ÄÄRIOIKEISTON VOIMAN FILOSOFIA

ÄÄRIOIKEISTON VOIMAN FILOSOFIA

Ragnar Redbeard
Might is Right, Voiman filosofia
Käännös: Vesa Iitti
176 siv.
Vuohi Julkaisut 2012

”Ihmiset tulevat aina rakastamaan ja vaalimaan niitä, jotka ovat heille läheisiä ja rakkaita; mutta jos tämä ”läheisten ja rakkaiden” piiri pitää ulottaa kattamaan koko ihmiskunta, mennään aivan liian pitkälle.”

Tällainen viesti uppoaa helposti sosiaalisessa turvattomuudessa elävään kansaan. Lause ei ole puolustusministeri Jussi Niinistöltä, vaan Redbeardin kirjasta. ”Suurin osa ihmisistä on syntynyt aivan liian heikoiksi omiin olosuhteisiinsa; ja ne harvat joilla on tarvittaessa sisua ja päättäväisyyttä, heillä tulee olemaan aivan tarpeeksi tekemistä siinä, että he teoillaan todistavat sopivuutensa säilyä elossa, lisääntyä, ja omistaa asioita.” Myös tämä lause on Redbeardilta, vaikka se voisi olla Björn Wahlroosilta tai Alexander Stubbilta, molemmat sosiaalidarwinistisia lausahduksia päästäneitä.

Poliittinen liike alkaa tavallisesti vaistomaisesta liikehdinnästä. Ensin syntyy tarve kiteyttää yksittäisiä tuntemuksia ja vaatimuksia iskulauseiksi, joiden pohjalta seuraavaksi kirjoitetaan ohjelmallisia julistuksia. Esim. Suomen Sisussa tehdään parhaillaan periaateohjelmaa. Tämän jälkeen liike nostaa ajattelijoita, jotka kirjoittavat ohjelmille teoreettiset perusteet. Usein niille löytyy lähteitä menneiltä vuosikymmeniltä tai kauempaakin. Vanhoja tekstejä ruvetaan julkaisemaan ja tämän jälkeen vahvistunut liike tuottaa uutta teoreettista kirjallisuutta. Tätä kaavaa käyttäen voidaan analysoida suomalaisen äärioikeiston kehitystä ja tilaa.

Suomen äärioikeisto ei ole vielä julkaissut itse tuottamaa teoreettista kirjallisuutta. Se on jäänyt ohjelmallisten tekstien tasolle. Kolme vuotta sitten se julkaisi suomeksi Ragnar Redbeardin kirjan ´Mihgh is Right – Voiman filosofia´. Fasistisen kirjallisuuden julkaiseminen tuli mahdolliseksi sen jälkeen, kun Suomi lakkasi noudattamasta Pariisin rauhansopimusta ja kun liityttiin ihmisoikeussopimuksiin, joissa annettiin täysi sanomisen vapaus myös ihmisvastaisille tahoille.

Alkuaan ´Voiman filosofia´ ilmestyi ennen 1900-luvun taitetta, jolloin orjuus oli vasta hiljan muodollisesti lakkautettu Yhdysvalloissa ja yleinen mielipide oli hyvin rasistinen. Juutalaisvastaisuus oli lähtenyt nousuun Itävallassa, Saksassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

”Ragnar Redbeard” on nimimerkki. Nimi viitannee 800-luvulla eläneeseen Tanskan ja Ruotsin myyttiseen soturikuningas Ragnar Lodbrokeen. Nimimerkin takana on arveltu olleen australialaisen Arthur Desmondin (1859–1929), joka kirjoitti useita kirjoja eri kirjailijanimillä. Desmond oli anarkisti, runoilija, kirjailija ja poliitikko, jonka mielipiteet eivät vastaa ´Voiman filosofiassa´ esitettyä. On arveltu, että Desmond kirjoitti satiiria sosiaalidarwinismista. Myös Jack Londonia (1976–2016) on arveltu ´Voiman filosofian´ kirjoittajaksi. Ajatus on mahdoton, sillä London oli vakaumuksellinen sosiaalisen evoluution kannattaja ja sosialisti.

Siitä näkökulmasta, että kirja on nyt ilmestynyt suomenkielellä, sen kirjoittajalla ei ole suurta merkitystä. Merkitystä on sillä, että tämä klassikko on julkaistu. Vaikka kirja on välillä raskasta ja tylsääkin luettavaa, sisältää se johdonmukaisen ajattelun. ´Voiman filosofia´ on sikäli myös ehkä ajankohtaisempi kuin monet muut äärioikeiston klassikot, koska Redbeard väittää, että sekulaari humanismi on ottanut länsimaisessa maailmassa uskonnon paikan totuuden äänitorvena. Kun Nietzsche (jota en pidä äärioikeistolaisena) vielä sylki kristillisyyden päälle, sylkee Redbeard sen ohella sekulaarin humanismin naamalle. Hänen mukaan niin kristillisyys kuin sekulaari humanismi tekevät ihmisistä mieleltään alamaisia.

Otin kirjan hyllystäni uuteen lukemiseen, koska rasismi on noussut keskusteluun. Lukiessani rinnastin tekstin yhteiskunnassamme tapahtuviin ilmiöihin. Voiman filosofian ydinajatus on, että perinteiset ihmisoikeudet ja luonnonoikeudet ovat virheellisiä, ja että moraalisesti oikeutetuista asioista päättää viime kädessä voima ja fyysinen mahti. Tulee väistämättä ajatelleeksi sitä suurta ihmisten joukkoa, joka tänään kokee vaikutusmahdollisuutensa nollaksi. Mikään ei muutu, äänestää ketä tahansa tai on äänestämättä. Eikö sen takana pidä olla jokin suuri voima ja mahti, joka ei anna kansalle sen odottamaa oikeutta?

