KARJALA KOKO TARINA

KARJALA KOKO TARINA

Arvo Tuominen
Karjala. Koko tarina.
A Bonnier Group Company
ss. 328

Tuomisen Karjala-kirjassa kaikki on kohdallaan. Teksti on ammattimaisen nasevaa ja täsmällistä. On skeptisyyttä ja huumoria. Suuret linjat ovat kohdallaan. Niitä Tuominen täydentää mielenkiintoisilla yksityiskohdilla. 

Arvo Tuominen on etsijä, tarkkailija ja löytäjä. Hän kertoo seikkaperäisesti tapahtuneista ja siitä mitä nyt on. Vetäessään peittoja ilmiöiden päältä ja tunkeutuessa niiden taakse hän löytää asioita, joiden kertominen saattaa ärsyttää heitä, jotka ovat ns. Karjala-kysymyksessä nauliintuneet uskomuksiin. Toisaalta Tuominen antaa itselleen vapauden tulkintoihin kuten todetessaan Pietari Suurella olleen halu nöyryyttää ruotsalaisia ja että samaa vanhaa taktiikkaa käyttää nykyisin Vladimir Putin. Kirjoittajan tulkinnat vain parantavat kirjan luettavuutta. Tuominen on saanut Karjala-tuntemuksestaan Venäjän korkeimman ulkomaalaiselle myönnettävän kunnianosoituksen, Ystävyyden mitalin.

Kirjassa tutustutaan jokaiseen Karjalan paikkakuntaan, niiden historiaan, kohtalohin, merkittäviin rakennuksiin ja nähtävyyksiin. Jokaisen suomalaisen tulisi tuntea Karjala hyvin. Tuomisen kirja kuuluu tästä syystä jokaisen kodin kirjahyllyyn.

Itseäni ilahdutti Tuomisen huumorilla höystetty teksti. ”Karjala on tunnettu erityisesti männyistään. Sitä voi käyttää moneen tarkoitukseen… Ja siihen voi hakata päätä.” Karjalan tunnetuin mänty sijaitsee Kalevalassa. Tämän ikivanhan ja kelottuneen puun juurella Elias Lönnrot laulatti tarinan mukaan karjalaisia. Tämänkin ilmiön takaa löytyy muuta: ”Tarkemmin katsottaessa puulla ei ole juuria.”

Tuomisen kirja on mainio kuvaus myös viime vuosisadan sodistamme, niin heimosodista kuin talvi- ja jatkosodista. Esiin tulee asioita, jotka eivät ole yleisesti tunnettuja, vaikkakin jo historiankirjoihin pantuja. ”Heimosoturit ja heitä vastaan taistelleet karjalaiset löysivät tosin Jyskyjärvellä yhdistäviäkin tekijöitä, sillä he ostivat pontikkaa samalta babuskalta. Kun poliisipäällikkö Ivan Tarasov puuttui asiaan, he yksissä tuumin surmasivat tämän. Hautamuistomerkissä teko on tosin laitettu ”suomalaisten valkobandiittien syyksi.”

Suur-Suomi kutistui kolmen vuoden haparoinniksi, josta tapahtumasarjasta Tuominen on löytänyt tällaisen yksityiskohdan: Kesken taistelun Rukajärven suunnalla joku vääräleuka oli huutanut kesken ampumisen: ”Tupakkatauko!”. Tämän oli vihollisen puolella joku karjalan poika toistanut venäjäksi: ”Tabak pereriv!”. Pian ampuminen oli tauonnut, ja venäläistenkin puolella alkoi nousta mahorkapilviä. Paussin jälkeen taistelua taas jatkettiin.”

Muiden muassa Muurmannin radan rakentamisen syyt ja rakentamisen historia kerrotaan yksityiskohtaisesti. Radan rakentaminen aloitettiin ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914. Rakentamiseen osallistui 70 000 ihmistä, joista sotavankeja Itävallasta, Saksasta ja Unkarista 25 000. Olipa töissä värvättyinä myös 10 000 kiinalaista. Väitetään 25 000 radanrakentajan kuolleen kahden vuoden aikana.

Rata on suomalaisille historiallisesti tärkeä. Sen katkaisemista on yritetty sodissa ja sen rakentamisessa oli mukana 5 000 suomalaista. Tänään puhutaan maamme rataverkon ylettämisestä Jäämerelle saakka. Mikä mainio mahdollisuus onkaan tehdä yhteys esim. Sallan kohdalta Muurmannin rataan. Yhteys syntyisi vähillä rahoilla niin Jäämerelle kuin kaikkialla Venäjälle ja Kiinaan saakka. Siitä syntyisi suomalaisille hyvinvoinnin rata. No, tästä Tuominen ei kirjassaan maininnut.

Kirja on erinomaisesti kuvitettu. Tiesittekö muuten, että vuonna 2000 Impilahdella paljastettiin ensimmäinen suomalais-venäläinen talvisodan muistomerkki, Murheen risti. Se on viisi metriä korkea äitihahmoinen monumentti. Siinä hyvä käyntikohde erityisesti tänä vuonna, Talvisodan syttymisen merkkivuonna.

Syväri on vilkkaasti liikennöity joki. Sen varrelta puuttui pitkään turistirysä. Sellaisen rakensi liikemies Sergei Gutzeit vuonna 1996. Hänen toteutukseltaan näyttävä, erikoinen ja laadukas rakennus Verhnie Mandrogin seisoo samalla paikalla kuin entinen metsätyöleiri. Gutzeit on Suomessa tuntematon, koska hän ei ole sijoittanut länteen, ostanut huvipursia ja jalkapallojoukkueita. Hän on sijoittanut omaan maahansa ja viime vuosina erityisesti Krimille.

Kostamus on jokaiselle suomalaiselle tuttu. Presidentti Kekkosen tahdonvoimalla syntyi suomalaisille työttömille työtä. Kekkonen teki naapurin kanssa Kostamuksesta niin hyvän projektin, että venäläisten asiantuntijoiden mukaan venäläiset olisivat voineet suomalaisen hinnoilla rakentaa Siperiaan kolme Kostamusta. Mutta Kekkosen ja Aleksei Kosyginin projekti toteutettiin, koska saunassa oli niin sovittu. Tiesittekö, että Kekkonen ja Kosygin keskustelevat näyttävinä patsaana Kostamuksen kulttuuritalon pihalla.

Jos aika ja harrastus riittäisi, voisi lähteä kirja oppaanaan matkaamaan Karjalaan. ”Karjala” on myös matkakirja.

Arvo Tuomisen kirja on tarpeellinen lisä Karjalaa koskevaan kirjallisuuteen. Jörn Donner valitti aikoinaan, että hänen ”Diktonius” -kirjaa ei hyväksytä väitöskirjaksi. Yhtä hyvällä syyllä voidaan ”Karjala. Koko tarina” pitää väitöskirjatasoisena. Tuskin Tuominen kuin ei Donnerkaan jaksaisi istua kaikki väitöskirjan edellyttämät seminaarit ja kuunnella ohjaajan opastuksia. Uteliaat janoavat jatkuvasti uutta tiedon juotavaa.