HITLERIN RAIVOTTARET

Wendy Lower
Hitlerin raivottaret. Saksalaisnaisia natsien kuoleman kentillä.
Suom. Juha Sainio
Atena2014, 296 ss.

Natsi-Saksan taktiikkana oli keskittyä Manner-Eurooppaan ja levittäytyä erityisesti itäisen Euroopan viljaville alueille toisin kuin Britannia, jonka pyrkimyksenä oli varmistaa hegemoniansa merivaltana ja hallitsemalla merentakaisia alueita. ”Venäjän alueet tulevat olemaan meille sitä, mitä Intia on ollut Englannille”, pohdiskeli Hitler valloitetussa Ukrainassa. Englannin pyrkimyksiä rahoittivat kauppahuoneet, Hitleriä Saksan energiaa ja halpaa työvoimaa tarvitseva terästeollisuus.

Juutalaisten käyttäminen syyllisinä ei ollut saksalaista keksintöä. Kansan käännyttämisessä valtaapitävien tueksi on aina käytetty syntipukkeja. Ei keino ole vieras tänäänkään. Tämä todentuu, kun kuuntelee länsiyhtiöiden etuihin kiinnittyneiden Putinin epäinhimillistämistä. Hitler erosi ”tavanmukaisista” kiihottajista siinä, että hän toteutti laajan kansanmurhan, jonka uhreina olivat vasemmistolaiset, vammaiset, romanit ja juutalaiset.

Naiset olivat olennainen osa Hitlerin tappokoneistoa niin kotimaassa vammaisten ja heiveröisten lasten hoitolaitoksissa ja keskitysleireillä kuin miehitetyillä alueilla. Kolmasosa naispuolisesta väestöstä, 13 miljoonaa naista, oli aktiivisesti mukana natsipuolueen organisaatioissa. Naisten osuutta natsivallan rikoksiin ei ole yksityiskohtaisesti selvitetty. Naiset pääsivät tuomiotta. Johanna Altvater mätki pikkulapsia geton seiniin, jonka jälkeen hän heitti ruumiit takaisin äideille. Johanna toimi sodan jälkeen Länsi-Saksassa lastensuojelutyössä.

Natsiajan organisaatiot työllistivät naisia ja tyttöjä mm. sosiaalityöntekijöinä, rotuselvitysten tekijöinä, asutusneuvojina, opettajina ja leirivartijoina. Puoli miljoonaa naista siirtyi itään. Hitlerin kehotuksesta naiset suhtautuivat idän ”alkuasukkaisiin” kuin Amerikkaan muuttaneet ”punanahkoihin”. Vapaahetkinä juutalaisia ja romaneja ammuttiin naureskellen leikkijäniksinä.

Ajatus siirtymisestä valloitetuille alueille ei ollut naisille vieras. Heidän äitinsä olivat ennen Hitlerin valtaa työskennelleet sortohallinnon palveluksessa ja lähetyssaarnaajina Afrikan siirtomaissa. Natsiorganisaatiot tarjosivat nuorille epätietoisille identiteetin. Juuri lujan identiteetin luomisessa natsipropaganda onnistui.

Naiset olivat hätkähdyttävän nuoria. Sodan ajan tehtävissä toimineet naiset olivat valtaosaltaan 18–30 ikäisiä. Keskistysleirien naisvartijoiden keski-ikä oli 26 vuotta. Joka kymmenes keskitysleirin ruoskanheiluttaja oli nainen.

Tiedemiesten kesken vallitsee varsin suuri yksimielisyys siitä, että ympäristö on kaikkein määräävin tekijä siinä, tuleeko henkilöstä kansanmurhan toteuttaja. Kun naisille tarjotaan massamurhaamiseen otollinen maaperä, he ryhtyvät siihen yhtä lailla kuin mies.

Tuoreen naisrikollisia koskevan tutkimuksen mukaan naisissa ja miehissä on yhtä paljon potentiaalisesti väkivaltaista käyttäytymistä aiheuttavia tunneominaisuuksia, kuten empatian puutetta ja impulsiivisuutta, mutta normaalioloissa, nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassa, naiset ovat ehdollistuneita olemaan sosiaalisesti vähemmän aggressiivisia. Tilanne muuttuu, kun naisille tehdään tappaminen sosiaalisesti hyväksyttäväksi. Ei ihme, että kylmä oikeisto tykkää arvoliberaalien hankkeista naisten osallistumisesta armeijaan ja sotiin.

Psykologien mukaan natsirikolliset ”eivät olleet sairaita eivätkä epätavallisia; itse asiassa he olivat kuin keitä tahansa ihmisiä, joihin voisimme törmätä missä tahansa”.

Nämä ”ketkä tahansa” eivät mielestänsä tehneet väärin tappaessaan juutalaisia. He hävittivät vain pahaa pilaamasta hyvien ihmisten elämää. Tämän kaltainen ajattelutapa ei ole aivan vieras tänäänkään.

Kun Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton kutsui ennen Libyan pommituksia presidentti Muammar Gaddafia olioksi, oikeutti se länsimaiset ihmiset pitämään Gaddafin tappamista hyväksyttävänä. Ajattelu levisi myös Suomeen. Mm. Alexander Stubb (kok.) ja Pekka Haavisto (vihr.) kannattivat Libyan kaupunkien myöhentämistä pommikoneilla. Siinä tuhoutui 17 kaupunkia tuusan nuuskaksi, kuoli 160 000 ihmistä ja hävisi arabimaiden korkein hyvinvointiyhteiskunta.

Meidän on syytä olla valppaina ja ottaa historiasta oppia. Ihminen ei ole toisen maailmansodan jälkeen muuttunut. Natsi-Saksassa yhdistyi joukkomainonta ja ihmisten turvattomuuden kokemukset. Epävarmuudessa nuorille ihmisille ei kehittynyt selkeää identiteettiä. Nuoret takertuivat voimakkaisiin auktoriteetteihin. ”Kun natsit vaativat vuonna 1933 naisten äänoikeuden kumoamista, Saksan naiset eivät ryhtyneet vastarintaan. Heidän vihollisensa ei ollut ”alistava mies”, vaan vihollisia olivat ”juutalaiset”, ”epäsosiaalinen aines”, ”bolsevikit” ja ”naisasianaiset”.