HIENO KEHITYSKERTOMUS 1600-LUVULTA

HIENO KEHITYSKERTOMUS 1600-LUVULTA

Arvi Herttua
Kuusela
Books on Demand 2018
ss. 293

Arvi Herttuan toinen kirja, dokumenttiromaani ”Kuusela” kertoo 1600-luvun lopun nälkävuosista Lopen kunnassa. Nälkävuodet alkoivat koko Euroopassa vuonna 1695 kestäen vaikutuksiltaan kolmesta neljään vuotta. Viljasadot Suomessa menetettiin paikoitellen kokonaan, nälkäiset lähtivät vaeltamaan kuljettaen tauteja mukanaan. On laskettu, että Suomessa kuoli nälkään lähes kolmannes väestöstä.

Väestön huolto ei toiminut, koska pääkaupunki Tukholma keräsi edelleen veronsa ja jätti toimittamatta tänne maaherrojen pyytämää viljaa. Papisto syytti onnettomuudesta kansan syntisyyttä, kun se ei muutakaan voinut. Sen aikaista papistoa objektiivisemman kuvan noista vuosista kertoo historioitsija Mirka Lappalainen teoksessaan ”Jumalan vihan ruoska”.

Tarkan kuvan kertoo myös Arvi Herttua. Hän kirjoittaa hyvin yksityiskohtaisesti nälän ja tautien runtelemista ihmisistä ja epätoivosta, kun kartanoista ja tilallisiltakin loppui ruoka. Lopella kerjäläiset pidettiin pois kulkemasta. Heille järjestettiin asuinsijat tyhjiksi jääneisiin taloihin, jonne järjestettiin ruokaa ja jopa alkeellinen terveydenhuolto.

Huollon järjesti kirjan päähenkilö Antti Hirvi.

”Kuusela” on kehityskertomus Antti Hirven ja uuden tuotannollisen yhteisön rakentamisesta. Orvoksi jäänyt Antti päätyi asumaan Hollantiin isoisänsä luo. Antin merikapteeni isä oli järjestänyt hänelle useita kotiopettajia, jotka opettivat humanistisia aineita. Antin isän mielestä triviaalikoulussa opetetaan vain uskontoa ja siellä tehdään pappeja. Pojan piti saada enemmän. Hollannissa isoisän hoivissa Antin koulutus jatkui samalla aatteellisella linjalla.

Kun Antti Hirvi oli saanut kokemusta työelämästä kauppakomppaniassa, hän halusi kokeilla siipiään. Hän kaipasi kotimaahansa, tuli tänne ja osti konkurssikypsän Kuuselan tilan. Perimillään rahoilla Antti tekee Kuuselasta nykyaikaisen maanviljelyskeskuksen, jonka ympärille rakentuu muutakin tuotantoa. Hyväntekijä Antti työllistää nälkävuosina kodittomia, mutta myös ammattimiehiä. Antin palatessa Hollantiin Kuusela on sadan ihmisen yhteisö ja työmaa.

Arvi Herttua kertoo paikoin erittäin yksityiskohtaisesti kartanon töistä ja uusien keksintöjen käyttöönotosta. Herttua hyödyntää sitä tietoa, jota hankki kirjoittaessaan ensimmäistä kirjaansa ”Koivuniemi”. Omakohtaista tuntumaa maatalouteen ammattiyhdistysliikkeen palveluksesta eläkkeelle jääneellä Herttualla on lapsuudesta. Hän on maatalon poika.

Kirjassa voi tulkita olevan kaksi ulottuvuutta. ”Opillinen” osuus, jossa kerrotaan tarkasti maanviljelykseen liittyvistä uudistuksista perunan tulosta sepän keksintöihin. Toinen ulottuvuus on Antin radikaali ajattelu. Hollanti oli tuohon aikaan liberaali valtio, jonne monet Euroopan ajattelijat ja kauppiaat siirtyivät. Antin saama koulutus ei perustunut uskonnolliseen kasvatukseen, vaan tuloaan tekevään valistukseen. Tämä näkyi Antin toimissa lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa. Kuuselassa ei lasta kasvatettu piiskalla ja työllä, vaan järjestämällä heille leikkejä. Antti perusti koulun, johon jokaisen Kuuselan lapsen kuului mennä.

Antti oli naisten mies. Tähän liittyvät tapahtumat tuovat kirjaan sävähdyksiä; iloja, jännitteitä, pettymyksiä ja uusiutumista. Vannoutunut poikamies joutui keskustelemaan naissuhteistaan kirkkoherra Jacobus Kaskasin kanssa. Mutta minkä kirkkoherra mahtoi kylän nälkäisiä auttavalle Hirvelle. Luonto hoitaa lopussa tehtävänsä. Sormusliikkeeseen se saa Antti Hirvenkin.

Kirjassa paikkojen, pappien, maaherrojen ja voutien nimet ovat oikeita.

Tässä tarina kiteytettynä siten, että kirjan hieno juoni ei paljastu.

Arvi Herttua on yksi esimerkki henkilöistä, jotka ovat aloittaneet kirjoittamisen vasta eläköitymisen jälkeen. Toivon, että hän olisi esimerkki tuhansille eläkkeensaajille, joilla on kerrottavaa omasta elämästä ja laajemminkin. Arvi toimii aktiivisesti Kirjoittavat Eläkkeensaajat -yhdistyksessä. Yhdistys tekee yhteistyötä Työväen Arkiston kanssa. On tärkeää, että hyvinvointivaltion rakentajat – Arvi Herttuan ikäpolvi – kirjoittaa kokemuksensa edes arkistoon.

Suhteellisen pienellä kustannustoimittajan työllä Arvi Herttuan ”Kuusela” olisi tekstin ja sisällön osalta suurellekin kustannusyhtiölle kustannuskelpoinen.