IHMISEN UTOPIAT

IHMISEN UTOPIAT

Jouko Jääskeläinen
Toivon tulevaisuus
Ihmisten utopiat ja
Raamatun profetiat
Uusi Tie 2020
siv. 158

Valistus toi utopiat ihmisten elämään. Valistus itsessään sisälsi utopian. Se toi tiedon merkityksen ihmiselle ja hänen tulevaisuudelleen. Moni valistuksen ajatus oli ideologista kritiikkiä uskontoa kohtaan. Valistuksen aikana koottu tieto oli vasta alkua tieteellisen käsitteistön ja tiedemaailman nykyhistoriassa. Valistuksessa oli eteenpäin menon halu.

Valistus korosti uskonnosta vapaan tiedon merkitystä, kasvatusta ja järkeä. Korostuksissa oli toki eroja. Toiset painottivat enemmän omaatuntoa, toiset järkeä. Kasvatus oli tärkeä. Rousseau luotti enemmän pieniin valtioihin ja oli epäileväinen hyvän yhteiskunnan aikaansaamisen suhteen.

Porvaristo vakiintui ja työväenliike järjestäytyi 1800-luvulla. Edistyksen päävihollinen oli keisari- ja kuningasvalta. Porvariston ja sosialistien erimielisyys koski ensisijaisesti sitä, millaiseksi valtion tulisi kehittyä.

Valtiotieteiden tohtori Jouko Jääskeläinen on kirjoittanut erinomaisen tietokirjan. Hän on entinen kansanedustaja, nyt Vantaan kaupunginvaltuutettu ja kirkolliskokouksen jäsen. Kirjassaan hän arvioi yhteiskuntia ja utopioita seitsemällä kysymyksellä: mitkä luonto-olosuhteet turvaavat hyvän yhteiskunnan, millaisia ovat hyvät ihmis- ja naapurisuhteet, millainen on yhteisön taloudellis-moraalinen koodisto, mikä on toiminnan yksilömoraalinen koodisto, mitkä ovat instituutioiden ja yhteisöllisyyden roolit ja niiden väliset suhteet, mitkä ovat järjen ja toisaalta ilmoitukseen perustuvan tiedon roolit ja niiden väliset suhteet sekä mikä tai kuka kykenisi toteuttamaan hypyn utopian toteuttamiseen.

Kirjan lähdeluettelo vilisee filosofeja ja uskonoppineita. Suomalaisia utopiaa tutkineista tai utopiasta kirjoittaneista mukana ovat mm. Teuvo Peltoniemi, Tuure Junnila, Miika Kabata, Sixten Korkman, Göran Ekström, Mikko Lahtinen, Miika Salo, Joonas Laine ja Pentti Linkola. Ulkomaisista utopisteista lähdeluettelossa ovat ”kaikki”, Augustinuksesta Moreen ja utopistisosialisteihin. Antoisaa luettavaa siis.

Utopia on toivottu tila

Jääskeläisen kirjoittaman kirjan ansio on, että se ei pidättäydy kuvaamaan kokeiluja utopiayhteiskunnista. Itse asiassa ne jäävät taustalle hänen keskittyessään utopioiden aatteellisiin innoittajiin. Näin pääsemme tutustumaan niihin todellisuuksiin ja niistä nousseisiin ideoihin, jotka ovat kuljettaneet ihmisiä pyrkimään kohti parempaa, utopiaan. Käytännössä toimivista utopioista yksi selkeä esimerkki on sionismi.

Kirja jakaantuu neljään päälukuun. Ensimmäinen lyhyt luku käsittelee yhteisöllisyyden teoriaa ja seitsemän hyvän elämän kriteeriä. Utopia on Jääskeläisen mukaan toivottu tila, johon pääseminen on vaikeaa ja jopa mahdotonta. Myöhemmin kuitenkin käy ilmi, että olemme tavoittaneet modernissa sellaisia asioita, jotka joskus aikaisemmin olivat utopioita.

”Mitkä ovat vision, utopian ja esityslistan väliset suhteet ja erot?” kirjoittaja kysyy vastaten niihin omista lähtökohdistaan ja tieteelliseen kirjallisuuteen viitaten mielestäni hyvin. Visio on tavoiteltavissa olevaa, jonka pohjalta syntyy esityslista, joita pyritään toteuttamaan.

Toisessa pääluvussa Innoittajat tutustumme Israelin kansan utopiaan, Platonin hyvään valtioon, tulevaan valtakuntaan kristinuskossa ja varhaiseen islamiin. Kolmannessa pääluvussa, joka on kirjan varsinainen liha, Jääskeläinen kirjoittaa utopiatekstien luonteesta, uuden ajan pienistä utopioista ja suurten ideologioiden utopioista. Viime mainittu jakaantuu alaotsikoihin; ennen ja jälkeen marxilaisuuden, valtioideologioiden utopioita ja talous, luonto ja vihreys.

Kolmas pääluku päättyy alaotsikkoon Suurten uskontojen utopioita. Tässä hän käsittelee juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia. ”Ilmoitus ja profetia liittyvät kiinteästi utopian käsitteeseen… Taaksepäin katsova profetia kertoo asioista, joita tieteellisesti tai millään muulla tavalla ei ole voitu todentaa tai merkitä ylös.”

