RATKAISUJA POPULISMIIN

RATKAISUJA POPULISMIIN

Ratkaisuja populismiin
Vastaavat toimittajat:
Ernst Stetter, Tamás Boros,
Maria Freitas
Suom. Veera Hänninen
Kalevi Sorsa-säätiö 2019

Kalevi Sorsa-säätiön suomentama kirja ”Ratkaisu populismiin. Miksi eurooppalaiset äänestävät populistipuolueita, ja miten tähän haasteeseen pitäisi vastata” on tärkeä populistisia liikkeitä koskeva puheenvuoro. Englanninkielisen alkuperäisteoksen kustantajia ovat sosialidemokraattiset ajatuspajat Foundation for European Progressive Studies ja unkarilainen Policy Solutions.

Sana ”populismi” on sangen vaikeasti tavoitettava. Sanaa käytetään monissa tarkoituksissa. Sitä käytetään usein mustamaalaamaan poliittisia liikkeitä, joiden katsotaan rikkovan poliittisen korrektiuden rajoja. Kaikissa poliittisissa liikkeissä on populistisia elementtejä. Timo Soinin mukaan populismi rakentuu epäluottamukseen, identiteetin murtumiseen, koettuun sosiaalisen aseman heikkenemiseen ja poliittisten ryhmien rajojen hämärtymiseen. Soinin määritelmästä päätellen populistit ovat saapuneet poliittiselle kentälle, koska vanhoista puolueista on tullut lähinnä vaaliorganisaatioita.

Kirjassa tarkastellaan populismia Unkarissa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Suomessa. Kussakin maassa on tehty populististen puolueiden kannattajien haastatteluja. Niissä nousi esiin nostalgia heidän maansa kulta-ajasta. Haastateltavat viittasivat lähes yksimielisesti 1980- ja 1990-lukuihin. Tuota ajanjaksoa leimasi Unkarissa kommunistien valta, Italiassa verrattain vakaa hallituskausi, jota johtivat sosialistit ja kristillisdemokraatit ja Ranskassa valtaa pitivät sosialistit ja François Mitterand.

Ihmisten mielessä 80- ja 90-luvut yhdistyivät ennen kaikkea työpaikkojen pysyvyyteen ja taloudelliseen kasvuun. Sitä menneisyyttä äänestäjät muistelevat ja jota he pitävät vakaan turvallisuuden aikana, jolloin heidän kotimaansa oli vielä ”itsenäinen ja aito”. Kahden vuosikymmenen aikana koettujen muutosten vuoksi nämä samat äänestäjät kokevat nykyään tuskin olevansa kotonaan omassa kotimaassaan.

Muutosta sinänsä ei vastusteta

Kansallisen identiteetin tärkeys ja se, että kansakunta on turvaverkko ja kulttuurisen yhtenäisyyden voima, on yleinen populististen puolueiden kannattajien trendi. Koetaan, että muuttuva maailma uhkaa heidän juuriaan, historiaansa, perinteisiä arvojaan ja uskontoaan. Globalisaatio ja joskus Euroopan unioni ovat näiden uhkien pääasiallisia lähteitä. Samaan aikaan Euroopan unionin kannatus on vahva, jopa Unkarissa.

Erityisesti edellä mainittuja arvoja uhkaavat (muslimi-) maahanmuuttajat. Kansakunnan ”kuolema” on toistuvat pelko. Pelätään monikansallisten yritysten toimista, samanlaisista kaupoista, ravintoloista ja kahviloista aiheutuvaa kansallisvaltioiden yhdenmukaistamista. Toisaalta globalisaatioiden hyödyt tunnustetaan. Erityisesti valtava tavaravalikoima ja mahdollisuudet matkustaa edullisesti ja helposti saavat kannatusta.

Kaiken kaikkiaan nämä ihmiset haluaisivat myös kansallisvaltion säilyttävän valta-asemansa kansainvälisessä yhteistyössä monikansallisten yritysten vaikutuksia ja ylikansallisia organisaatioita vastaan.

Populististen puolueiden kannattajat eivät vastusta muutosta ja globalisaatiota, vaan niiden nykymuotoja. He ovat vasemmistolaisten talousarvojen kannalla kritisoidessaan globalisaatiota siitä, että se kasvattaa varallisuuseroja, jakaa yhteiskuntaa ja tuhoaa pieniä paikallisia yrityksiä ja paikallista tai alueellista tuotantoa.

Toinen lähde, josta vallitseva taloudellisen epätasa-arvon tunne kohoaa, liittyy pakolais- ja maahanmuuttokysymykseen.

Turvallisuuden ja vakauden kaipuu on selvästi lisääntynyt viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Onkin ilmeistä, että nykyisellä ”pelon aikakaudella” turvallisuus on noussut ihmisille vapautta tärkeämmäksi arvoksi. Toinen vastaajilta vastakaikua saanut avainsana oli vakaus. Käsittämättömän nopeat muutokset teknologiassa, ihmisten asuinalueilla tapahtuvat kaupunkikuvan ja etnisen kokoonpanon muutokset sekä vakiintuneiden tapojen muuttuminen kaikki johtavat vastareaktioon, jossa merkittävä osa ihmisistä vaatii muutoksia, jotka lopulta toisivat vakautta.

