätä.

Helsingin ns. taiteilijapiireissä hänet ensin tyrmättiin, kuten apurahalähteissäkin. Jääräpäiseksi tunnustautuva Soile ei tästä välittänyt. Hän lakkasi pyytämästä apurahoja. Tarvitessaan rahaa hän haki sitä pankista. Itsenäisyys säilyi, työn jälki näkyi ja heijastui. Pian taidepiirit alkoivat tarvita häntä, esimerkkinä.

Minun suhteeni Soile Yli-Mäyryyn on aivan erityinen. Hän koskettaa sisimmässäni juuri niitä haituvia, joita en halua kenellekään näyttää. Soile ei tiedä tästä mitään. Tuskin hän edes muistaa minua, vaikka olemme muutaman kerran tavanneet. Pidän usein rinnassani hänen Poltettua oranssiaan. Kotimme olivat toisistaan vain kahdenkymmenen kilometrin päässä. Tämä varoituksena lukijalle; en ole tätä kirjoittaessani puolueeton.

En ole aivan varma oliko kyseessä Soile, jota murrosikäisenä hain tanssiin Kuortaneen nuorisoseuralla ja koin taian tunteen. Etsin häntä pitkään, mutta ei häntä enää näkynyt. Nyt ymmärrän. Miksi sosiaalisesti toisenlainen osallistuisi niin brutaaliin tapahtumaan kuin tanssit, joissa vieraat ihmiset limittyvät toisiinsa.

Kuitenkin tämä nuorisoseuran tyttö muistui mieleeni heti tavatessani hänet seuraavan kerran Taidelinnan avajaiskesänä. Minua hiveli outo maaginen silkki katsoessani hänen olemustaan ja katsettaan. Se tavoittaa, mutta ei ole tavoitettavissa. Hänen teoksiaan katsellessani tajusin, että vaikka ”säännöistä poikkeava kohtaa aina vastustusta”, niin luova älykkyys vetää ihmisiä väistämättä puoleensa. Taidelinnassa kävi avajaiskesänä enemmän ihmisiä kuin Soilen kotikunnassa Kuortaneella on asukkaita.

Minä näen Soilen tauluissa tutkielmia paitsi ihmisistä yleensä, myös lapsuuden kuuroista vanhemmista, yksiraajaisesta sisaresta, muista sisaruksista ja kylän ihmisistä. Hän yrittää selvittää itselleen mitä nämä rakkaat sekä kylän osin vieraiksi jääneet ihmiset olivat. Hän istuttaa heidät uudelleen ja uudelleen eteläpohjalaiseen avaruuteen ja mielenmaisemaan sekä perinteeseen. Soile ei Palavassa tuhkassa puhu mitään uskonnosta. Tätä häneltä kysyn, kun seuraavan kerran tapaamme. Jos uskallan.

”Herkkyytesi maailmaa kohtaan tekee sinusta taiteilijan, rajattoman kärsijän”, Soile kirjoitti päiväkirjaansa 24-vuotiaana. ”…nuorena piirsin ja maalasin aina… Tein kumisaappaisiin grafiikkaa. Värjäsin avaimia. Tapetteihin ilmestyivät uudet kuviot Sinikan ja minun yhteisessä huoneessa. Kaikenlaisilla kuvilla halusin vain ilahduttaa itseäni. Samalla lailla etsin iloa arkeeni suunnittelemistani vaatteista. Elämä oli muuten sietämättömän ankeaa. Odotin vain aikaa, jolloin pääsisin pois Mäyrystä ja eroon synkkyydestäni.”

Mäyrystä Soile on päässyt. Hänellä on ollut yli kolmesataa näyttelyä kolmessakymmenessä maassa. Hän on maailmalla Suomen tunnetuin taidemaalari. Tyttö Kuortaneen Mäyrystä.

Taitelija, valtiotieteiden tohtori Soile Yli-Mäyry käyköön esimerkkinä kaikille siitä, miten suuri persoonallisuus, itsenäisesti toimiva ihminen syntyy: yhteisössä, joka kantaa noiden ominaisuuksien lähteet. Kiitos Soile.

Lukekaa itse! Palava tuhka.