MEILLÄ ON METSÄSTÄJÄ-KERÄILIJÄN AIVOT

MEILLÄ ON METSÄSTÄJÄ-KERÄILIJÄN AIVOT

Minna Huotilainen
Katri Saarikivi
Aivot työssä
Otava 2018
286 siv.

”Aivot työssä” on erinomaisen hyvä esimerkki tieteen kansanomaistamisesta. Lukija ei tarvitse etukäteistietoja aivoista ja psykologiasta. Aivotutkijoiden Minna Huotilaisen ja Katri Saarikiven teksti avautuu helposti jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle. Vaikka kirjassa on myös uusia tieteellisiä tuloksia, ei siinä silti ole mitään mullistavaa uutta evoluution ja psykologian perusasiat tuntevalle. Hyvää kertausta se maallikolle yhtä kaikki on.

Kirja on osoitettu erityisesti työelämän tarpeisiin. Kuitenkin uupumus, stressi, ilon ja luovuuden saavuttaminen jne. liittyvät kaikkeen ihmisen elämään. Myös järjestöjyrä tai vapaaehtoistoimija voi uupua vaikkapa liiallisen velvollisuudentunnon alla.

Jokaisen on hyvä ymmärtää aivojen toiminnasta perusasiat. Riittävä liikunta, hyvä ravinto, sopivan pituinen uni, vireystilan ylläpitäminen, impulssien hillintä ja uusiin ideoihin kiirehtiminen ovat asioita, joita me voimme useimmiten itse säädellä.

Evoluutio on hidas. Päässämme on edelleen metsästäjä-keräilijän aivot. Tämä näkyy toimissamme monella tavalla. Metsästäjä-keräilijälle oli välttämätöntä kiihtyä nollasta sataan äärimmäisen nopeasti. Vastaan saattoi yhtäkkiä tulla peto. Rauhallisesta tilasta oli nopeasti päästävä aktiiviseen tilaan. Pulssi kiihtyi, hengitys tiheni ja sydän pumppasi lihaksiin happea. Tämä ns. taistele tai pakene -tila on edelleen kehollemme tyypillinen tapa reagoida uhkaan. Se käy meille kalliiksi, jos se toistuu liian usein. On päästävä palautumaan. Viesti työelämälle on selvä. Pitkäaikaisen stressin seuraukset voivat olla kamalia.

Uhkaa kokiessaan ihminen käyttäytyy samalla tavalla kuin metsästäjä-keräilijä. Hän ei välitä muiden ihmisten tilanteesta ja lue heidän sosiaalisia signaalejaan, vaan toimii yleensä yksin tai nappaa mukaansa vain kaikkein tärkeimmän henkilön.

Paremmat aivot

Ihmisryhmille on tyypillistä olla tehokkaita silloin, kun tavoittelemme yhteisiä saavutuksia. Työ on keskeisesti tätä. Ratkomme yhdessä ihmisten ongelmia. Entä minkälaiset aivot olisivat nyky-ympäristössä soveliaat? ”Ehkäpä tarkkaavaisuutemme olisi erilainen: voisimme ehkä jollain aivojen osalla tarkastella sähköpostia kännykästämme ja toisella liikennettä. Tien ylittäminen tai auton ajaminen tekstiviestiä kirjoittaessa ei olisi temppu eikä mikään. Moniajo eli multitaskaus olisi täysin mahdollista. Kenties aivokurkiaista eli aivopuoliskoja toisiinsa yhdistävää hermokimppua ei olisi. Nimittäin potilailla, joilta tämä yhteys on katkaistu, voi tietoisuus jakautua kahtia ja vaikkapa toinen aivopuolisko voi haluta eri asiaa kuin toinen. Ehkä pystyisimme kehittämään tätä ominaisuutta edelleen ja hajauttamaan aivokapasiteettimme siten, että kehon kaksi puolta voisivat hoitaa samanaikaisesti eri tehtäviä: toista työtä oikealla ja toista vasemmalla kädellä. Ehkä olisimme oppineet tekemään muutamaa helpompaa tehtävää vielä samanaikaisesti jaloillakin.”

Yksi ihminen pystyy pitämään jollain tapaa aktiivisena tai tuntemaan paremmin korkeintaan noin 150 henkilön verkoston. Lähimpien tosi ystävien määrä on ihmisellä paljon tätä pienempi. ”Uudet” aivot saattaisivat laajentaa sosiaalisten verkostojen hallintaa.

Aivotoimintojen muokkautuminen geneettisesti on erittäin hidasta. Me emme ehdi nähdä kuvattuja muutoksia seuraavien sukupolvien aikana. Huotilainen ja Saarikivi lohduttavat, että metsästäjä-keräilijän nokkelilla aivoilla pärjäämme mainiosti myös tulevaisuudessa.

Luovuus

On hyvä, että huolehtii aivoistaan, onhan se ihmisen tärkein keskus. Oppiminen on terveellistä aivoille. Kirja vastaa kysymyksiin mitä aivoissa tapahtuu, kun ihminen oppii, minkälaisissa olosuhteissa jatkuva oppiminen on mahdollista ja mitä tehdä, kun oppiminen tuntuu vaikealta.

Tekoäly muuttaa ihmisen toimintaa. Miten, on vielä avoin kysymys. Älykästä toimintaa voi kuvata kolmen asian yhdistelmänä: teknologia eli työkalut ja toimintatavat, kognitio eli ihmisen ajattelu ja toiminta sekä sosiaalisuus eli toiminnan merkitys ja arvo muille ihmisille.

Luovuus on ihmisen tärkeä ominaisuus. Sitä on vaikea ellei mahdoton koneistaa.

”Luova ajattelu – luovuus edellyttää sitä, että on mielikuvitusta. Mielikuvituksen hyödyntäminen taas edellyttää sitä, että on tietoinen, mitä tekoäly ei tietääksemme ole. Luovuus eli kyky tuottaa yllättäviä, poikkeavia ratkaisuja yhdistettynä empatiaan johtaa siihen, että ihminen kykenee tuottamaan toisille ihmisille arvokkaita luovia ratkaisuja.”

Luova ajattelu edellyttää aikaa. Idea ei synny käskyttämällä. Parhaat ja luovimmat ideat ja ratkaisut pälkähtävät päähän useimmiten aivan muualla kuin toimistolla tai kokoushuoneessa, ja työajan tai työkontekstin ulkopuolella.

Kirjaan on haastateltu yritysjohtajia ja muita tekijöitä. Itse en niistä valaistunut.