RAUNIOISTA NOUSEE DONBASS

RAUNIOISTA NOUSEE DONBASS

Matti Rossi
Raunioista nousee Donbass
SAFKA, Donetskin kansantasavallan suurlähetystö Helsingissä &
Johan Bäckman Publications 2015
129 siv.

Kun ´Raunioista nousee Donbass´ ilmestyi, en aluksi kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Tiesin, että alue sijaitsee Ukrainan ja Venäjän rajamaastossa ja siellä pannaan hanttiin Ukrainan nykyiselle hallinnolle. Sitä paitsi tunnen Ukrainan ja Venäjän historian keskimääräistä paremmin. Mutta kun Helsingin Sanomat, joka yleensä vaikenee sille epämieluisista asioista, ei siihen tällä kertaa pystynyt vaan esitteli kirjan oksentamalla vastenmielisyytensä lukijoiden kasvoille, oli kirja pakko hankkia. Kun Hesari pyrki vielä estämään kirjan myynnin, odotin kirjalta paljon. Kiinnosti mitä sellaista Matti Rossi oli kirjoittanut, jonka Hesari olisi halunnut suomalaisilta sensuroida.

Onneksi ostin ja luin. ´Raunioista nousee Donbass´ on tiivis tietokirja ei vain Donbass´n alueesta, vaan Ukrainasta yleensä. Kirja täydentää hienosti suomeksi ilmestynyttä Ukrainan historiaa koskevaa kirjallisuutta. Rossi kertoo salaisten poliisien aikaansaannoksista niin uskomattomia tarinoita, että niitä ei uskoisi, elleivät ne olisi jättäneet jälkiä.

Rossin teksti on johdonmukaista ja kaikilta olennaisilta osin viitataan luotettaviin lähteisiin. Rossi sijoittaa Ukrainan tapahtumat historiallisiin, maailmantalouden ja poliittisiin kokonaisuuksiin. Kansikuvan valintaa en ymmärrä. Jääkööt sen arviointi toiseen paikkaan. Olennaista on teksti.

Mitä Helsingin Sanomat sitten pelkää? Ukrainan kriisistä on Suomessa annettu uskomattoman yksipuolinen kuva. Jopa kauppasodan Venäjän kanssa aloittaneen EU:n ja Yhdysvaltojen media on ollut suomalaista valtamediaa tasapuolisempi. Suomen valtamedian sensuurikäytös johtunee siitä, että tuomalla valheellisesti esille Ukrainan kriisin yhteydessä Venäjän uhan, Nato-mieliset toivovat Suomen luopuvan rauhan ulkopolitiikasta.

Maidanin mielenosoittajien enemmistö on syvästi pettynyt Ukrainan vallanvaihdoksen tuloksiin. Ihmisten toimeentulotaso on romahtanut ja maa on velkaantunut suunnattomasti läntisille rahoittajille. Sen seurauksena Ukraina on menettänyt itsenäisyytensä läntiselle rahalle. Jos tämä kokonaisuudessaan paljastuisi suomalaisten enemmistölle, joutuisi hegemonian media suorastaan naurunalaiseksi. Siksi suurella innolla se on hehkuttanut Ukrainan muka ”vapautumista”.

´Raunioista nousee Donbass´ osoittaa, että Ukrainassa uuden hallinnon tekemät toimet ovat olennaisilta osiltaan kaikki Euroopan unionin ilmaisemien arvojen vastaisia. Mutta siitä EU ei välitä, koska sen intressissä on valtapolitiikan harjoittaminen idässä, ei rauhanpolitiikka. Siinä on jotain pahaenteellistä kaikua entisestä saksalaisesta haikailusta itään.

Jo ETYK-päätösasiakirjassa vuonna 1975 osapuolet sitoutuivat siihen, että ne eivät käytä kaupallisia pakotteita toisiaan vastaan. Euroopan unionilla ei ole mitään lakisääteisiä valtuuksia määrätä pakotteita ilman, että se saa siihen YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen. Mutta kun kauppasodan tielle Venäjää vastaan on silti lähdetty, kyse on valtapolitiikasta. Ukrainan kansa on pelkkä pelinappula maailmanpolitiikan suurissa mittelöissä.

