INTELLIGENTSIJAN HENKINEN VAPAUS ALKOI 1800-LUVULLA

INTELLIGENTSIJAN HENKINEN VAPAUS ALKOI 1800-LUVULLA

Kirsti Salmi-Niklander, Sami
Suodenjonki ja Taina Uusitalo (toim),
Lukeva ja kirjoittava työläinen
Väki voimakas no 23
Työväen historian ja perinteen
tutkimuksen seura, 2010. Siv. 298.

Kuva: Ilmajokelainen naiskirjailija Liina Kahma (1840-1915), joka elätti itsensä talosta taloon kiertävänä ompelijana.

Raoul Palmgren määritteli useissa teksteissään älymystön yhteiskunnallista roolia. Omaelämäkerrallisessa romaanissaan ”30-luvun kuvat”, hän hahmottaa selvän eron intelligentsijan ja akateemisen sivistyneistön välille. Siinä missä sivistyneistö valmistuu akateemisista opinnoistaan määrättyihin virkoihin, on intelligentsijalle leimallista henkinen vapaus ja kaavoittumisen välttäminen. Juuri ajattelunsa riippumattomuuden ja joustavuuden ansiosta intelligentsija kykenee toimimaan kehityksen pioneerina ja kansakunnan tulevaisuuden viitoittajana.

Erityisesti näinä yhteiskunnallisen pysähtyneisyyden aikoina on antoisaa tutustua siihen kirjallisuuteen, jota kansa loi Suomen kansallisen heräämisen ja ensimmäisinä luokkavaistoisuuden ja -tietoisuuden vuosikymmeninä ja hyvinvointivaltion rakentamisen aikakautena. Tuo aika voi olla esimerkkinä uudelle kansan tarpeista nousevalle kirjallisuudelle.

”Lukeva ja kirjoittava työläinen” on tärkeä lähde kansan parista nousseisiin kirjailijoihin. Tuon tässä tekstissä esille kansankirjailijat ja jätän työväenkirjailijoihin tutustumisen myöhempiin teksteihin.

Kirja ”Lukeva ja kirjoittava työläinen” on artikkelikokoelma, jossa kuljetaan 1800-luvun alkupuolen rahvaan runoniekoista 1800-luvun viimeisen kolmanneksen kansankirjailijoiden kautta 1900-luvun alun työläiskirjailijoihin heidän köyhälistötaustaansa vasten. Kirja luo kuvan maa- ja teollisuustyöväestön monitahoisesta suhteesta kirjallista kulttuuria kohtaan ajanjaksona, jolloin Suomi muuttui sääty-yhteiskunnasta moderniksi kansalaisyhteiskunnaksi.

Fennomaaniseen nationalismiin liittyi kansan ihannointi ja tarve perehtyä kansanihmisten autenttisiin kuvauksiin. Suomenkielisestä kansankulttuurista haltioituneet säätyläisrouvat ja –herrat tarvitsivat kansankirjailijoita, mutta he eivät kuitenkaan hyväksyneet heitä tasavertaisiksi toimijoiksi kansallisen kirjallisuuden kentällä. Säätyläiset päättivät itsevaltaisin ottein, mitkä kansankirjailijoiden tekstit soveltuivat kansalliseen kirjallisuuskaanoniin.

Sivistyneistöllä oli vaikeuksia jäsentää ilman yliopistollista tai siihen johtavaa koulutusta kirjailijoiksi rekrytoituneita ihmisiä osaksi kirjallista kulttuuria. Puhe kansankirjailijoista oli sivistyneistön tapa ymmärtää uudelleenmuotoutuvaa kirjallisuuden kenttää sekä keino käsitellä toiseutta, jota rahvaasta lähtöisin olleet kirjoittajat edustivat. Yhteiskunnan alemmista sosiaalisista ryhmistä tulleet, käytännössä kouluakäymättömät kirjailijat olivat mielenkiintoisia myös eräänlaisina mahdollisuuksien realisoitumina.