”Profetia eteenpäin ei kuitenkaan ole vain tai ensisijaisesti tulevaisuuden ennustamista, profeetta ei siis ole porvari. Profetian keskeinen tehtävä on kertoa ihmisille, miten elämässä tulisi elää sekä mitä seurauksia valinnoilla on. Tulevaisuutta koskeva profetia kertoo, miten hyvään utopiaan voidaan päästä ja mikä estää hyvän sekä miten joudumme dystopiaan.”

Itseäni jäi häiritsemään Jääskeläisen toteamus islamista väkivaltaisena. Kristillisyyden väkivaltaisuuden hän toteaa olevan takanapäin. Maailmanpolitiikkaa seuratessa panee kuitenkin merkille kristillisen maailman sotilaalliset hyökkäykset ja uuskolonialismin vahvistumisen. Niin hieno kuin kristillinen armon käsite onkin, ei se konkretisoidu ainakaan kristillisen maailman johtajien toimissa. Sen sijaan yksilötasolla muslimien ja kristittyjen hyvän tekeminen kulkevat samaa jalkaa. Neljäs pääluku Synteesi käsittää Jouko Jääskeläisen oman utopian. Mielenkiintoinen tietokirjailijan teksti sekin.

Suurilla utopioilla Jääskeläinen tarkoittaa laajojen kansanjoukkojen, valtioiden, uskontojen tai vastaavien luomia kuvia tulevaisuudesta. Hän käy läpi sekä maalliset merkittävät ideologiat ja että uskonnot. Valistus oli omalla tavallaan utopia, vaikka se ei ollutkaan järjestäytynyt liike. Taloudellinen liberalismi on merkittävä piilevä utopia. ”Hyvinvointi markkinavoimien, vapaan kilpailun ja talouden edistämisen kautta on tietenkin sinänsä suuri visio, mutta samalla myös utopia.”

Jääskeläinen kirjoittaa Miika Kabataan viitaten, että jos kapitalismi tai muu ideologia on toteutunut sellaisena, että ihmiset ovat siihen tyytyväisiä, se ei ole utopia. Jos taas ideologiaan liittyy tyytymättömyyttä, toivoa paremmasta tai pelkoa huonommasta tulevaisuudesta, voidaan se esittää utopian tai dystopian muodossa.

Suomalaiset utopiat

Konkreettisen kuvauksen suomalaisista utopiayhteisöistä saa Teuvo Peltoniemen kirjasta ´Kohti parempaa maailmaa. Suomalaisten ihanneyhteiskunnat 1700-luvulta nykypäivään (1985). Peltoniemi on viime vuosina vieraillut ja tutkinut suomalaisia utopiayhteisöjä. Häneltä on tiettävästi tulossa aiheesta uusi kirja. ”Siirtolaisuus on usein utopian etsimistä”, hän on todennut.

Suomalaiset ihanneyhteiskunnan tavoitteluprojektit ovat olleet moninaisia. Ne ovat olleet enemmän maallisia kuin uskonnollisia, sosialistinen tai työväenhenkinen ajattelutapa on liittynyt kahteentoista, uskonnollinen seitsemään ja suomalaisnationalistinen viiteen yritykseen. Vegetarismi oli valta-aate viidessä ja näissä korostettiin myös pasifismia. Pyrittiin takaisin luontoon.

Yleinen pyrkimys oli niin sanotusti paluu maalle – niin kuin myös myöhemmissä nykyajan vaihtoehtoliikkeissä on usein hypätty pois yhteiskunnan oravanpyörästä, on Teuvo Peltoniemi todennut.

Jääskeläisen oma juutalais-kristillinen utopia on mielenkiintoista luettavaa jo siksi, että en muista ennen saaneeni lukea kristityn ihmisen utopiakäsityksistä. Tilanpuutteen vuoksi en kuitenkaan tee tästä yhteenvetoa. Jääskeläisen tiivistelmän mukaan kaikki on kiinni Jeesuksen takaisinpaluusta. Silloin tuotannollinen muutos mahdollistaa aidon paikallisuuden, kansat eivät taistele keskenään eikä sota-aseita valmisteta, omaisuuseriä ei koota ja suojella, riemuvuonna velvollisuudet ja oikeudet tasataan.

Vain muutamaa kymmenen käskyn kohtaa on epäilty sopimattomuudesta yhteisen moraalin pohjaksi. Jumala kuitenkin lupaa olla jokaisen Jumala. Avioliitto on miehen ja naisen. Tuossa ajassa ei ole abortin eikä väestöräjähdyksen ongelmia.

Elämää leimaa sisäisesti omaksuttu käskyjen ja moraalin tie, yhteisöllisyys. ”Emme elä pakon maailmassa eivätkä yksityiset mielitekoni määrittele omaa elämääni muiden totuuksista irrallisiksi saarekkeiksi. Joitakin instituutioista tarvitaan kuten edustuksellisia elimiä.

On opittu erottamaan oikean Jumalan Ilmoitus epäjumalien puheista. Voidaan omaksu taidon ja tiedon maailman antimet. Tämän kaiken mahdollistaa Jeesuksen Kristuksen paluu.