Huikeinta on, että itse asiassa kaikki ne syyt, joihin vedoten EU ja Yhdysvallat on kauppasotaansa perustellut, ovat hyvin todennäköisesti paikkansa pitämättömiä.

Helsingin Sanomat pelkää, että suomalaisten tunnettu oikeudentaju heräisi jos he yleisesti saisivat tietää, että lukuisat eurooppalaiset poliitikot kävivät kannustamassa Kiovan Maidanin mielenosoittajia laillista hallitusta vastaan. Venäläisillä poliitikoilla ei edes vilahda mielessä tulla kannustamaan Helsinkiin Suomen hallituksen politiikkaa vastustavia mielenosoittajia. Venäläiset eivät halua puuttua Suomen sisäisiin asioihin.

Suomalaisten enemmistö ei tiedä, että helmikuussa 2014 Maidanin mielenosoittajia eivät ampuneet hengiltä presidentti Janukovitsin joukot, vaan mielenosoittajien keskuudessa velloneet fasistiset järjestöt. Ammutut tarkastanut lääkäri Olga Bogomolets protestoi uusille vallanpitäjille, koska ammutut haudattiin kiireen kaupalla, ilman riittäviä tutkimuksia. Jotta Bogomolets pysyisi vaiti, hänelle tarjottiin terveysministeriöstä korkeaa virkaa.

Kolme kuukautta Maidanin ammuttujen jälkeen Odessassa kiovalaiset fasistit polttivat ammattiliittojen rakennuksen. 46 ihmistä paloi. Videolta on poltettujen ruumiista todennettavissa napalmin käyttö ja päähän ampuminen. ”Heidät on ensin tapettu ja sitten poltettu napalmilla. Keittiössä makaa tiskialtaan päälle taivutettu nainen jalat ilmassa. Hänet on kuristettu. Maha pullollaan. Hän oli tapettu raskaana.” Euroopan unioni ei reagoinut.

Huikein tapaus on malesialaisen matkustajakoneen tuho heinäkuussa 2014. ”Venäjä vaati kansainvälistä puolueetonta tutkimusta, julkisti omat satelliitti- ja tutkalukemansa ja kehotti amerikkalaisia tekemään samoin. Nämä ovat olleet vaiti.” Mustan laatikon tietoja ei ole julkistettu vieläkään. Hylyn tutkimus on tehty puolueettomasti. Venäläisiä ei ole päästetty tutkimuksiin mukaan.

Oikeusvaltiot eivät toimi siten kuin näissä tutkimuksissa on toimittu. Kyse on ollut operaatioista, joita tehdään vain sotatilassa tai sodanomaisissa tuholaisoperaatioissa. Koneen alas ampumisella perusteltiin Venäjän vastaisen kauppasodan kiihdyttämistä.

Valtioviisaat myös lännessä tunnustavat, että Venäjä ei liittänyt Krimiä itseensä sodalla tai muuten väkivalloin. Krimin asukkaat halusivat osaksi Venäjää. He olivat ilmaisseet tahtonsa jo ennen Ukrainan sekasortoista tilaa. Jokainen karttaa katsova näkee mistä Krimin kohdalla on myös kysymys. Jos Krim olisi pysynyt osana Ukrainaa, olisi Venäjä ollut Yhdysvaltain sotilasaluksille avoin. Tällä hetkellä amerikkalaisaluksia on neljä Venäjän aluevesirajan tuntumassa, ikään kuin odottamassa. Puhumattakaan miten vaaralliseksi tilanne olisi Venäjän kannalta muodostunut, mikäli Ukraina otettaisiin Natoon. Krimiläiset ihmiset halusivat olla venäläisiä, ei Naton eli Yhdysvaltain alamaisia.

