ROBOTTI VIE TYÖT

ROBOTTI VIE TYÖT

Martin Ford
Robottien kukoistus
Teknologia ja massatyöttömyydenuhka
Sammakko 2017
332 siv.

Jokainen meistä on joskus pinnistänyt ajatustaan ymmärtääkseen äärettömyyttä tai maailmankaikkeuden reunaa. Siinä tilanteessa, kun päässä alkaa soinnin kaltainen tunne, on ollut pakko luovuttaa. Samanlainen tilanne syntyy lukiessa Martin Fordin kirjaa Robottien kukoistus.

Jos ihminen joskus kykenee kehittämään tekoälyn, tuloksena olisi kone, joka ylittäisi monenkertaisesti ihmisälykkyyden rajat. Eläisimme planeetalla vieraan ja ylivoimaisen älyn kanssa. Tekoäly suuntaisi älykkyytensä itsensä kehittämiseen. Se tapahtuisi aste asteelta kiihtyvällä vauhdilla, jonka tuloksena olisi kone, joka olisi tuhansia tai miljoonia kertoja älykkäämpi kuin yksikään ihminen. Tuollaisten koneiden synty muuttaisi ihmiskuntaa dramaattisesti. Meidän on mahdotonta ymmärtää mitä silloin tapahtuisi.

Tällä hetkellä olemme sellaisen robottitekniikan kehityksen alussa, joka mullistaa täydellisesti seuraavan sukupolven yhteiskuntia. Edessämme olevat ratkaisut ovat äärimmäisen vaikeita, silti välttämättömiä. Kuljemmeko eteenpäin tekniikka edellä vai ihmisen tarpeet edellä. Jos annetaan robottitekniikan johtaa kehitystä, voimme ajautua yhteiskuntaan, joka on täynnä julmuutta, kuten matemaatikko Norbert Wiener ennakoi jo vuonna 1949. Robottien avulla voimme toisaalta luoda ihmistä ja ihmisyyttä palvelevan yhteiskunnan, jossa kaikki ovat yhdenvertaisia ja jossa yhteiskunnallisesti välttämätön työ per yksilö on hyvin vähäinen. Kyse on siis viimekädessä siitä, johtaako kehitystä kohti robottiyhteiskuntaan kansanvaltaiset organisaatiot vain rahan valta.

Oiva esimerkki taitavasta robotista on appelsiininkeräyskone. Se käyttää kolmiulotteista konenäkökykyä, jonka avulla se voi tehdä appelsiinipuusta eräänlaisen kartan ja tallentaa sitten jokaisen hedelmän sijainnin muistiinsa. Tieto siirtyy koneen kahdeksaan robottikäteen, jotka keräävät appelsiinit nopeasti. Tässä koneessa havainnointikyky on onnistuttu koneistamaan, mikä oli suuri harppaus robottitekniikan kehityksessä.

Lähitulevaisuudessa robotit voivat korvata myös asiantuntijatehtävät. Lääkärien ja juristien työt siirtyvät roboteille, kuten myös uutistoimitusten työt ja romaanien kirjoittaminen.

Tekniikan kehitys punoutuu yhteen merkittävien yhteiskunnallisten haasteiden ja ympäristöongelmien kuten ikääntyvän väestön, ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen ehtymisen kanssa. Robotit saapuvat kaikkialle. Niiden rakentaminen tulee pilvipalvelujen myötä halvaksi, koska jokaiseen robottiin ei tarvitse rakentaa erikseen ”älyä”.

Ensimmäisenä robotit vievät pienipalkkaisten työt, joihin vaaditaan vain vähän koulutusta. Pian sen jälkeen robotit tekevät myös suurituloisia ja korkean taitotason töitä. Automatisointi johtaa talousjärjestelmään, jossa koneilla voidaan saavuttaa lähes rajoittamattomia tuotantomääriä. Ihmisiä ei tarvita juuri lainkaan edes ohjaamaan koneita. Miten järjestää ihmisten toimeentulo? Jos ihmisillä ei ole työttömyyden vuoksi ostovoimaa, miten jatkuu talouskasvu, minne ”rajoittamattomat tuotantomäärät” laitetaan.

Ford käsittelee monipuolisesti robottien vaikutusta yhteiskuntien kykyyn työllistää sekä talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan. Hän osoittaa, että automatisoinnin vaikutus näkyy jo pitkällä aikavälillä. Kun työllistymistä mitataan tehtyjen työtuntien määrällä, ei työllisyys ole Yhdysvalloissa viimeisen 15 vuoden aikana parantunut, vaikka väestö on kasvanut 40 miljoonalla ihmisellä.

Kirjan yksi heikkous on, että siinä esimerkkivaltiona on Yhdysvallat. Ford tosin rinnastaa Yhdysvalloissa tapahtuneen muutoksen Britanniaan. Muutos ei näissä maissa ole kulkenut tasajalkaa. Yhdysvallat on hyvä esimerkki, koska se on johtava kapitalistinen valtio. Jos kuljemme samoja polkuja kuin siellä, päädymme samaan tilanteeseen.

Kustannustoimittaja Jouko Mattila on kirjoittanut kirjan loppuun lyhyen luvun ”Koskeeko tämä meitä Suomessa?”. Hänen mukaansa osa Yhdysvalloissa tapahtuneesta on tapahtunut myös Suomessa, osa ei. Luonnollisesti, koska olemme kehityksessä Yhdysvaltoja jäljessä. Suomessa akateeminen työttömyys, palkkojen pienentynyt osuus BKT:sta 1970-luvulta lähtien ja osa-aikaisten työntekijöiden määrän nousu ovat tapahtuneet kuten Yhdysvalloissa. Sen sijaan tuloerot eivät ole Mattilan mukaan Suomessa yhtä suuret kuin Yhdysvalloissa. Silti Suomessa joka neljäs (25 %) kotitalous ansaitsee vuodessa yli 225 000 euroa ja neljäsosa alle 10 000 euroa. Siinäkin tuloeroa kerrakseen.

Kustannusosakeyhtiö Sammakko on tehnyt tärkeän työn saattaessaan Martin Fordin suomenkielisille lukijoille. Kulukoon se mahdollisimman monen kädessä.