VLADIMIR PUTIN - KOKO TARINA

VLADIMIR PUTIN – KOKO TARINA

Arvo Tuominen
Vladimir Putin, koko tarina
Readme.fi 2019
ss. 240

Arvo Tuominen on kirjoittanut kirjan, josta Putinin kiihkeimmät kannattajat ja kovimmat vihaajat eivät pidä. Silti juuri heidän kannattaa kirja lukea. Se haastaa ajatukset, ennakkoluulot ja tiedot. Tyylilleen uskollisena Tuominen on tarkka faktoista ja silloin kun hän esittää tietoja, joista ei ole aivan varma, hän sen myös ilmaisee.

Tuomisella on tapa letkautella, heittää lauseita mutusteltavaksi. Yleensä hän onnistuu. Tällä kertaa lennokkuus menee paikoin yli. Kun hän heittää mahdollisuuden, että Putin viedään Haagiin tuomittavaksi, otettaneen se Putinin vihaajien joukossa liian todesta. Tuominen tietää kyllä, että Haagiin ei suurvaltajohtajia viedä. Jokainen kansoja pommittanut Yhdysvaltain presidentti nukkuu yönsä rauhassa.

´Vladimir Putin, koko tarina´ luo tarkan kuvan Putinista. Tuominen seuraa hänen kasvuaan Leningradin kaduilta tähän päivään. Hän kuvaa Putinin sattumien kautta tapahtuneen etenemisen jäntevästi, tavalla, joka pitää lukijan hereillä. Tuomisella on myös kyky nähdä sosiaalinen todellisuus ja psyyke ihmisen toiminnan taustalla. Tämä yhdistyneenä Tuomisen tavattoman hyvään Venäjän ja yleisen historian tuntemukseen, tekee kirjasta teoksen, joka jää elämään. Se ylittää yhden joulumyyntikauden, eikä se ole yhden aikakauden propagandistinen tuote.

Kirja antaa realistisen kuvan realistisesta ihmisestä, joka sijoittuu realistisesti kuvattuun maahansa ja maailmaan. Putin poikkesi kaikista muista vuosituhannen vaihteen toimijoista siinä, että hän oli ainoa, joka ei suostunut ottamaan lahjuksia vastaan. Hän ei syönyt samasta kaukalosta kuin muut.

Kirjan lähtökohtana on fakta: ”Venäjällä on saman verran valtaryhmiä kuin Kremlissä torneja – 20. Näiden ryhmien intressien sovittelu ja yhteisen linjan löytäminen on presidentin tehtävä.” Tehtävä ei ole helppo. Putin on siinä onnistunut. Panemalla oligarkeista yksi vankilaan, valta palautui politiikan puolelle.

Putin oli sattumoisin tehtävissä, jossa hän näki maansa tilan. Neuvostoliiton viimeisen presidentin Gorbatšovin perintö oli raskas, lähes mahdoton. Maa oli ajautunut Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin lainoista riippuvaiseksi. Lainaaja sanelee velalliselle ehdot. Tämä jäi vaivaamaan Putinia. Tänään Venäjä on velaton.

Tuominen käsittelee kaikki keskeiset Venäjään vaikuttaneet maailman tapahtumat, Jugoslavian ja Serbian pommitukset, Libyan raunioittamisen ja muut arabimaiden sodat ja kriisit sekä tietysti Ukrainan ja Krimin. Ne avautuvat lukijoille eri tavalla silloin kun esitellään kaikkien osapuolien näkökulmat ja intressit. Lukijan ei tarvitse olla Tuomisen tulkinnoista samaa mieltä – en minäkään kaikilta osin ole – mutta kuten edellä sanottu, Tuomisen tuomat tiedon ainekset monipuolistavat tietovarantoa, johon näkemyksensä perustaa.

Vladimir Putin on kirjan mukaan humanisti. Hän on tukenut mm. monikulttuurisuutta tukemalla paitsi ortodoksikirkkojen myös synagogien ja moskeijoiden rakentamista silläkin uhalla, että se on nostattanut mielenosoituksia häntä vastaan. Itse asiassa näitä Putinin tekoja vastustaessaan kiivas kansallismielinen Aleksei Navalnyi on noussut oppositiojohtajaksi. Navalnyi on Venäjän Halla-aho.

Mielenkiintoinen jakso kirjassa on ortodoksisuuden vaikutus Venäjään. ”Alhaisempi työn tuottavuus ortodoksisen uskon maissa (ei siis vain Venäjällä) johtuu pitkälti uskonlupauksesta, positiivisesta suhtautumisesta kuolemaan sekä takuuvarmasta ylösnousemuksesta. Kun maanpäällinen taival on vain eräänlainen välitila ennen iankaikkista elämää, josta mannaa ja hunajaa ei puutu, niin miksi itseään pitäisi työllä näännyttää? Mieluummin korkataan vodkapullo ja otetaan lunkisti kuin kehitetään hiki päässä esimerkiksi kunnon auto tai kännykkä.” Vaikka tämä tiedostetaan Kremlissä, on tälle vaikea tehdä mitään.

Lopussa luku ”Venäjä Putinin jälkeen” on tärkeä. Asiaan perehtyneille siinä ei ole uutta, mutta jokaisen kannattaa kirja lukea jo tämän luvun vuoksi. Venäjä on eurooppalainen valtio ja Putin oli länsimielinen, mutta ei suostunut soittamaan Yhdysvaltojen pilliä. Yhdysvallat piiritti Venäjän sotilastukikohdilla. Siinä ei ole ollut mitään mieltä. Mitä järkeä Yhdysvaltain ja Euroopan kannalta on ollut puristaa Venäjää liittoutumaan Kiinan kanssa, kun se voisi olla historiallisessa roolissaan välittäjävaltiona sekä itään että länteen ja samalla lännen puskurivaltio itään.

Yhdysvaltalainen geostrategi Zbiegniev Brzezinski esitti vuonna 2012 Yhdysvaltojen, Euroopan ja Venäjän liittoutumista sekä tasapainojärjestelmän rakentamista Euraasian itäpäähän. Nyt on käymässä toisin. Länsi pakottaa Venäjän liittoutumaan Kiinan kanssa. Tämä ei ole Venäjän tahto, sillä Kiinan nousu saattaa ajaa Venäjän Meksikon rooliin suhteessa Yhdysvaltoihin.

Euroopan ja Venäjän välisen suhteen kehittämisessä on paljon potentiaalia, kunhan osapuolten väliset erot ja yhteiset edut tunnustetaan. Se on myös Vladimir Putinin tahto.

´Vladimir Putin, koko tarina´-kirjan lähdeluettelo vahvistaa uskoa, että Arvo Tuominen on kirjoittanut tasokkaan tietokirjan.