Matti Rossi avaa meidät näkemään, miten Yhdysvallat jo muutama vuosi sitten suunnitteli jakavansa Venäjän kolmeen osaan, Euroopan puoleiseen Venäjään, Siperiaan ja Kaukoidän Venäjään.

Fasistisilla järjestöillä on ollut jälkeä jättänyt rooli Ukrainan historiassa.  Toisessa maailmansodassa Saksa tuhosi järjestelmällisesti Ukrainaa, mutta silti maan länsiosassa toimineet fasistiset järjestöt kiinnittyivät yhteistyöhön natsien kanssa. Järkyttävää on, että fasistiset järjestöt kykenivät uinumaan vuosikymmeniä herätäkseen eloon, kun Ukraina itsenäistyi vuonna 1991. Yhdysvaltain salainen poliisi teki niiden uinumisen mahdolliseksi. Uskomaton tarina, jonka Rossi kohta kohdalta kirjassaan meille avaa.

Ukrainan kriisistä voidaan oppia. Fasismi on oikeistolainen ilmiö, jota ei saa päästää versomaan. Se alkaa kukkia ensin yhteiskunnallisessa ilmapiirissä pieninä ilmiöinä, joka kasvattaa kansan pikku hiljaa hyväksymään ensin fasismin piirteitä ja viimein koko fasismin. Matti Rossi samaistaa kirjassaan fasismin ja natsismin. Se ei ole hyvä. Natsismi on fasismin yksi muoto. Fasismi ei välttämättä tarvitse ns. rotuvastaisuutta tai maahanmuuttovastaisuutta. On todennäköistä, että mikäli fasismi saa Euroopassa vielä vallan, fasismissa jopa äänestetään. Ihmisille annetaan mielikuva vaikuttamisesta, he saavat päättää toissijaisista asioista, mutta ei asioista jotka liittyvät pääoman kerryttämiseen.

Suomen osalta on tärkeä todeta, että viime vuosisadan melskeissä täällä oli vähän fasismin hitleriläisen muodon natsismin hyväksyviä. Suomalainen fasismi oli enemmänkin Mussolinin fasismia, johon ei sisältynyt etninen syrjintä. Silti saksalaissotilaat otettiin Suomessa hyvin vastaan. Esim. Muoniossa sodan aikana asunut Alli Tulkki muistelee, että Norjasta Lappiin saapuneet saksalaissotilaat ihmettelivät ”miten on mahdollista, että suomalaiset ovat niin ystävällisiä heille. Jos menee Norjassa taloon pyytämään vettä, ne tuskin antavat. Jos Suomessa pyytää vettä, ne tuovat meille maitoa” (Jonna Nikumaa: Viimeinen kesä Pallaksella. Tunturi Lapin Kesä 2009 –lehti).

Venäjän vastainen paatos on ollut Suomessa niin voimakas, että jopa rauhaa yleensä edistävät tahot ovat vaienneet Venäjän tekemistä rauhanaloitteista Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.

Huikea on Venäjän esitys Euroopan unionille: Venäjä, Euroopan unioni ja Euraasian talousliitto perustavat yhteisen taloudellisen ja humanitaarisen alueen Lissabonista Vladivostokiin. Aloite on niin viisas, että ainoa syy EU:n torjumiselle on Yhdysvaltain siitä saama ylivalta. Tässä syy, että Venäjän aloitteesta ei ole kerrottu, saati että siitä demokraattisesti keskusteltaisiin. Yhdysvallat ei anna EU:lle lupaa järkeviin ratkaisuihin, koska Venäjän ja EU:n talousliitto uhkaisi vakavasti Yhdysvalloissa sijaitsevien suuryritysten taloudellista valtaa. Koska EU ei yhteistyöhön lähde, ja siinä mukana Suomi jää myös kehityksen sivuraiteille, Venäjä jatkaa kasvuaan osana Brics:ä. On selvää, että vaikka Ukraina nyt räpeltää, jossain vaiheessa se on lähellä Venäjää. Se on sille ainoa tie parempaan tulevaisuuteen.