RYTIMINEN VIE SUOMELTA VAPAUTTA

RYTIMINEN VIE SUOMELTA VAPAUTTA

Tasavallan Presidentin rytiminen on vienyt Suomelta vapautta päättää itse ulkopoliittisesta linjasta. Onnettomaan tilanteeseen reagoi jo aikaisempi hyvä ystävä Venäjä. Kun tänne on päästetty yhdysvaltalaiset sotilaat, ei heitä saa täältä enää pois, vaikka miten haluaisimme. Vastaavasta tilanteesta on kokemusta joka puolelta maailmaa. Meillä ei ole voimaa työntää heitä pois. Ei EU:sta ole siinä meille apua. Tämä tarkoittaa, että käytännössä isänmaamme alkaa olla miehityksen tilassa. Kamalinta on, että eduskunta on pidetty niiden päätösten ulkopuolella, jotka meidät ovat tähän tilanteeseen johtaneet. Päätökset on tehty vastoin perustuslakiamme. No, sitähän rytiminen on.

Muutos Yhdysvaltain ulkopolitiikassa?

Toisaalta samaan aikaan, kun Suomi asettuu Yhdysvaltain aggressiivisen politiikan kylkeen, Yhdysvaltain ulkopolitiikassa on tapahtunut Trumpin ja Bidenin aikana hidasta liikkumista pois maailmanpoliisin roolista. Trump aloitti vetäytymisen Afganistanista. Syyriassa Yhdysvallat ei pannut vastaan, kun Venäjä rauhoitti maan. Vaikka Yhdysvallat pumppaa Syyriassa itselleen luvatta öljyä, se on sille normaali (ryöstö)toimi.

Yhdysvallat on aina pyrkinyt maksattamaan vastapuolella sotilaskulunsa. Libyasta se vei valtionpankin kullan, näin se teki eräiden tietojen mukaan myös Irakissa. Melko pian se vetäytyy Syyriasta ja jättää rauhan ylläpidon valvonnan Venäjälle. Afrikassa Yhdysvallat on huolehtinut ”eduistaan” yhteistyössä Kiinan kanssa; vastakkainasettelua on vältetty.

Euroopasta Yhdysvallat vetäytyy pikkuhiljaa. Baltian puolustaminen ei sille paljon maksa, mutta se näyttää olevan vetäytymässä sieltäkin. Tästä syystä se hamusi Suomen etupiiriinsä. Sen tavoitteena on, että ennen pitkää Baltian puolustus jää Suomelle ja joillekin sen eurooppalaisille Nato-kumppaneille. Poliittinen valta jää Yhdysvalloille, mutta sotilaalliset kulut mm. suomalaisille veronmaksajille.

Ilmastopolitiikassa Yhdysvallat on tullut EU:n rinnalle. Se voittaa siinä poliittisesti, mutta sen suuryhtiöitä ilmastopolitiikka ei uhkaa. Kaiken tämän myönteisen kehityksen ohessa sotilaallinen jännitys kiristyy Aasiassa. Tuskin sielläkään sotaa syttyy. Se on karmivasti ydinaseiden ansiota. Pieniä sotia Yhdysvallat sytyttää pelotevaikutuksen ylläpitämiseksi, kohteina islamilaiset valtiot.

Näiden sotien perustelemisessa sitä auttavat edelleen ihmisoikeusjärjestöt. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua maailmaa hallinnoi kahden suurvallan liitto; Kiina hoitaa taloudellisen puolen, Yhdysvallat sotilaallisen poliisitehtävän. Totta kai tämä kaikki Suomen Elinkeinoelämän Valtuuskunnassa, ulkoministeriössä ja myös mediapoolissa ymmärretään (paremmin kuin tämän kirjoittaja). Niiden tehtävä on menneillään olevan kauppasodan vaiheessa perustella Yhdysvaltain toimet.