Ratkaisuja populismiin -kirjan ansio on, että siinä ei leimata, vaan kerrotaan tosiasiat. Tunnustetaan globalisaation, kansallisuuksien ja identiteettien murtuminen. Ihmisten reaktiot ovat luonnollisia. Tosiasiassa populistien kannatus on huomattava lähes kaikissa puolueissa, vaikka se ei näy äänestyskäyttäytymisessä.

Kirjaa lukiessa tulee miettineeksi, että liian nopean muutoksen vastustamisen voi nähdä myönteisenä. Silloin kun muutos tapahtuu ihmisistä riippumatta, olisikin syytä pysähtyä analysoimaan minne ollaan menossa. Erityisesti globalisaatioon liittyy taloudessa tapahtunut omalakinen muutos. Agenttina on talouden laki, ei ihmisten tahto, ei ainakaan ihmisten demokraattisesti päättämä tahto.

Uusi nationalismi

Unkari on oma erityinen lukunsa populistisessa politiikassa. Jo yksin Unkarin vuoksi kirja kannattaa lukea ymmärtääkseen unkarilaisten äänestäjien näkemyksiä. Suomen yksipuolisesta mediasta saa väärän kuvan unkarilaisten tilanteesta ja tahdosta.

Vaikka myös Unkarissa esiintyy avointa vihamielisyyttä EU:ta kohtaan, 70 prosenttia kansasta kannattaa maan EU-jäsenyyttä. Lähes kaikissa jäsenvaltioissa EU:n kannatus on korkein pitkään aikaan.

Kirjassa esitellään populistiselle politiikalle edistyksellisiä ja vasemmistolaisia vaihtoehtoja. Unkarilaisen kirjoittajan Tamas Boroksen esittelemä vasemmistolainen vaihtoehto sisältää osin aineksia, jotka ovat lähinnä periksi antamisia oikeistolle kuin todellisia vaihtoehtoja.

Tamas Boros´n yksi vaihtoehto: ”Eurooppa suojelee -narratiivi on yhtä aikaa vasemmistolainen ja Eurooppa-myönteinen, ja se vastaa äänestäjien kasvavaan vakauden ja turvallisuuden tarpeeseen. Tämä narratiivi voisi alleviivata sitä, että suurten yritysten tulisi pysyä eurooppalaisissa käsissä, ja EU:n on suojeltava työntekijöitä aasialaisilta ja amerikkalaisilta yrityskaupoilta; vahvojen EU-tason ammattiliittojen täytyy olla aktiivisia yli kansallisten rajojen työntekijöiden oikeuksien puolustamisessa, ja EU:n rajavalvontavirastojen ja eurooppalaisen armeijan täytyy turvata Euroopan rajat ja EU-kansalaisten turvallisuus ja vapaus. Esimerkiksi nämä ovat mahdollisia suuntia, joista vasemmistopuolueet voisivat hakea lisäkannatusta tässä asiassa.”

Puheet EU-armeijasta tullevat siis lisääntymään ja Kiinan vastaisuus lisääntyy. Ei kovin perinteistä vasemmistolaisuutta!

Sen sijaan alue- ja kulttuuritutkimuksen professori Jussi Pakkasvirta kirjoittaa mielenkiintoisesti nationalismista luvussa ”Mitä voidaan oppia populismista Suomessa”. Oppialansa asiantuntijana hänellä on kyky nähdä kulttuuristen muutosten ehdot. Hänen mielestään ”liberaalien ja vasemmistopuolueiden täytyy kyetä uudistamaan nationalismikäsityksensä”.

”Nationalismi voidaan ymmärtää paitsi poliittisen yhteisön luomisena, myös maailman ja maailmankuvan rakentamisena. Nationalismi kuvastaa pitkäaikaisia henkisiä muutoksia (arvoja, normeja ja mentaliteetteja)… ”Positiivinen nationalismi” voisi tarkoittaa vaihtoehtoisia tapoja ja menetelmiä hyväksyä nykyelämän monimutkaisuus – yhteiskunnan avoimuus yhdistettäisiin luotettavaan kansalliseen valvontaan ja turvallisuuteen. Yhteisöt, jonkinlaiset rajat ja sosiaaliset verkostot näyttävät yhä olevan tärkeitä äänestäjille. ”Positiivinen nationalismi” voisi tarjota poliittisen yhteisön, jossa yhdistyy vapaus ja vastuu – oli se sitten yhden kansakunnan tai kansakuntien liiton sisällä.”

Populistisissa liikkeissä on äärioikeistolaisia ryhmiä, joissakin vahvempina joissakin taas vähemmän merkittävinä. Niiden olemassaolon ei saisi häivyttää näkemästä, että valtaosa populististen liikkeiden kannattajista on tavallisia ihmisiä, jotka vastustavat liian nopeaa ja hallitsematonta muutosta. Olisi kummallista – suorastaan epätervettä - jos siihen ei reagoitaisi.