EVA WAHLSTRÖM RAJOILLA

EVA WAHLSTRÖM RAJOILLA

Eva Wahlström
Rajoilla
SKS 2014
281 siv.

”Miksi nyrkkeilen? Miltä tuntuu olla suojeleva äiti ja samalla säälimätön ammattinyrkkeilijä?” Näillä sanoilla alkaa monen tytön – myös pojan - esikuvan, nyrkkeilijä Eva Wahlströmin kirja.

Kirja on mielenkiintoinen paitsi urheilijan ja nyrkkeilijän elämän näkökulmasta, myös yksilön tahtotilan rakentumisen kuvaajana. ”Urheilussa… on kaksi puolta”, hän kirjoittaa. ”Hyvä ja paha, jin ja jang, voittaminen ja häviäminen. Ilman pelkoa häviämisestä voittaminen ei ole iso asia. Ilman kovaa työtä lepo ei tunnu miltään. Ilman vaikeuksia ei pysty nauttimaan siitä, kun kulkee hyvin. Ja kun joutuu ajattelemaan kuolemaa, pysyy vahvemmin kiinni elämässä.”

Huippu-urheilija on erilainen ihminen, vahva yksilö, jonka taustalla on yhteen suuntaan puhaltava yhteisö. Sitä paitsi ”Rajoilla” on hyvin kirjoitettu. Tästä on pääteltävissä, että kustantajalle Suomen Kirjallisuuden Seuralle on kunniakysymys, että myös ei-tieteelliset kirjat ovat kirjallisesti hyviä. Kirjoittaja saa kustannustoimittajalta riittävän avun.

Wahlströmin ura on kertomuksena kuin jännäri. Kun ihminen astuu kehään lähes kävelykyvyttömänä, tuskien piinatessa koko vartaloa ja voittaa ottelun, liikutaan inhimillisen suorituskyvyn äärirajoilla. Tahtotilaa on, mutta sekään ei riitä. Pitää olla suuri tarkoitus, unelma. Unelma kantaa, jos elämälle rakentuu inhimillistä sisältöä.

Wahlström on kymmenkertainen amatöörien Suomen mestari. TUL:n mestaruuksia näiden lisäksi. Hän on Pohjoismaiden mestari ja EM-kisoissa hän voitti pronssia ja hopeaa.

Hän sai vauvan ja jatkoi uraansa siirtyen ammattilaiseksi. Kun hänen uransa katsottiin jo olevan ohi, hän löysi elämänsä valmentajan Risto Merosen. Wahström oli aivan ensimmäisiä suomalaisia huippu-urheilijoita, joka ymmärsi kääntyä mentaalivalmentajan puoleen. Hän voitti ammattilaisten Euroopan mestaruuden vuonna 2012 ja aloitti sen jälkeen sisustusarkkitehtuurin ja huonekalusuunnittelun opinnot Aalto-yliopistossa. Kaksi vuotta myöhemmin hän puolusti menestykkäästi Euroopan mestaruuttaan. Eva Wahlström on yksi suurista suomalaisista nyrkkeilijöitä ja urheilijoista yleensä.

Vaikka huippu-urheilijat muodostavat psyykkisen tahtotilan vahvuuden näkökulmasta oman kastinsa, sen sisällä on vielä oma pieni eliittinsä, voittajat. Wahlström kuuluu heihin, mutta – kirjan luettuaan syntyi tuntuma, että voittajanakaan hän ei ole kuten muut. Ote kirjasta: ”Ammattinyrkkeilyyn kuuluu, että punnituksen yhteydessä ottelijat seisovat nenäkkäin tuijottamassa toisiaan silmiin. Toiset puhuvat ”psyykkaamisesta”, henkisen yliotteen ottamisesta, tuijottamisesta ”sieluun saakka”. Minusta se on naurettavaa touhua. Kaikenlainen kovistelu, uhoaminen tai toisen haukkuminen etukäteen on vain hölmöä. Kunnioitan vastustajia, samassa veneessä me olemme.”

Kun hän tyrmäsi vastustajansa ensimmäisen kerran, hän pillahti itkuun. ”Itken ja nauran ja nauran itkulleni.” Näin toimivasta ihmisestä voi vain pitää.

Wahströmin ensityrmäys tuli tilanteessa, jossa hänen uransa oli jo kyseenalaistettu. ”Äkkiä kukaan ei enää kyseenalaista harjoitteluani ja tekemisiäni. Nyt kysellään: Miten paljon se nostaa penkistä? Miten lujaa se lyö? Pärjäisikö se miehille? Kukaan ei enää kutsu minua mediatytöksi, vaan äkkiä olenkin nyrkkeilijä ja kaikki se, mikä on ollut minulle totisinta totta vuosien ajan, on sitä muillekin.” Näin me yleisönä toimimme.

”Rajoilla” -tarina on dramaattisempi kuin monen muun. Se kertoo Eva Wahlströmin kokemuksista, mutta myös koko huippu-urheilusta ja kaikista huippu-urheilijoista. Se avaa meille tavallisille ihmisille toisenlaisen maailman.

Kirja kertoo ihmisestä nimeltä Eva Wahlström. ”Viimeiset vuodet olen todella tutkinut itseäni, pohjia myöten. Olen myös löytänyt asioita. Kuten kärsivällisyyden. Keskellä syvintä epätoivoa tajusin, ettei lankaa kannata kiskoa irti ennen kuin se on valmis irtoamaan. Osaan nyt odottaa. Olen löytänyt kiitollisuuden, kiitollisuuden kaikesta siitä, minkä sain terveenä kokea, mutta myös kaikesta siitä, minkä kipu pakotti minut käymään läpi. Vasta oltuani heikoimmillani olen ymmärtänyt, miten vahva olen vahvimmillani. Olen myös ymmärtänyt, että minun on katsottava jokaista asiaa ympärilläni niin kuin näkisin sen ensimmäistä kertaa. Minun on nähtävä elämän kauneus ja hienous juuri siinä missä olen, sen sijaan, että ryntäilisin niiden perässä paikasta toiseen kuin päätön kana.”