ANTIIKIN ROOMAN RAKKAUS

Alberto Angela
Rakkautta ja intohimoa
antiikin Roomassa
Suom: Terhi Havila
Art House 2014

Vielä vuosituhannen vaihteessa oli vähän Rooman imperiumia käsitteleviä suomenkielisiä kirjoja. Tilanne on muuttunut. Kaikelle kansalle on avautumassa mahdollisuus tutustua Roomaan, tuohon lähes tuhat vuotta kestäneeseen imperiumiin, joka luhistui omien voimien katoamiseen. Juuri tämä tekee Rooman kaatumisen mielenkiintoiseksi, sitä ei kaatanut ulkopuolinen mahti.

´Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa´ kirjan kirjoittaja Alberto Angela on paleontologi, toimittaja ja kirjailija. Hän kirjoittaa kansantajuisesti. Kirja näyttää saaneen kriitikoilta suopean vastaanoton, esim. Marika Rauhala kirjoittaa siitä analyyttisen avaavasti vuoden ensimmäisessä niin & näin –lehdessä. Tunnustan, että minulle ei avautunut Angelon esipuheen loppu: ”…teos on kirjoitettu etenkin naispuoliset lukijat huomioon ottaen. Juuri naiset tuntevat rakkauden lait kaikkein parhaiten ja ovat niille herkkiä – rakkauden huimaavaa karusellia pyörittävät edelleen naiset, aivan kuin kaksituhatta vuotta sitten”.

Kirja käsittelee vuotta 115 jaa. Aikakausien suhteen lukija joutuu olemaan tarkkana, sillä Angela käy välillä Rooman aikaisemmissa vaiheissa kuin myös tulee 400-luvulle jaa. Vertaamalla ajanjaksoja toisiinsa lukija huomaa yläluokan ja varakkaiston tavoissa, käyttäytymisessä ja seksuaalisuuden toteuttamisessa tapahtuvat muutokset sitä mukaan kun imperiumi rapistuu. Mitä lähemmäksi tulivat Rooman laajentumisen ja talouden kasvun rajat, sitä reippaammaksi hälläväliätyyli kävi.

Koko ajan kirjaa lukiessa on muistettava seikoista, joihin Angelakin ohjaa, että kirja käsittelee vain pientä osaa roomalaisista, Rooman vapaiden ihmisten varakkainta osaa. Kansan valtavan enemmistön aika, tarmo ja energia menivät työn tekemiseen, jokapäiväisen elannon hankkimiseen ja eliitin palvelemiseen. Niin on ajasta toiseen ollut, vain menetelmät ja läpinäkyvyys ovat vaihdelleet.

Toiseksi, roomalaisten keski-ikä oli niin matala, että yksilötasolla tulevaisuutta suunniteltiin ohuesti. Miehet elivät keskimäärin 41-vuotiaiksi ja naiset 29-vuotiaiksi. Avioliittoja ei solmittu rakkauden, vaan taloudellisen ja poliittisen vallan vahvistumisen näkökulmasta. Avioliitto oli sosiaalinen pakko ja kansalaisvelvollisuus.

Rakkaudettomuus ja lyhyt edessä oleva ikä ei vahvistanut parikäyttäytymistä. Roomalaisten ihmissuhteet olivat laskelmoituja. Oli täysin hyväksyttyä, että miehet käyttivät seksuaalisiin tarpeisiinsa talossaan olevia orjia ja kaupunkien prostituoituja, joita köyhyyden yhteiskunnassa oli paljon. Kun naiset olivat varmistaneet suvun jatkumisen, ei enää ollut niin väliä miten he sukupuolisesti käyttäytyivät. Virallinen ja epävirallinen moraali poikkesivat toisistaan.

Vaikka kirjan nimessä on sana ”rakkautta”, ei sitä kirjasta löydy. Välineellisten ihmissuhteiden maailmassa rakkaus on pelkkää tekniikkaa. Kovasta maailmasta myös rakkauselämän alueella kertoo, että roomalainen mies ei missään tapauksessa saanut olla rakkaussuhteessa alisteisessa asemassa. Hän suhtautui seksikumppaniinsa röyhkeästi. Kuvaavaa on, että roomalaisilla oli taistelukentillä tapana raiskata taistelun hävinneet vihollissotilaat.

Roomalaismiehen sukupuolielimellä oli kolme tehtävää: siittää jälkeläisiä, tuottaa nautintoa itselle sekä alistaa muut valtaansa. Roomalaiset pojat kasvatettiin biseksuaaleiksi poliittisista ja valtasyistä. Angelan mukaan silti monet miehet olivat helliä ja huomaavaisia eivätkä pitäneet sukupuolisesta kanssakäymisestä muiden miesten kanssa. Roomalainen mies osasi olla myös romanttinen, mutta se oli ajoittaista ja kohdistui väliaikaisiin mielitiettyihin. Catullus kirjoitti Lesbialle: ”Suutele tuhat kertaa / ja sata vielä / ja sitten tuhat / ja monta sataa tuhatta…”

Rooman naiset eivät suinkaan pysyneet virallisen moraalikoodiston puitteissa. Kun lapset oli synnytetty, aviomies oli sängyssä pelkkä kone ja odotettavissa oleva elinaika lyhyt, matroonat hakivat tyydytystä muualta. Matroona on nimitys aviovaimolle, joka on synnyttänyt tarvittavat lapset.

