ERITYISHERKKÄ IHMINEN

ERITYISHERKKÄ IHMINEN

Elaine N. Aron
Erityisherkkä ihminen
nemo 2013
siv. 246

Tuntuu tukalalta, hermostuttaa, minua ärsyttää… Nämä ovat erityisherkkien ihmisten ominaisuuksia. Erityisherkkä ihminen aistii ympärillään olevaa informaatiota toisia enemmän. Hän kykenee vastaanottamaan suuren tietomäärän, mutta hänen täytyy saada aikaa sen käsittelemiseen. Hän saattaa väsyä suuren informaation alla ja tulla ärtyisäksi ja kiukuttelevaksi tai vetäytyväksi. Osa erityisherkistä joutuu sulkemaan vähempimerkityksisiä asioita tai jopa ihmisiä häiriötekijöinä itsensä ulkopuolelle. Suotuisissa olosuhteissa erityisherkkä oppii jäsentämään omaksumansa tavallista suuremman virikemäärän ja näkemään asiat toisin kuin muut.

Monilla erityisherkillä ihmisillä on ollut vaikea lapsuus sen vuoksi, ettei kukaan ole ymmärtänyt heidän temperamenttiaan. Koska erityisherkkä ja hänen ympäristönsä eivät tunnista erityisherkkyyttä, seuraa siitä helposti ikäviä tuntemuksia. Erityisherkät ovat jo lapsuudessaan vaivautuneita, helposti hermostuvia ja ärtyneitä. Suotuisissa olosuhteissa varttuneet ovat sosiaalisia ja erityisherkkyys on muutenkin etu.

Tutkimusten mukaan erityisherkät ihmiset sijoittuvat erilaisiin neuvonantajan tehtäviin. He ovat kirjoittajia, historioitsijoita, filosofeja, tuomareita, taiteilijoita, tutkijoita, terapeutteja ja opettajia. Erityisherkät menestyvät näissä tehtävissä, koska he tuovat niihin taipumuksen pohtia ajatusten kaikkia mahdollisia vaikutuksia.

Noissa tehtävissä menestymisen edellytyksenä kuitenkin on, että erityisherkän täytyy voida tuntea olonsa hyväksi. Se on vuorostaan edellyttänyt kasvuympäristöä, joka on tukenut erityisherkän itsetunnon kehittymistä riittävän vahvaksi. Hänen on kyettävä puolustamaan omaa tapaansa tehdä asioita. Joskus erityisherkän pitää Elaine N. Aronin mukaan tilaa toiminnalleen saadakseen tehdä tarkoituksella itsestään jopa epäsuosittu enemmistön edessä. Heidän täytyy olla piittaamatta, vaikka toiset väittävät heitä huonommiksi.

Epäsuotuisissa olosuhteissa kasvaneet erityisherkät saattavat sortua. Ne, joilla on ollut vaikea lapsuus ja joita ei ole ymmärretty, ovat tutkimusten mukaan suuremmassa vaarassa masentua, ahdistua tai muuttua ujoiksi verrattuna ihmisiin, joilla on ollut samankaltainen lapsuus, mutta jotka eivät ole herkkiä.

Jos erityisherkän ihmisen herkkyyttä havaita yksityiskohtia tavallista perinpohjaisemmin ja valmiutta käyttää tietoa parempien ennusteiden tekemiseen ei ymmärretä, erityisherkkä saattaa ruveta yleistämään liikaa ja välttelemään vaikeita tilanteita. Erityisherkkyyden kovin hinta on hermoston ylikuormittumisen mahdollisuus. Vanhempien on välttämätön oivaltaa erityisherkän tilanne. Erityisherkkyys ei todellakaan tarkoita samaa kuin sisäänpäin suuntautuneisuus tai niin kutsuttu neuroottisuus. Ne tai voimakas käytös ovat huonojen olosuhteiden seurauksia.

Erityisherkkyyttä on tutkittu vasta vähän. Valitettavan usein se sekoitetaan sensorisen integraation häiriöön eli aistitiedon häiriöön. Ne ovat aivan eri asioita. Erityisherkkyys on yksi temperamenteista.

Aisti- ja tunneherkkien ihmisten tutkimiseen ja auttamiseen erikoistuneen psykologian tohtori Elaine N. Aronin kirja ´Erityisherkkä ihminen´ on tärkeä jokaiselle, joka epäilee tai kokee kuuluvansa erityisherkkien ryhmään tai joka työskentelee heidän kanssaan. Kirjan teksti on helppolukuinen, vaikka työteliäs mikäli tekee ohjeiden mukaan testit ja tehtävät. Juuri aivoponnistelun ansiosta erityisherkälle kirja on tavallista lukukokemusta rikkaampi.

Aronin kehittämällä termillä Highly Sensitive Person ei ole vielä vakiintunutta suomennosta. Lääkäriseura Duodecim ja Kotimaisten kielten keskus suosittelevat termiä tunne- ja aistiherkkä ihminen ja siitä johdettua ilmausta erityisherkkä ihminen. Ilmiötä on kuvattu myös nimillä erityisen sensitiivinen (herkkätuntoinen) ja hyvin sensitiivinen persoonallisuus.

Elaine Aron kuvaa erityisherkkiä ihmisiä lyhenteellä EVÄS. E eli emotionaalinen reaktiokyky, V eli vivahteiden vaistoaminen, Ä tarkoittaa ärsykkeiden liiallisuutta ja S syvällistä käsittelyä. Kirja etenee näiden otsikoiden pohjalta. Aronin mukaan EVÄS-lyhenne on hieno, mutta ei pettämätön yleissääntö erityisherkkyyden ymmärtämiseen.

Aronin mukaan erityisherkkä ei aina pohdi omaa käytöstään tai huomaa ympäristön vivahteita edes yhtä paljon kuin muut ihmiset hänen ympärillään – kyky havaita riippuu siitä, miltä hänestä sillä hetkellä tuntuu. Vaikka erityisherkät ihmiset ovat yleensä tietoisia, tunnollisia ja mukavia ihmisiä, eivät he ole sinä aina. On myös epäsosiaalisesti käyttäytyviä erityisherkkiä.

Luettuaan kirjan erityisherkistä ihmisistä, jää pohtimaan, että me ihmiset pärjäämme kyllä keskenämme jos meistä jokainen kiinnittää huomion ensin itseensä ja kehittää tietoisuuttaan ja sydämen sivistystään.