ULLA WELIN, ISOISÄN TARINA

ULLA WELIN, ISOISÄN TARINA

Ulla Welin, Isoisän tarina
Neirol-kustannus 2012
ss. 245

Ulla Welin on kirjoittanut koukuttavan tarinan, dokumenttiromaanin Lapualta, tiistenjokisesta isoisästään ja tämän kahdesta vaimosta. Teksti soljuu vaivattomasti eteenpäin, lyhyet murrejaksot on istutettu niin hyvin osaksi lauseita, että se ei lukemista hidasta. ”Isoisän tarina” on ehdottomasti yksi parhaimpia suvusta kirjoitettuja romaaneja mitä olen lukenut.

Suomi rakentui ihmisten työssä, paikallisella tasolla. Welin kuvaa tätä prosessia. Hänen romaaninsa kuvaa yksilötason historiaa elimellisessä kytköksessä paikallisiin, alueellisiin ja valtakunnallisiin kehyksiin ja kehityksiin. Juuri tässä on ´Isoisän tarinan´ ansio. Se tekee kirjasta historiallisuudessaan ajattoman.

Päähenkilön Vihtori Leppäsen elinaikana 1863–1936 suomalainen yhteiskunta kehittyi askelin, joihin mikään sitä edeltävä aikakausi ei ollut yltänyt. Tuolloin rakentuivat nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet, kuten myös se yhtenäiskulttuurimme, joka jaksoi sota-ajat ja jälleenrakennustyön sekä hyvinvointivaltion ja rauhan ulkopolitiikkamme rakentumisen.

”Ei ole ihmistä luotu olemaan yksin, ja niinpä ovat nyt toisilleen lupautuneet ja näin ollen kihlautuneet vakain aikein astua kristilliseen aviosäätyyn, talollinen, leski Heikki Jaakobinpoika Leppänen ja neitsyt Eeva-Sofia Antintytär Ruokonen, tytär Ruokosen talosta.”

Vihtori Leppäsen elinajan rakennustöille pohjautuu myös entisen yhtenäiskulttuurin hylännyt nykyinen yhtenäiskulttuuri, jossa valitut totuudet ovat lähes kaikille pyhiä.

Yrittäjähenkinen, ajattelultaan ennakkoluuloton Leppänen kuului heihin, joiden luovuus ja rohkeus loivat paikallisyhteisö Tiistenjoelle hyvinvointia ja sen myötä toivat uusia ajattelutapoja ja arjen käytäntöjä.

Vihtorin elinaikana tapahtuneet muutokset ja tapahtumat olivat niin huomattavia, että niiden luetteleminen on tarpeen:

Yritystoiminnalle luotiin lainsäädännölliset edellytykset. Lisääntynyt vapaa-aika ja toisaalta varallisuuden kasvu mahdollistivat luovien ihmisten yritys- ja muun kuin maahan sidotun työn ja toiminnan viriämisen.

Koettiin nälkävuodet ja useat epidemiat. Niihin kuoli huomattava määrä väestöstä.

Luotiin kouluverkosto ja sen jälkeen varakkaimmilla oli mahdollisuus lähettää lapsensa oppikouluihin. Terveydenhuollon kehittymisen ansiosta äidit eivät enää kuolleet synnytyksiin. Kun tyttöjen tiedettiin elävän yhtä pitkään kuin poikien, heitä ruvettiin myös kouluttamaan.

 Syntyi nuorisoseuraverkosto ja sen myötä pitäjissä saattoi olla mm. useita teatteriryhmiä. Ne esittivät paljon Minna Canthin Työmiestä. Sivistyksen laajentamisen saralla nuorisoseuraliikkeen merkitys oli mittaamaton.

Koettiin laaja muuttoliike Amerikkaan. Se kosketti erityisesti Etelä-Pohjanmaata. Se pelasti monet talot. Tiloja ei tarvinnut pilkkoa.

Sukunimet muutettiin ruotsinkielisistä suomalaisiksi: ”Vaan eihän se tänne lakeuksille tuo muutosta. Ainahan täällä on ollut Ala-Rintaa ja Ylä-Koskia, Hakalaa ja Erkkilää.”

Tieto terveydestä ja hygieniasta levisi Suomeen. Se oli uutta kautta maailman. Vasta Vihtorin syntymäaikoihin Ranskan sairaaloissa havahduttiin, että leikkauspotilaat jäivät paremmin henkiin, kun lääkäri pesi ennen leikkausta edellisen potilaan veret käsistään ja leikkausvälineistään.
”-Vauvaa pitää pidellä näin, tukea niskaa. Vaihtaa kapaloita, huuhtoa pyllyä ja imettää. Eikä saa antaa lehmän maitoa, se on liian vahvaa. Ja käsiä pitää pestä, ennen kuin vauvaa koskettelee, neuvoi kätilö.
-Kyllä täällä on lapsia ennenkin hoidettu ja tiedetty kuinka pidellään. Turhaan se uusi ihminen käy neuvomassa, murisivat vanha emännät happamina.
-Mutta nyt, kun se on tullut, niin eipä oo kuollut lapsia, niin kuin ennen ja lapset ovat terveempiä…”

Poliittinen vasemmisto heräsi ja työväenliike syntyi. Myös osuuskauppaliikkeen ja säästöpankkien syntymisellä oli suuri merkitys. Pellervolaisen liikkeen vaikutus oli erityisen huomattava, vaikka se Welinin tekstistä uupuu sen rajautuessa varakkaan Leppäsen näkökulmaan.

Yleinen yhteiskunnallinen herääminen kiinnitti ihmisten huomion kaikkiin tarpeisiin. Yksi niistä oli naisten äänioikeus. Emännät keskustelivat siitä vilkkaasti myös Tiistenjoella.

Ensimmäinen maailmansota. ”Eteläpohjalaiseen kylään sen vaikutus ei ulottunut.”

Itsenäisyysliikkeen ja erikseen jääkäriliikkeen syntyminen, jotka osaltaan johtivat maamme itsenäisyysjulistukseen 6.12.2017.

Sisällissota ja heimosodat. Viimemainittuihin lähdettiin suuremmitta puheitta, salaa.

Pitäjiin palkattiin kiertävät karjakot. Tuli sähkö ja puhelimet. Autot ilmestyivät maanteille ja traktorit pelloille. Vuonna 1929 Lapuan kirkonkylän alueella oli jo 46 autoa, 17 moottoripyörää sekä lisäksi jokunen traktori. Vuonna 1930 Leppäsen perheessä pohdittiin radion hankintaa. Tiistenjoella oli jo 42 puhelinta.

Lamavuosien pakkohuutokauppojen vyöry vei monta tilaa pankkien omistukseen.

Suosittelen Welinin dokumenttiromaania jokaiselle, joka suunnittelee esivanhempiensa elämäkerran kirjoittamista. Me olemme ensisijaisesti yhteisöissämme ja yhteiskunnassa toimivia henkilöitä. Tämä tulee Welinin tekstissä hienosti esille.

Ulla Welinin romaani loppuu kauniisti: ”(Vihtori) Henkäisi vain vielä kerran työläästi ja tukahtuneesti.
Eikä häntä enää ollut.
Oli vain se vaate, jonka jokainen meistä saa sielunsa, henkensä ja unelmiensa suojaksi, ja joka elämän varrella kasvaa, kutistuu ja lopulta kuluu harmaaksi ruttuiseksi ja läpikuultavaksi.”

En tiedä miten tunnettu Welinin dokumenttiromaani on Lapualla. Kirjahyllyissä sen paikka on Lapuan historia -kirjan vieressä.