KIRSTI PAAKKASEN TARINA

KIRSTI PAAKKASEN TARINA

Ulla-Maija Paavilainen
Suurin niistä on rakkaus,
Kirsti Paakkasen tarina
Otava 2020
siv. 346

Vuonna 1972 maailman ainoa naisten mainostoimisto Womena lanseerasi sampoon Hellä Mietonen. Ensin sanomalehtien Syntyneet-osastolla maanlaajuisesti oli pieniä ilmoituksia: ”Syntynyt Hellä Mietonen”. Seuraavana päivänä lehtien lukijoille esiteltiin pakkauksen figuuri. Vähitellen ilmoitukset kasvavat kooltaan. Pian koko maa puhuu vastasyntyneestä ja Hellä Mietonen nousee myydyimmäksi sampooksi.

Womenan takana on nainen, joka ei ollut käynyt koulua, ei osannut kieliä ja joka pitkään häpesi lapsuuden köyhyyttään. Kirsti Paakkanen ajatteli ja itseopiskeli. Vuonna 1923 ilmestyneestä Claude C. Hopkinsin kirjasta ”Mainonnan salaisuudet” hän oppi perusasiat.

Erityisesti häneen vetosi Hopkinsin tarina New Yorkista: Sokean kerjäläisen kippoon ei ollut kolahtanut penniäkään. Hopkins laittoi sokean eteen kyltin: ”On kevät, olen sokea”. Se tehosi. Kippo alkoi täyttyä. Mielikuvamarkkinoinnin idea alkoi hahmottua Kirsti Paakkasen päässä.

Esimerkki sokeasta kosketti Paakkasta ilmeisesti myös siksi, että hänen äitinsä oli kiertänyt sokean isänsä kanssa pitkin Saarijärveä kerjuulla. Vastaanotto ei aina ollut ollut ystävällistä.

Paakkanen tunnetaan Marimekosta. Hänen aikanaan yrityksen liikevaihto nelinkertaistui ja nettovoitto 200-kertaistui. Listautumisen jälkeen Marimekon markkina-arvo yhdeksänkertaistui. Harvardin yliopisto tutki Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa Marimekon johtamis- ja toimintafilosofiaa.

Yrittäjäneuvos, kunniatohtori Kirsti Paakkasen tarinaa lukiessa voi vain kiittää, että hänen kaltaisensa persoonallisuus oli voinut kehittyä. Hänen lapsuudessaan lapsia oli paljon ja normit tiukkoja. Kirsti itse oli ainoa lapsi, vanhempiensa rakastama ja moraalinormeista tiukasti kiinni pitäviä. Isä valvoi, että tyttö tuli kotiin ajallaan, etenkin tansseista. Aikuinen Kirsti antaa vanhemmilleen suuret kiitokset.

Ulla-Maija Paavilaisen kirjan luettuaan Paakkasesta joko pitää tai ei pidä. Kirsti Paakkanen herätti valtavasti mielipiteitä. Jokainen, joka jaksoi hänen matkassaan, sai nauttia saavutuksista. Helppo ihminen Paakkanen ei ollut. Se käy selväksi.

Paakkasessa oli voimaa, joka tarttui toisiin. ”Tarttuessaan ensitapaamisella henkilöä kädestä hän sähköttää otteellaan ja koko olemuksellaan, että tämä kyseinen ihminen on hänelle ainutlaatuisen tärkeä. Vaikka ihmeellinen on vain Kirsti itse, koska hän osaa piirtää jokaisen kohtaamansa ihmisen ylle sädekehän – ja myös romauttaa sen alas, niin että toinen voi vain kummastuneena katsella haaveittensa minäkuvan sirpaleita.”

Kirsti Paakkasen luonne oli mustavalkoinen sekä asioiden että ihmisten suhteen. Hän voi ohittaa kaikki muut, eikä tilaan mahdu muita. Hän oli kova kuluttamaan rahaa. Hänen egonsa vaati sitä. Näin on monilla varattomuudesta varakkuuteen nousseilla henkilöillä. Rahaa pitää saada. Kirsti tarvitsi isoja asioita, ja kaikki suuri, kulissit ja vaatteet, maksavat. Hänellä oli allaan Jaguar ja rinnallaan kaksi afgaaninvinttikoiraa.

Hän oli itsenäisesti ajatteleva, toimiva ja elävä, sekä luova ja uskalias. Niistä nousi hänen kauneutensa. Suuri persoonallisuus.