RISTO VOLANEN, SUOMEN SYNTY

RISTO VOLANEN, SUOMEN SYNTY

Risto Volanen
Suomen synty
ja kuohuva Eurooppa
Otava 2017

SUOMEN SYNTY

Risto Volanen on tehnyt valtavan suuren ja tärkeän työn. Suomen synty kuvaa pienen kansan, tässä tapauksessa Suomen, sattumanvaraista rakentumista kansaksi ja itsenäiseksi valtioksi. Pieni maa heiluu suuren maailmanpolitiikan aalloissa.

Veneen soutaminen ristikkäisissä aalloissa edellyttää soutajilta kylmäpäistä tosiasioiden tunnustamista ja kaukokatseisuutta. Volanen osoittaa, että meille ovat olleet tärkeitä reaalipoliitikot, jotka ovat kyenneet sopeuttamaan maassamme harjoitetun politiikan sellaisten laineiden väliin ja viereen, jossa laivamme ei ole hukkunut. Silti on tarvittu vielä melkoinen annos tuuria.

Reaalipoliitikkomme eivät ole saaneet historiakirjoituksessamme riittävästi tunnustusta. Volanen tuon tunnustuksen antaa. Meidän on aihetta siitä häntä kiittää tunnustukseen yhtymällä.

Jos kouluissamme opetettaisiin kansamme muodostumisen historiaa, tulisi Volasen kirjan olla viimeistään lukion tenttikirjana. Niin vahvasti se kuvaa suomalaisuuden juurien ja identiteetin muodostumista.

Volanen aloittaa kirjansa – luonnollisesti – Ranskan vallankumouksesta, edeten Napoleonin ja Aleksanterin sekä Englannin politiikkaan ja siitä Tilsitin sopimukseen ja Porvoon maapäiviin. Suomen asemaa suurten pelinappulana kuvaa hyvin yksi kirjan otsikko: ”Ostin Espanjan Suomella”.

Suomen synty on tarkkaa historiakirjoitusta. Muun muassa Wienin kongressi ja sen merkitys kuvataan mielialat mukaan lukien tavalla, jota lukiessa ymmärtää miten valtavan suuresta tapahtumasta oli kyse. Wienin kongressin jälkeisen Euroopan historian ymmärtäminen ei avaudu ilman perehtymistä kongressin päätöksiin. Tuntuu naurettavalta muistella, kun minun aikanani koulussa opetettiin ensimmäisen maailmasodan syyksi yhden keisariperheen jäsenen murha. Volasen kirjassa kuvataan ensimmäisen maailmansodan syttymisen ensimmäisten merkkien ilmestyneen jo 1800-luvun puolella.

Volasen kirja kuvaa hyvin myös Saksan synnyn. Tältä osin se paikkaa keskivertosuomalaisten aukkoa sivistyksessä. Vahvaksi tulleelle Saksalle tuli heti ulkopoliittinen pulma. Se sijoittui kahden suuren väliin, syntyi kahden rintaman ongelma. Tästä se ei ole päässyt irti. Saksan, Ranskan, Britannian ja Venäjän tämän päivän suhteita Suomen synty -kirja taustoittaa myös, jos on valmiuksia ottaa ymmärrys vastaan.

Autonominen aika oli Suomelle välttämätön. Silloin luotiin se kansakunta, josta tänään puhumme. Suomessa on erheellisesti korostettu sortokausien ikäviä puolia, ikään kuin ne olisivat johtuneet vain Venäjän vallanhimosta tai pahasta tahdosta. Myös sortokausien syyt ovat Suomen ja pääosin myös Venäjän ulkopuolisia.

Pietari on monen asian selittäjä. Aina silloin kansamme on voinut hyvin ja maamme ulkopolitiikka on ollut menestyksellistä, kun Suomen poliitikot ovat ymmärtäneet saman minkä Ranskan, Saksan ja Britannian poliitikot, että Pietarin turvallisuus on meidän kannaltamme tärkein Venäjän ulkopolitiikan selittäjä. Valitettavan usein reaalipoliitikot ovat jääneet tässä itsenäisyydellemme tärkeässä asiassa vähemmistöön. Kuten taas tänään.

Oma lukunsa on Suomen sisällissota. Volanen on istunut arkistoissa tarkkana ja löytänyt lähteitä, joita ei ole tuotu esille, ei välttämättä aina haluttukaan.

Hatun noston arvoisia ovat henkilöt, jotka ovat nöyriä tosiasioiden edessä. Risto Volanen kuuluu heihin. Hän arvostaa totuutta ja ottaa sen huomioon silloinkin, kun ei siitä itse välttämättä pidä. Aivan liian monet historiaa kirjoittavat määrittelevät ensin lopputuloksen ja kirjoittavat sitten tekstin perustellakseen sen. Volanen on ollut uskollinen lähteille.

Harva on ottanut huomioon esimerkiksi Mannerheimin aikeet tehdä vallankumous ja ryhtyä vastasyntyneen Suomen diktaattoriksi. Aiheesta on ilmestynyt vuonna 1987 vaiettu tutkimus, Martti Ahtin kirjoittama (Salaliiton ääriviivat. Oikeistoradikalismi ja hyökkäävä idänpolitiikka 1918-1919.). Se on Volasen lähdeluettelossa.