Monien kansankirjailijoiden ja etenkin työläiskirjailijoiden asema oli vaikea. Isäntien ja sivistyneistön valtaan perustuva hegemonia oli niin vahva, että vastakulttuurisella kirjallisuudella oli vaikeuksia päästä esiin. Juuri tämä yksiselitteinen vahva hegemonia oli yksi keskeisimmistä syistä sisällissotamme syttymiseen vuonna 1918.

300 kansankirjailijaa

Kansankirjailijat eivät kritisoineet aikakauden sääty-yhteiskuntaan sisältynyttä eriarvoisuutta. Heidän kynäänsä ei voi sanoa kriittiseksi, puhumattakaan kapinalliseksi, vaikka heidän tekstinsä mursivat sääty-yhteiskuntaan sisältynyttä eriarvoisuutta. Vasta työläiskirjailijat esittivät vaihtoehtoja vallitsevalla yhteiskunnalliselle mallille.

Kansankirjailijapuhe alkoi 1870- ja 1880-luvuilla, jolloin kirjallisessa elämässä herätti huomiota joukko sivistyneistön ulkopuolelta tulleita kirjailijoita. Kauden kirjailijatulokkaista yli neljäkymmentä prosenttia oli lähtöisin työväestöstä ja talonpojista. Uutta ilmiötä – kirjoja kirjoittaneita seppiä, lukkareita, suutareita, renkejä ja muiden kansanammattien harjoittajia – kuvaamaan syntynyt nimitys kokosi alleen hyvin monenkirjavaa kirjoittajajoukkoa.

1800-luvulla varttuneita kansankirjoittajia on löydetty peräti kolmesataa. Sosiaaliselta taustaltaan he olivat talonpojista käsityöläisiin, torppareihin, itsellisiin, palkollisiin ja ruotuvaivaisiin. Oli myös merimiehiä, sotilaita, irtolaisia, prostituoituja ja vankeja sekä maakauppiaita ja puotipalvelijoita. Naisia joukossa on vain kahdeksan prosenttia, ensimmäiset heistä kuuluivat herätysliikkeiden aktiiveihin.

Osa kirjoittajista sijoittui sosiaaliselta asemaltaa jonnekin säätyläistön ja rahvaan välille. Heihin kuuluivat mm. omana aikanaan tunnetut kirjailijat Kustaa Brask (1829-1906) ja mäkitupalaisen tytär, ompelija ja kauppias Matilda Roslin-Kalliola (1837-1923). Roslin oli syntyperältään ruotsinkielinen, mutta kirjoitti suomeksi. Hänen vanhempansa olivat isän puolelta mäkitupalainen ja äidin puolelta pappissukua. Roslin oli käynyt kiertokoulun, mikä kohotti hänen sosiaalista asemaansa. Roslin-Kalliola on ellei ensimmäinen, niin aivan ensimmäisiä ammattimaisia naiskirjailijoita, joka astui sivistyneistölle varatulle alueelle. Kristillisen elämänkatsomuksen omanneena Roslin-Kalliolaa huolestutti työväenliikkeen äänekäs uskonnon- ja kirkonvastaisuus.

Kirjamarkkinoita 1800-luvun lopulla hallitsi ylivieskalainen lukkari Pietari Päivärinta (1827-1913). Muita tunnettuja nimiä olivat sotkamolainen seppä Heikki Meriläinen (1847-1939) ja savolainen renki Heikki Kauppinen (1862-1920). Kansankirjailijoiden kustantajana oli usein Werner Söderström, mutta myös monet pienet kustantamot julkaisivat kansanmiesten ja -naisten kirjoittamia kirjoja.

Roslin-Kalliolan ohella naiskirjailijoista tunnettiin ilmajokelainen Liina Kahma (1840-1915). Hän oli yksinhuoltajan tytär. Hänen isänsä kerrottiin olevan ”sivistyneistä piireistä”. Liina ei tiettävästi käynyt mitään kouluja. Hän kävi Helsingissä oppimassa ompelijan ammatin ja palasi sen jälkeen kotipitäjäänsä. Hän toimi kiertävänä ompelijana ommellen sekä miesten että naisten vaatteita ja teki myös muita käsitöitä. Hänellä ei ollut omaa vakinaista kotia.