ZIZEK KUTSUU YHTEISEEN RINTAMAAN

ZIZEK KUTSUU YHTEISEEN RINTAMAAN

Slavoj Žižek
Uusi luokkataistelu
Terrorismin ja pakolaisuuden
todelliset syyt
Into 2017, 109 siv.

Me ihmiset pysyttelemme mielellämme mukavuusalueemme sisällä. Luemme sellaista, joka vahvistaa jo omaksumiamme näkemyksiä. Slavoj Žižekin kirja menee myös mukavuusalueen ulkopuolelle. Žižek saattaa tuntua jopa julmalta osoittaessaan, että toisinaan suvaitsevaisuus ja hyväntekeväisyys toimivat tavoitteitaan vastaan.

Žižek kirjoittaa kriittisesti suvaitsevaisista eurooppalaisista. Yhtenä esimerkkinä hän kertoo yksityiskohdan elokuvasta Malcolm X. Siinä nuori valkoinen nainen tulee Malcolm X:n luo kysyen, mitä hän voisi tehdä tukeakseen mustien taistelua. Malcolmin vastaus kuuluu: ”Et mitään.”

Tämä ei silti merkitse, että valkoisten ei kirjaimellisesti pitäisi tehdä mitään. Valkoisten on vaan ensin hyväksyttävä, että mustien vapauden pitää nousta mustasta väestöstä itsestään, sen sijaan että hyvät valkoihoiset liberaalit – suvakit – lahjoittaisivat sen heille.

Samalla tavalla eurooppalaisten liberaalien on vaikea käsittää, miksi muslimit eivät ymmärrä arvoja, joita länsimaiset pitävät arvossa, tasa-arvopyrkimyksiä, yksilönvapautta jne. Me emme ymmärrä, että meidän läntinen maailmamme on riistänyt ja sortanut muslimeja vuosikymmeniä naamioimalla väkivaltamme, riistomme ja sortomme juuri arvoillamme kuten vapaudella, tasa-arvolla ja demokratialla. Eikä meillä ole ollut sanottavaa mielenkiintoa tutustua heidän arvoihinsa.

Žižek jää samaan ansaan kuin eurooppalaisten enemmistö, olivat he sitten maahanmuuttovastaisia tai ”suvakkeja”. Žižek asennoituu siten, että kaikki muslimit ovat hartaita uskovia ja pitää heitä homogeenisena ryhmänä. Hän näyttää pitävän muslimien tapoja pelkästään uskonnollisina. Häneltä jää myös tekemättä selkeä ero fundamentalistien ja tavallisten islaminuskoisten välillä. Islamistifundamentalistien sekoittaminen tavallisiin muslimeihin on yhtä typerää kuin yhdysvaltaisten kristittyjen sekoittaminen sikäläisiin kristittyihin fundamentalisteihin. Eivät kaikki islamilaisten valtioiden asukkaat ole uskovia.

Esimerkiksi Suomessa asuvista muslimeista vain kuudesosa käy säännöllisesti moskeijassa ja harjoittaa uskontoaan. Luku on sama kuin suomalaisilla. Kun laskee valtiokirkkoihin kuuluvien ja erilaisissa herätysliikkeissä olevien uskovien säännöllisesti hartaustilaisuuksissa kävijöiden määrän, havaitaan että säännöllisesti uskoaan harjoittavia on joka kuudes.

Omien lähteideni mukaan noin 85 % Suomessa asuvista muslimeista on ”maallistuneita”. Samoin kaiketi voi sanoa suomalaisista kristityistä. Silti molempien uskontokuntien ”maallistuneiden” valtava enemmistö noudattaa oman taustauskontonsa kulttuurisia tapoja.