Oli aivan luonnollista, että naiset näkivät päiväunia. Avioparit harrastivat seksiä pimeässä, vaatteet päällä ja aivan hiljaa. Hyytävästi kaikki intohimon ja yhteenkuuluvuuden tunteet puuttuivat. Naisten mieliin tulivat tuon ajan viihteen maailman seksisymbolit, nykyajan formulakuskeja vastaavat hevosvaunujen ajajat ja gladiaattorit. Hevosvaunuilla kilpailevat ansaitsivat tähtitieteellisiä summia. Väitetään, että ansiot ylittivät jopa nykypäivän ammattiurheilijoiden palkkiot. Tämä teki vaikutuksen roomalaisiin naisiin. Myös gladiaattorit olivat verrattavissa nykyajan urheilu-, mutta myös rocktähtiin ja elokuvaidoleihin. ”Gladiaattorin olemuksella oli roomalaisnaisiin sama vaikutus, joka nykyaikaisen mainoksen puolialastomalla miesmallilla, uimarilla tai komealla lihaksikkaalla miehellä on naisiin.”

Rooman ylhäisö oli rikasta. Etenkin imperiumin rappeutumisvaiheessa rahaa käytettiin holtittomasti. Naiset ostivat miehiä siinä kuin miehet naisia. Mutta yksi sääntö oli naisia koskevana ehdoton. Orjan kanssa ei saanut mennä sänkyyn. Naisten suuresta miehen kaipuusta kertoo, että säännön ehdottomuudesta huolimatta suurin osa Forum Romanumin oikeudenkäynneistä käsitteli matroonien suhdetta talon orjaan.

Roomalaista ylimysluokkaan kuuluvaa naista ymmärtää. Heidän naitettiin nuorina itseään vanhemmille miehille synnyttämään perillisiä. He eivät voineet olla tyytyväisiä tunne-elämäänsä. Niinpä he eivät alistuneet säyseästi tilanteeseensa, vaan rupesivat jahtaamaan nuoria miehiä. Rooman yläluokkien keskuudessa oli niin paljon naispuolisia avionrikkojia, että sukupuolisuhteiden harrastamista voitaisiin verrata yleiseen seurapiirileikkiin. Vastuu seurauksista jäi yksin naisille. Roomalaisilla miehillä ei ollut mitään tarvetta ehkäisyyn. Kondomi, joka jo tunnettiin, olisi ollut uhka roomalaismiehen viriiliydelle ja siemennesteen sisältämälle elinvoimalle.

Ajan hengestä johtuivat lait naisten uskottomuutta vastaan ja kaupungilla liikkumista koskevat jyrkät käyttäytymissäännöt. Mielenkiintoinen on ”ius osculi”, naisen oli annettava kohdatessa miehelleen suudelma, jolla mies tarkasti onko nainen juonut alkoholia.

Tasa-arvoa ei tunnettu. Mies sai tehdä kaiken päivänvalossa. Naisten täytyi välttää kiinnijoutuminen. Mikään muu antiikin yhteiskunta ei silti antanut naisille samoja vapauksia kuin Rooma. Laki ja käytäntö olivat jo Roomassa osin eri asioita. Senaatti yritti, mutta ei onnistunut edes lakien avulla rajoittamaan naisten aviorikoksia. Syynä olivat miehet itse, jotka menivät sänkyyn muiden miesten vaimojen kanssa.

Rooma muodostaa mielenkiintoisen ajanjakson ihmisen historiassa. Se kehittyi vuosisatoja yhä modernimmaksi yhteiskunnaksi. Se oli käytännönläheinen ja dynaaminen ja rakentui sekä kauppatavaroiden että ideoiden kierrolle. Vaikka yhteiskunta oli vankasti miesten vallan alla, sen ytimessä iti naisten alati etenevän emansipaation siemen.

Rooman imperiumin ilmapiiri oli kansainvälinen. Rasismia ei siedetty, vaikka toisaalta sosiaalista epätasavertaisuutta pidettiin luonnollisena. Muut uskonnot ja uskomukset suvaittiin edellyttäen, että hallitsevaa nomenklatuuraa ei kyseenalaistettu. Tässä Rooma oli verrannollinen nykypäivän länsi-imperiumiin, jossa ihmiset saavat ajatella ja tehdäkin mitä hyvänsä, kunhan eivät saa kerättyä voimaa uhatakseen globalismin uusliberalismia.