Äärioikeistolaisille liikkeille ominainen piirre on huomion hakeminen yleisöä hätkähdyttämällä: ”Mitä ”evoluutio ja kulttuuri” ovat, jos niiden vahingolliset kukoistukset ovat sterilisoituja naisia?” Tai ”Mitä ”hallitus ja laki” ovat, jos niiden kypsät hedelmät ovat elinvoimattomia ihmisiä?”

Miltä kuulostaa pitkäaikaistyöttömän tai pienipalkkaisen taksinkuljettajan korvissa, kun sinne soitetaan ”Rehellisyydellä ei koskaan menesty… Selvästi menestyvät miehet, kuten kauppiaat ja äveriäät pankkiirit, eivät koskaan kasaa harteilleen liiaksi mitään keinotekoisia moraaliperiaatteita”.

On hyvinkin mahdollista, että ´Voiman filosofia´ rupeaa puremaan tähän aikaan. Yli sata vuotta sitten kirjoitettu teksti osuu ihmeen nasevasti nykyajan individualistisiin tarpeisiin. Vapaus on minää varten. Sointi on sama, johon aikansa arvoliberaalit, heideggeriläiset, narahtivat ennen kuin juutalaisten teurastus alkoi.

”Ihmisen keskeinen velvollisuus tässä maailmassa on menestyä, voittaa kilpailijansa ja jättää hänet nuolemaan näppejään.” Näin sanoo Redbeard kirjassaan ja Björn Wahlroos televisiossa. Todellakin, kirjaa lukiessa hämmästyy miten syvästi rasismia ruokkiva väkivalta ja sosiaalidarwinismi rehottavat arjen kulttuurimme jokaisella tasolla. Se on hegemonistinen syöpä, jota talouspoliittinen eliitti ruokkii. Tämä on kammottavaa kirjoittaa ylös, koska samalla tulee osoittaneeksi, että äärioikealta tuleva sanoma kykenee osin myös osoittamaan, useimmiten tahattomasti, yhteiskuntamme epäsolidaarisuuden. Ratkaisujen osalta Redbeardin kaltaisten sanomat ovat ihmisvastaisia.

Hitlerin ´Taisteluni´ sisältää aivan samat näkemykset, mitkä on kirjoitettu jo kolme vuosikymmentä aikaisemmin ´Voiman filosofiaan´. Ajatukset ihmisten väistämättömästä jakautumisesta voittajiin ja voitettuihin ovat ikiaikaisia. Niiden systematisointia edesauttoi rotuopin tulo 1800-luvulla. Mutta jo sata vuotta aiemmin ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linne muotoili rotuopille juuret. Ei siihen nimimerkki-Redbeardia tarvittu.

Vastustaja pitää tuntea

Elämä on liikettä. Paikallaan pysymisestä on tullut valtavalle osalle ihmisistä pysyvä olotila. Länsimaiden on päästävä pysähtyneisyydestään. Tarkoituksettomuuden ja näköalattomuuden olotilassa ihmiset tarttuvat mihin tahansa korteen, jotta elämä lähtisi eteenpäin.

Miten helppoa ja ymmärrettävää on miljoonille alistetuille ihmisille kautta länsimaiden kokea, Redbeardin sanoin: ”Nykyaikaiset johtavat ajattelijat ovat lähes täysin vailla omaperäisyyttä ja rohkeutta. Heidän viisautensa on hulluutta, heidän lääkkeensä myrkkyä… Ihmiskunta on väsynyt, väsynyt sen huijariprofeettoihin, sen kansankiihottajiin ja sen valtiomiehiin. Se odottaa sellaisten miesten tuloa, suurten tuhoajien, kaiken sen tuhoajia, mikä on iljettävää…”

Suosittelen kirjaa jokaiselle, jolla on riittävät perustiedot filosofiasta, erityisesti humanistisesta filosofiasta, myös sen historiasta. En suosittele kirjaa henkilöille, joilla on erinomaisen nopea mutta osumatarkkuudeltaan heikko syyllisten löytämisen hinku. En esittele ´Voiman filosofiaa´ siksi, että laumahenkisyys vahvistuisi. Laumahenkisyys on perässä menemistä ja yhdessä huutamista. Se on vastakohta ihmisten tietoiselle yhdessä toimimiselle, joukkotoiminnalle.

Onko oikein edes esitellä tämän tapaisia kirjoja? Sivistyneessä yhteiskunnassa, joka voi olla vain humanistinen, tällaisia kirjoja ei edes julkaista.

Mutta. Vastustaja pitää tuntea. Viimeistään nyt, kun olemme todistaneet miten kansa oikeutetusti kävi sortajaansa vastaan Maidanilla, mutta ilman organisoitua johtoa. Ihmisten suuri joukko osoittautui kiltiksi, mutta avuttomaksi lammaslaumaksi, jonka johdon äärioikeistolaiset nappasivat itselleen. Se tapahtui helposti. Ammuttiin muutama mielenosoittaja ja usutettiin mielenosoittajat syyttämään murhista heitä, joita vastaan kansa oli alun perin oikeutetusti noussut.