Olen usein ihmetellyt kyvyttömyyttä asettua toisella tavalla maailmaa hahmottavien ihmisten ajatteluun. Monien uskovien on mahdotonta ymmärtää materialistisen maailmankatsomuksen omaavaa ihmistä, jolle elämä on yksi ja ainutkertainen. Ja toisinpäin, materialistisen maailmankatsomuksen omaavien ihmisten näyttää olevan mahdoton ymmärtää uskovaa, jolle maanpäällinen elämä on ”vain” valmistautumista varsinaiseen elämään tuonpuoleisessa. Molemmat maailmankatsomukset, materialistinen ja tuonpuoleiseen uskovan, ovat subjektiivisesti yhtä totta. Miksi siitä käydä riitelemään etenkään tilanteessa, jossa koko yhteistä maapalloamme uhkaa ydinasekatastrofi ja ilmansaasteet. Ihmisillä on kaikesta erilaisuudesta huolimatta paljon enemmän yhteistä kuin erottavaa.

Myös Žižek asettaa muslimien kanssa tapahtuvalle yhteistyölle ehdoksi läntisten arvojen hyväksymisen. Hän hyväksyy kritiikittömästi väitteen, että musliminainen on miehelle alistettu. Hän ei ymmärrä, että aivan samalla tavalla kuin suomalainen elävästi jumalaan uskova kristitty, myös muslimi – mies ja nainen – ovat ennen muuta nöyriä jumalansa edessä. Vilauttaako siinä paljasta säärtä vai ei, on jo kysymyksenä naurettava. Arvelen, että kukaan ei Suomessa mene ehtoolliselle bikinit yllä.

Žižek ei edes pohdi erilaisten uskonnolliskulttuuristen ryhmien tasavertaisen rinnakkainelon mahdollisuuksia. Tässä on hyvän kirjan ainoa, mutta suuri puolinaisuus.

Maailmassa on paljon asioita, joita me emme ymmärrä. Jos muslimi ei ymmärrä suomalaista ja päinvastoin, niin emmekö voisi antaa asian olla silleen. Ei meidän ylipäänsä ole pakko tykätä jokaisesta ihmisestä, mutta meidän on pakko elää yhdessä ja tätä edistää se, että ihmisryhmät tutustuvat edes auttavasti toistensa kulttuureihin. Tahtoo unohtua, että meidän oli pakko elää epämiellyttäviksi kokemiemme ihmisten kanssa jo silloin, kun maassamme ei ollut yhtään muslimia, hindua ja muita.

Romaneja meillä on. Ei siitä ole monta vuotta, kun arvoliberaalit ja heidän lehtensä hyökkäsivät avoimesti romanien yhteisöllistä kulttuuria ja tapoja vastaan. Nyt nämä samat henkilöt ovat kääntyneet suvaitsemaan niin täysillä muslimeja, että ovat vaarassa menettää oman identiteettinsä. Näin ei rakennu ihmisten välille kunnioittava suhde. Muslimipakolaisten Suomeen tulo oli onnenpotku lestadiolaisille, jehovalaisille ja eräille muille uskovien ryhmille, koska ”suvakit” eivät voineet jatkaa heihin kohdistunutta ”ihmisoikeuskampanjaansa”.

Ei pidä opettaa toiseen kulttuuriin kuuluvia ihmisiä. Heihin ja heidän tapoihinsa kannatta tutustua. Yhtä lailla kuin vauraan ihmisen on mahdotonta ymmärtää köyhää, lienee täysin toisenlaiseen kulttuuriin samaistuminen mahdotonta. Asia on vain näin. Ei se vastaan panemisella toiseksi muutu.

Žižek kutsuu maailman ihmiset yhteiseen kamppailuun todellisia ongelmia vastaan. ”Ohjenuoramme pitäisi kuulua: kamppailu läntistä uuskolonialismia vastaan ja kamppailu fundamentalismia vastaan.” Tärkein ja vaikein yhteinen tehtävä on radikaali muutos, jonka pitää poistaa pakolaisvirtoja aiheuttavat olosuhteet. Pääsyy pakolaisuuteen on globaali kapitalismi ja sen geopoliittinen peli. Žižek kuuluttaa riistettyjen ja alistettujen globaalia solidaarisuutta.

Žižekin kanssa ei tarvitse – tietenkään – olla kaikessa samaa mieltä, mutta hänen kysymystenasettelujen välttäminen on pakenemista tosiasioiden edessä.