OLIN JOUKON NUORIN

OLIN JOUKON NUORIN

Erkki Liikanen
Olin joukon nuorin
Otava 2019
ss. 352

Erkin kirjasta tulee hyvälle tuulelle. Ei ihme, sillä Erkkihän on mukava mies. Myös asenteeltaan optimistinen. Vaikka kirjan lukeminen jättää hyvän olon, on hyvä ymmärtää, että maailma ei ole yhtä auvoinen kuin kirjan jättämä tunne.

Tässä kirjassa muistelija ei kehu itseään. Erkki toteaa tapahtumat ja faktat lähteisiin viitaten. Hän avaa myös oman menestymisen avaimia. Eduskuntaan hän meni kaikkien aikojen nuorimpana. Tätä auttoi puoluehajaannuksen päättyminen. Äänestäjät halusivat uusia kasvoja. Myös yhteiskunnallinen ilmapiiri kantoi mahdollisuuksien tasa-arvon poliitikkoja.

Kirja on elävästi kirjoitettua historiaa suuren ikäluokan mukana. Erkin ikäluokkaan kuuluva lukija samaistuu kirjoittajan kokemuksiin. Tässä toinen tärkeä syy siihen, että lukijalle jää miellyttävä lukukokemus. Nuoremmille kirja käy lähivuosikymmenten Suomen poliittisen historian oppikirjasta.

Liikanen arvosti presidentti Urho Kekkosta. Se tulee esiin monista kirjassa kerrotuista tapahtumista. Mutta Erkki kirjoittaa esimerkein myös Kekkosen pelin politiikasta. Hän näkee Kekkosessa myös arvosteltavaa. Moite kohdistuu myös lehdistöön. ”Lehden toimituspäällikkö Simopekka Nortamo oli sanonut, että Helsingin Sanomat kirjoittaa vain sen, mitä presidentti tai hänen edustamansa instituutio haluaa, että lehdessä kirjoitetaan.” Nykypäivän Mediapooli ei ole siis ainoa, joka Hesaria on käskyttänyt.

Kalevi Sorsa oli Liikaselle tärkeä poliitikko ja läheinen ihminen. Sorsan poliittisen elämän tärkeät kohdat on luettavissa Erkin kirjasta. Paljon puhuttu Sorsan ja Koiviston kilpailu saa selon. ”Kalevi Sorsa kokosi muutamia päättäjiä SDP:n puoluetoimistoon. Hän kertoi tulleensa siihen tulokseen, että Mauno Koiviston on aika ryhtyä pääministeriksi. Sorsan perusteluna oli, että Koivistolla oli SDP:n piirissä suurimmat mahdollisuudet tulla valituksi presidentiksi, ja presidenttitiellä pääministerin tehtävä on tärkeä meriitti.”

Toinen suomalainen Erkin arvostama demari on tietysti Mauno Koivisto. Liikaset istuivat monta kertaa leppoisaa iltaa Tellervo ja Mauno Koiviston kanssa. ”Koivisto tunsi hyvin sosialismin teoriaa.”

Poliitikkojen muistelmissa tapaa olla paljastuksia. Niitä ei Erkki Liikasen kirjasta löydy, ellei sellaisena pidetä Mauno Koiviston suosituksesta otettua Suomen ensimmäistä luottoa Kansainväliseltä valuuttarahastolta. ”IMF-asioista ei julkisuudessa juuri keskusteltu.”

Kun kyseessä on savolaisen Erkki Liikasen kirjasta, siinä toki on mukana mukavasti huumoria. Sanan sutkauksia on säännöllisin välein. Erkillä on sana hallussa niin puheessa kuin tekstissä. Lahden puoluekokouksen 1984 iltajuhlaan oli kutsuttu laulaja Erkki Liikanen Forssasta. ”Hän meni pönttöön, mutta pitikin puheen. Kun minun vuoroni tuli, alkoi orkesteri soittaa Unto Monosen ”Satumaata”. Ei auttanut kuin laulaa. Se oli suurin yleisöni laulajana, pari tuhatta kuulijaa.”

Erkki oli eduskunnassa kaksikymmentä vuotta. Hän halusi elämältä muutakin. Pyrky oli kansainvälisiin tehtäviin. Hän päätyi tekemään merkittävän uran Euroopan unionissa.

Erkin demokratianäkemystä kuvaa episodi Brysselissä. Kun ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen tuli ensimmäisen kerran Brysseliin, Erkki pyysi: ”Saanko laukkusi? Minä kannan sen.” Tehtävät olivat muuttuneet; hän oli ministeri, minä virkamies. Perttiä nauratti ja hän otti siitä valokuvan.”

Brysselin ajasta Liikanen kirjoittaa sen verran vähän, että jää odottamaan toista kirjaa. Kolmas kirja voisikin käsitellä Suomen Pankkia.

Suomen ja Venäjäksi muuttuneen Neuvostoliiton välinen yya-sopimus päättyi Mauno Koiviston presidenttikaudella. Uusi, yya-sopimuksen korvaava sopimus neuvoteltiin valmiiksi ennen kuin Neuvostoliitto hajosi. EY-komissiosta oli kerrottu pääministeri Esko Aholle, että jäsenmaalla ei voi olla sopimuksia, jotka menevät EY-jäsenyyden yli. Niinpä presidentti Koivisto lähetti asiasta viestin pääsihteeri Gorbatšoville. Pian Venäjän ulkoministeri Pankin totesi, että YYA-sopimus pitää uusia. Uusi Suomen ja Venäjän välinen sopimus allekirjoitettiin 19. tammikuuta 1992.

Erkki Liikasen kirjan ”Olin joukon nuorin” lukijalle käy selväksi, että Erkin tärkein ihminen on Assi ja tyttäret.