ROOMAN LOPUN SYYT

ROOMAN LOPUN SYYT

Maijastina Kahlos
Rooman viimeiset päivät
Otava 2016
285 siv.

Rooman loppu on kiinnostanut historioitsijoita, yhteiskuntatieteilijöitä ja filosofeja keskiajalta lähtien. Klassiseksi selitykseksi on muotoutunut näkemys, jonka mukaan Rooman lopun aiheutti henkinen rappio ja moraalinen alamäki sekä sotavoimista aiheutunut taloudellinen rasite. Roomaan kohdistui mm. kaikkien aikojen suurimmat kansainvaellukset. Niistä kehkeytyivät nykyiset kansallisvaltiot. Roomassa tapahtui myös merkittävä henkinen muutos. Hylättiin antiikin jumalat ja siirryttiin kristinuskon monoteistiseen jumalaan.

Maijastina Kahlos on tehnyt mielenkiintoisen matkan syvälle Roomaan ja puristanut sen lukemisen arvoiseksi kirjaksi. Epäilin otsikon ”Rooman viimeiset päivät” lupaavan liikaa. Onko Rooman pitkä historia kuvattavissa ”viimeisiksi päiviksi”? Kahlos kirjoittaa, että viimeisiä päiviä on useita, riippuen mihin se viimeinen asetetaan. Kulttuurisesti elämme edelleen Roomassa.

Vaikka koko Rooman elinkaari, tasavallasta viimeisiin keisareihin, on kirjassa esillä, keskittyy se myöhäisantiikin aikaan. Kahlos on kirjoittanut kaikkien luettavissa olevan kirjan. Esitietoja Roomasta ei tarvita. Ensimmäistä kertaa Rooman historiaan tutustuvan tulee olla kirjaa lukiessa kuitenkin tarkkana sen suhteen, mitä teksti kulloinkin käsittelee. On muistettava erottaa tasavallan aika keisarikausista, kuten myös antiikki, myöhäisantiikki ja keskiaika. Kirjoittaja ei voi korostaa näitä jokaisessa yhteydessä erikseen.

Keisariaikojen jakautuminen varhaiseen keisarikauteen, sen jälkeiseen keisarikauteen ja tosiasialliseen sotilaiden valtaan on oiva kuva Rooman kehityskaaresta. Rooman loppuvaiheessa sotilasjohtajien valitsemat keisarit vaihtuivat jopa kuukausittain. Heikkojen keisarien, sotilaiden vallan ja suurmaanomistajien verovapaus kytkeytyivät toisiinsa Rooman kulkiessa loppuaan kohti.

Rooman mennessä kahtia, Länsi-Roomaan ja Itä-Roomaan, niiden kehitys kulki erillään, vaikka alussa keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Länsi-Rooman viimeisen keisarin valtakausi päättyi vuotta 476, Itä-Rooman peräti tuhat vuotta myöhemmin.

Rooman historia on myös kristinuskon syntymisen ja levittäytymisen historiaa. Uskonnolla oli olennainen merkitys ihmisten arkeen ja maailmankuvaan antiikin maailmassa. Varhaisella keisarikaudella Rooma takasi rauhan valtakunnan eri osien välillä. Kaupankäynti ja matkustaminen oli turvallista. Ihmisten mukana liikkuivat tavat ja ajatukset. Keisariajan Rooma oli uskonnollisesti kirjava. Ei ollut mitenkään itsestään selvää, että kristinuskosta tuli Rooman valtauskonto. Vasta 400-luvulla se vakiintui osaksi valtajärjestelmää.

Roomalaiset eivät ottaneet uusia asukkaita ja heidän tuomia tapoja ja ajatuksia avosylin vastaan. Muut kansat olivat barbaareita, joiden kulttuurin nähtiin olevan omaan kulttuuriin verrattuna alemmalla tasolla. Ilmestyi tekstejä, jotka muistuttavat tämän päivän rasistisia kirjoituksia. Barbaareista kiersi listoja, joissa kuvattiin heidän huonoja ja hyviä ominaisuuksia. Juutalaiset olivat kateita, egyptiläiset viekkaita, hispanialaiset juoppoja, slaavit siivottomia, saksit typeriä jne. Kristinuskon leviäminen ei muuttanut roomalaisten asenteita ja hallintokäytäntöjä toisiksi.

Kun Rooma oli vahvimmillaan se eli rajojensa takaisten ryhmien kanssa samantapaisessa symbioosissa kuin nykypäivän Yhdysvallat. Rajan takaiset johtajat olivat riippuvaisia Roomasta ja sen taloudellisesta ja poliittisesta tuesta. Roomalaiset sekaantuivat heti rajan takaisten maiden asioihin, jos joku mahtimies nousi roomalaisten näkökulmasta turhan vaikutusvaltaiseksi. Näissä tilanteissa Rooma sysäsi paikallisen hallitsijan syrjään järjestämällä salaliiton, murhan tai sieppauksen. Kahloksen tekstiä on tältä osin mielenkiintoista verrata vaikkapa Tim Wernerin kirjoittamaan CIA:n historiaan.

Kokonaisuutena Rooma on upea osa länsimaisen ihmisen historiaa. Rooma elää edelleen. Siitä tuli ihanne Eurooppaan muotoutuneille uusille valtakunnille. Monet niistä halusivat olla Rooman perillisiä. Rooman keisarillinen kotka omaksuttiin useissa valtioissa. Siitä tuli mm. Itävallan keisarikunnan, yhdistyneen Saksan keisarikunnan ja Napoleonin Ranskan symboli. Venäjä otti käyttöönsä Itä-Rooman keisareiden kaksoiskotkan. Brittiläinen eliitti otti Rooman esimerkikseen ilman kotkaa. Pax Romanaa vastasi Pax Britannica.

Alun perin Rooman kotka oli ylijumala Juppiterin ja kreikkalaisen Zeuksen kotka. Halusimmepa tai ei, olemme tämän kotkan tyttäriä ja poikia. Kulttuurimme juuret on hyvä tuntea.