JUMALALLINEN JA INHIMILLINEN ASIA

JUMALALLINEN JA INHIMILLINEN ASIA

Matthias Calonius
Siviilioikeuden luennot
WSOY 1946
ss. 574

Yksi harrastukseni on historia. Se panee pöyhimään erilaisia hyllyjä ja pinoja. Työväenkirjaston ystävien Punakulmasta löysin sattumalta Matthias Caloniuksen (1738-1817) Siviilioikeuden luennot. Historiaa kerrakseen.

Roomalaisessa näkemyksessä oikeustiede määriteltiin jumalallisten ja inhimillisten asiain tuntemukseksi, oikean ja väärän tietämiseksi. Kullakin aikakaudella on oma näkemyksensä oikeasta ja väärästä, siis moraalista. Kaksisataa vuotta sitten Ruotsin Itälääneissä (nyk. Suomessa) asuvien moraalin perusta oli sama kuin meillä nykyisin. Toki eroja löytyy yksittäisissä kysymyksissä.

Caloniuksen luennot antavat hyvän taustan nykypäivän elintapaa ja emotionaalisuutta käsitteleviin keskusteluihin. Niitä ei yleensä taustoiteta lainkaan, eikä nähdä, että kaikissa asioissa, niin kehityksessä kuin taantumassa, on kyse prosesseista. Jostain on lähdetty, jossain oltu ja päädytty nykyiseen, joka taas kulkee seuraavaan. Tämä toteamus koskee tietenkin kaikkea historian tuntemusta.

Kun lukee ihmisten ja oikeustieteilijöiden – tässä tapauksessa Caloniuksen moraalinäkemyksiä – jotka käyvät merkillisen hyvin yhteen tämän päivän vallitsevien näkemysten kanssa, ymmärtää, että kulttuurin muuttaminen ja muuttuminen on hidas prosessi. Ellei kulttuurin staattista tilaa oteta huomioon, niin kulttuurin muuttaminen esimerkiksi äänekkäimpien vaatimusten mukaisesti saattaa tietyissä tapauksissa olla henkistä väkivaltaa kansan enemmistöä kohtaan. Euroopassa tämä näkyy uusina poliittisina vastavoimina.

Edistys ei voi tapahtuma pakosta. Sitä rakentavat ihmiset pikkuhiljaa.

Caloniuksen aikana ei eletty vielä kapitalismissa. Se tietysti näkyy hänen oikeuskäsityksessään. Hänen luentonsa esimerkiksi valtauksesta on kiinnostava. Valtauksessa kyse on omistajaa vailla olevan esineen ottamisesta ottajan haltuun, omakseen. ”Valtaukseen vaaditaan aina, a) että esine, joka vallataan, on isännätön, joko luonnostaan tahi edellisen omistajan hylättyä sen, b) että valtaajalla on oikeus valtaamiseen, c) että valtaus tapahtuu teolla, esineen haltuun ottamisella ja lopuksi d) että on olemassa omana pitämisen tarkoitus. Valtaamisoikeus on saantoperuste, itse valtaus saantotapa.

Isännättömiä ovat esineet joko a) luonnostaan, b) sodan oikeuden nojalla tai c) edellisen omistajan ne hylättyä. Valtausta on siis kolmenlaatuista, yksinkertaista valtausta, sodassa tapahtuvaa valtausta ja löytöjä. Nämä periaatteet eivät ole muuttuneet miksikään. Yhdysvaltalaiset valtaavat öljylähteitä sotimalla ja Suomi tarjoaa kaivoksensa ryöstettäviksi.

Erityisen paljon Calonius on käyttänyt aikaa aviopuolisoiden oikeuksien käsittelyyn. Syykin on selvä, sillä ”oppi avioliitosta on vaikeimpia. Sen näet ovat osaksi jumaluusoppineet, osaksi eri uskontoja ja erilaisia tapoja edustaneet lainoppineet kiertäneet niin sekavaksi vyyhdeksi, että sen täydellinen selvittämine kysyy paljon vaivaa”.

”Henkilöt, jotka menevät avioliittoon, ovat yksi mies ja yksi nainen. Moniavioisuus, olkoonpa sitten kysymyksessä monimiehisyys tai monivaimoisuus, on sekä luontaisoikeuden vastainen, että meidän oikeutemme ankarasti kieltämä.” Caloniuksen luennoissa on sivukaupalla perusteluja moniavioisuutta vastaan. Käy miettimään tähän syytä, koska ei moniavioisuus kaiketi ollut Suomessa yleistä kaksisataa vuotta sitten.

Caloniuksen ensimmäinen perustelu moniaviosuutta vastaan: ”Koska muuten ei jokaiselle miehelle olisi tarjona vaimoa, minkä johdosta se, joka ottaisi useita vaimoja, loukkaisi muiden oikeutta.” Sellainen oli logiikka tuolloin.

Luennoissa käsitellään siviili- ja rikosoikeuden kaikki pääalueet. Kirjan viimeinen luku käsittelee ylimuistoista nautintaa.

”Teoksen sivuilla silloin tällöin välkehtii myös huumori, joskus taas räiskyy pureva iva, joka armottomana suomii etenkin ennakkotapauksia tiedonpuutteessaan hapuilevia 1700-luvun tuomareita”, kirjoittaa esipuheessa Y.J.Hakulinen.

Opettavainen teos.