Tänä sisällissodan muistovuotena seuraavaa ei voi sivuuttaa.

On luonnollista, että luokkayhteiskunnassa ei voi kirjoittaa täysin ”puolueetonta” teosta. Volasen kirjassa tämä näkyy hänen käsitelleessään sisällissotaamme ja sen syitä. Volasella on isäntien ääni.

Sisällissodan syiden setviminen 1910-luvun tapahtumilla ei avaa sodan todellisia syitä. Ne luotiin pitkin 1800-lukua. Suurtilallisilla ja pienellä sivistyneistöllä oli pyrkimys muodostaa Suomen kansa ja ne myös määrittivät romanttisesti millainen kansan ja kansalaisuuden tuli olla. Suurtilallisilla ja sivistyneistöllä ei ollut mielenkiintoa tavallisten ihmisten elämää ja toimeentuloa kohtaan. Isännän ohjaavaa asennetta kuvaa erään sivistyneistön edustajan toteamus: Laaja kansa ei tiedä mitä siltä puuttuu. Sivistyneistön tehtävä on opettaa sille mitä on suomalaisuus.

Suomalaisuutta ei siis määritelty kansasta ja sen työstä ja perinteestä käsin, vaan etupäässä ruotsinkielisen pienen sivistyneistön ja suurtilallisten eduista käsin. Tämä näkyi sortokausina, jolloin nimenomaan omistavat luokat säikähtivät menettävänsä omat asemansa. Piiat ja rengit kirjoittivat nimensä adresseihin, kun isännät käskivät.

Sisällissota syntyi, koska sivistyneistön ja suurtilallisten sekä kansan välinen luottamus oli mennyt. Ensin mainitut ryhmät murensivat sitä useiden vuosikymmenien aikana. Sitten kun vallankumouksen liekki alkoi näkyä vuotta 1918 lähestyttäessä, eivät työkansan elämää helpottavien lakien säätäminen enää auttanut. Luottamuksen rakentaminen on työläs prosessi, etenkin kun sen kerran on menettänyt.

Tämä olisi hyvä muistaa myös tänään, kun valtio on pettänyt antamansa hyvinvointilupauksen palauttamalla köyhyyden, pettämällä eläkelupauksensa, luopumalla sivistyslupauksestaan jne. On selvää, että lähes kolmekymmentä vuotta sitten Ahon hallituksen aloittama lupausten pettämisten sarja tulee väistämättä johtamaan seurauksiin myös tulevaisuudessa. Tästä oli kyse myös sisällissodan syissä. Sattumalta juuri tätä kirjoittaessani eilen uutisoitiin kahden Kelan konttorin sulkemisesta asiakkaiden väkivaltaisuuden vuoksi. Tosin herroihin suuntautuvaa kiukkua voidaan nykyään pehmentää kiinnittämällä kansalaisten huomio nationalistisesti toisia kansoja vastaan.

Kunnallishallinnon uudistaminen 1860-luvulla oli ehkä tärkein luokkia erottava tekijä. Kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen oli hyvin tärkeä valtion muodostumisen virstanpylväs. Se kuitenkin vahvisti talollisten valtaa. Se jätti veronmaksukyvyttömän kansan sivuun. Vaurastuneesta talollisluokasta tuli organisoitunut hallitseva ryhmä, jonka hegemonia määritti kaikkea yhteiskunnallista olemista.

”1800-luvun kolmena viimeisenä vuosikymmenenä isäntien ääni tuli ”korostetusti” esiin: virkamiesvalta heikkeni. Pieni säätyläistö ei päässyt uutta hallintoa johtamaan, sillä asetus sitoi kunnallisen vaikutusvallan veronmaksukykyyn, ja kun asetus lisäksi erotti kunnallisen hallinnon seurakunnallisesta, myös papisto jäi syrjään. Tänä ajanjaksona kuntakokousten ja kunnallislautakunnan puheenjohtajat olivat talonpoikia ja valtaosa heistä rusthollareita. Samantyyppinen oli kunnallisten lauta- ja toimikuntien jäsenkoostumus” (Risto Alapuro, Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890-1933. Hanki ja jää 1994, siv. 55.).

1800-luvulla tavallisen kansan yhteiskunnallinen oleminen määrittyi kokonaan paikallisella tasolla eli suhteessa talollisiin. Kun isännät eivät kyenneet luomaan itsensä ja kansan kesken ”yhteistä”, vaan päinvastoin synnytti toimenpiteillään epäluottamusta, oli kansa kahtia. Siinä vuoden 1918 sisällissodan syyt, eivät esimerkiksi niissä tapahtumissa mitä Sosialidemokraattisen puolueen puoluetoimikunnan kokoushuoneissa päätettiin.

Lukekaa Volasen kirja. Fantastista historiakirjoitusta. Suosittelen sitä erityisesti Helsingin Sanomien toimittajille.