SUOMALAISEN TYHMYYDEN YLISTYS

Heini Kilpamäki
Suomalaisen tyhmyyden ylistys
Atena 2014, 178 siv.

Kun suomalaiselta kysyy mitä tyhmyys on, saa humoristisen ja itseironisen vastauksen: ”Tässä on sinulle materiaalia.” Sen jälkeen vastaaja yleensä hiljenee pohtimaan vastaustaan.

FM Heini Kilpamäki (s. 1985) on henkilö- ja ilmiöjournalismiin keskittyvä toimittaja. Hän kiinnostui tyhmyydestä jo historiaa lukevana opiskelijana. Tyhmyydestä keskustellessaan hän pani merkille, että se sekä huvitti että mietitytti ihmisiä. ”Kaikkia tyhmyys nauratti ja huoletti.”

Tyhmyyden määrittely on ollut filosofinen ongelma. Ajan saatossa siitä on kasvanut myös psykologinen, kasvatustieteellinen, taiteellinen ja tekninen kysymys. Missä menee tyhmyyden raja? Entä mitä sille pitäisi tehdä?

Suomalaisen tyhmyyden ylistys on kirja suomalaisen tyhmyyden kulttuurihistoriasta ja siitä, miten suomalaiset määrittelevät itseään.

Kirja on niin sulavasti kirjoitettu ja se käsittelee meitä itseämme tavoilla, positiivisessa hengessä, niin mehukkaasti, että se on lähes pakko lukea samalla istumalla. Kirja vilisee sellaista lääketieteellistä sanastoa, joka on nykyisin käyttökelvotonta; idiootti, kääpiö, heikkomielinen, pahatapainen, imbesilli.

Tyhmyys voi olla sekä hyödyllinen, jopa sankarillinen, ominaisuus kuin vahingollinen voima. Tyhmyys voi olla epäsovinnaista energiaa, joka luo uusia ajatuksia. Se ei takerru totuttuihin ja jo jähmettyneisiin kaavoihin ja odotuksiin. Se voi löytää uusia polkuja. Antiikin filosofin Herakleitosin mukaan hulluus on viisauden alku. Mutta tyhmyys voi olla myös vahingollinen ja tuhoava voima. Italialaisen taloushistorioitsijan Carlo M. Gipollan (1922–2000) mukaan typerykset ohittavat vaarallisuudessaan roistot, avuttomat ja älykkäät. ”Roiston toimintaa ja mieltä voi vielä ennustaa, mutta typeryksen toiminta on aina vailla logiikkaa.” Viisain on vuorostaan Sokrates´n mukaan se, joka tietää, mitä ei tiedä.

Ei ole ketään kotona (Trad.)

Kilpamäen mukaan suomalaisten tyhmyyden kultakausi osui 1800-luvulta toisen maailmansodan loppuun. Kylähulluille annettiin lääketieteelliset diagnoosit, älykkyystestit otettiin käyttöön, papit ja opettajat tilastoivat mielisairaita ja maamme kansainvälistymisestä kertoo rotuhygienian menetelmien tänne saapuminen. Mutta kun suuri osa rotuhygienistisistä todisteista osoittivat raskauttavasti suomalaisten kuuluvan vähä-älyiseen mongolien heimoon tuli fennomaaneille hirmuinen kiire keksiä paremmat teoriat. Meidät pelasti Kalevala. Viisaasti.

Maailman ensimmäinen sterilointilaki säädettiin vuonna 1907 Yhdysvalloissa. Lakia perusteltiin inhimillisyydellä, koska ei-toivottujen tylsämielisten oli parempi elää vapaina kuin laitoksissa. Yhdysvalloista käytäntö levisi Eurooppaan ja myös Suomeen. Saksassa se sai kammottavat ulottuvuudet.

Suomessa tehtiin vuosina 1935–1970 yhteensä 57 000 sterilisointia. Edvin Hedman vaimonsa Emman kanssa olivat ruvenneet sterilisointipuuhiin ilman lain valtuutusta jo vuonna 1912 Perttulan tylsämielisten laitoksessa. Hedman oli näet pannut merkille, että ”tylsämieliset naiset olivat jopa kaksi kertaa hedelmällisempiä kuin normaalit naiset”. Perustelu oli niin naseva, että Hedmanille ei edes suunniteltu rangaistusta lain rikkomisesta.

Eurooppalaisissa ja skandinaavisissa tietokirjoissa suomalainen määriteltiin vielä pitkään toisen maailmansodan jälkeen pyöreä- ja kulmikaskasvoiseksi, aasialaispiirteiseksi, joka on ruumiinrakenteeltaan vankka. Kilpamäen mukaan on rehellisyyden nimissä todettava, etteivät suomalaiset ole koskaan joutuneet sellaisen rodullisen tai älyllisen vainon kohteiksi kuin ”pohjoisen neekerit” saamelaiset ja romanit.

Kyllä tyhmä työtä saa: vuoroin vuolee vuoroin veistää (Nivala 1933)

Työ on määritellyt kautta aikain suomalaista identiteettiä. Z. Topelius vertaa suomalaista suomenhevosen ominaisuuksiin. Hevosen lailla sen isäntä oli lyhytjalkainen ja pönäkkä. ”Tästä huolimatta se tulisi yllättämään osaamisellaan kaikki!” Topeliuksen Maamme kirja vakiinnutti vuosikymmeniksi käsityksen ihanteellisesta suomalaisesta.

Kun ihmistä verrattiin työjuhtaan ja kivisen pellon raivaajaan, saatiin vaikutelma nimenomaan työhön, ei opintielle kelpaavasta kansasta.

Tähän päivään tultaessa on viisastuttu ja tasavertaistuttu. Wikipedia-artikkelin muokkaamiseen voi osallistua tavallinen kansalainen siinä kuin alan asiantuntija. Kaikki pääsevät yhtä kovaan ääneen. Kohta kait wikipedia-artikkelit käyvät väitöskirjan lähteiksi. Sillai viisasta.

Heini Kilpamäen Suomalaisen tyhmyyden ylistys on tarpeellinen kirja. Siihen on tiivistetty olennainen ihmisen viisauden ja tyhmyyden piirteistä. Kirjasta käy selväksi, että tyhmyys on sidottu aikaansa. Suomalainen tyhmyys on länsimaisen kulttuurin osa. Kilpamäki kertoo meille tyhmyyden historian antiikista valistusajan kautta tähän päivään.

Monilla meistä on käsitys, että olisimme sivistyneet kahden vuosituhannen aikana. Tiedon lisääntyminen lienee eri asia kuin sivistys. Vai? Perusteiltaan ihminen on pysynyt samana. Platon puhui himosielusta.

Himosielu on tyhmä ja yksinkertainen, joka haluaa aina samoja yksinkertaisia nautintoja. Näin nähtynä tyhmyys on mielen laiskuutta, tyytymistä vallitsevaan tilanteeseen. Pitäisikö Platonin himosielu-teorian puhutella tämän päivän suomalaisia?

Suomalaisen tyhmyyden ylistys on mitä parhain paketoitavaksi pukin konttiin. Kirja sekä naurattaa, että panee miettimään. Se on hyvän kirjan eräs merkki.

Kaksi viisasta keskustelee.
Toinen heistä, psykiatri, kysyy:
- Miksi te haudotte itsemurhaa?
Toinen viisas:
- Kun elämä on niin tylsää.
Psykiatri:
- Luuletteko, että se olisi itsemurhan jälkeen jotenkin hauskempaa?