EI ENÄÄ HIROSHIMAA

EI ENÄÄ HIROSHIMAA

Perinteisiä Hiroshima-tilaisuuksia pidettiin eilen ympäri Suomea. Itselläni oli kunnia olla puhujana Vantaalla. Kysyin puheessani mm., että millainen moraali on yhteiskunnassa, joka antaa ydinpommeille nimet ”Pikkupoika” (Hiroshima) ja ”Lihava mies” (Nagasaki). Ydinpommi on niin hirvittävä ase, että sen pudottamiseen syyllistyneet on aina mainittava. Korostin myös kenraali Dwight Eisenhowerin tärkeää roolia hänen vastustaessaan ydinpommien pudottamista. Rauhanliike on meidän yhteinen asiamme. Ilmasto- ja rauhanliikkeet kuuluvat yhteen. Tilaisuuden järjesti Vantaan Rauhanpuolustajat.

Jussi Särkelä
Kaupunginvaltuutettu                                 6.8.2021

Hyvät rauhan rakentajat
Arvoisat kuulijat

Tänään rauhasta haaveilevat ja rauhan rakentajat kokoontuvat lukuisissa tilaisuuksissa eri puolilla Suomea. Rauhan rakentajat ovat rohkeita ihmisiä. Kautta aikain rauhanyhteisöissä toimineet ovat kuuluneet vähemmistöön. Me olemme aina paljastaneet rohkeasti ne toimet, jotka edesauttavat militarismin säilymistä ja luoneet alustaa sodille. Olemme sanoneet ”ei” sotaisille hankkeille ja vaatineet töitä rauhantilan säilymiseksi ja sen syventämiseksi. Juuri tästä syystä meidät on pyritty pitämään marginaaleissa. Ajoittain meitä on myös avoimesti vainottu. Mutta me olemme sitkeitä, sillä toimintamme on vahvistanut meitä. Olemme imeneet itseemme halun puolustaa sorrettuja.

Suomen tämänhetkinen yhteiskunnallinen ilmapiiri on rauhan näkökulmasta ahdistava, tympeä ja epä-älyllinen. Se on tulevaisuutta ajatellen vaarallinen. Tälle ajalle on ominaista puhua toisista ja esittää toiset erilaisina. Palautan mieliinne professori Vilho Harlen jo kolmekymmentä vuotta sitten kirjassaan ”Hyvä, paha, ystävä, vihollinen” esittelemä inhimillisyyden arvioinnin seitsemän erilaista mahdollisuutta, inhimillisyyden tunnistamisesta sen täydelliseen kiistämiseen. Ajatelkaamme Harlen listaa tämän hetken yhteiskunnallista ilmapiiriämme vasten. Harlen mukaan:

Ensinnä, vihollinen esitellään pahana ihmisolentona, häneen liitetään kielteisiä ominaisuuksia. Vihollisen ihmisyyttä ei vielä sinänsä tässä vaiheessa aseteta epäilyksenalaiseksi.

Toiseksi, vihollinen esitellään kasvottomana massana, yksilöllisyytensä menettäneenä, naamioituneena ja ilmeettömänä. Sanotaan esimerkiksi, että kaikki muslimit ovat samanlaisia, kaikki kiinalaiset ovat samanlaisia, kaikki venäläiset ovat samanlaisia jne.

Kolmanneksi, vihollinen esitellään viettelevänä naisena. Kolmekymmentä vuotta sitten Beirut kuvattiin houkuttelevaksi naiseksi, jonka uhkeat rinnat ovat täynnä kranaatteja. Presidentti Mihail Gorbatshovin rauhanaloitteet leimattiin aluksi naisellisiksi viettely-yrityksiksi.

Neljänneksi, vihollinen kuvataan humanoidina. Tällöin vihollinen on jo menettänyt täydellisesti ihmishahmonsa. Tilalle astuu Saatanan tai paholaisen kuva, jossa paha on kuoleman, hävityksen ja kaiken kaikkiaan pahan ´kuva´. Tälle tielle sotapropaganda vietiin Irakin presidentti Husseinin ja myös Libyan presidentti Gaddafin kohdalla. Heidän avullaan sotapropagandistit ylittivät kipukynnyksen, jonka jälkeen viholliskuvaukset ovat raaistuneet. Tosin presidentti Bush nuorempi oli tätä ennen jo puhunut ”pahan valtakunnista” ja niiden johtajista. Olemme jo tilanteessa, jossa vuoropuhelun sijaan suurvallan presidentti luonnehtii toisen suurvallan presidenttiä ”murhaajaksi”. Historiasta tiedämme, että tuollainen propaganda-askel on usein johtanut sotaan.

Viides vaihe, vihollinen esitetään eläimenä. Tässä vaiheessa vihollinen on kadottanut viimeisetkin ihmistä muistuttavat piirteensä. Se saa rotan, krokotiilin tai käärmeen hahmon. Kysymyksessä on metsästyksen ja sodan ´uhrien´ vaihtuminen erittäin kielteisessä merkityksessä: juutalaisten sijasta kaasukammioissa tapettiin rottia, saksalaisten sijasta pommitettiin verenhimoisia gorilloja, ja Hiroshimassa pommitettiin japanilaisten sijasta pelkkiä elukoita. Suomen Kuvalehti kirjoitti viime sotien aikana venäläisistä apinoina. Nyt emme ole ainakaan vielä tässä vaiheessa, vaikka presidenttimme mukaan ”kasakka vie kaiken minkä irti saa”.

Kuudennessa askeleessa vihollinen on muuttunut elottomaksi olennoksi. Vihollinen ei ole menettänyt vain inhimillisyyttään vaan myös elämän ominaisuuden. Vihollinen saa teknisen, asejärjestelmän, nimen. Tällaisia ovat SS20, Frog, Delta IV; sotilaiden sijasta vastapuolena on vain aseita. Jos sota käynnistyy, omien sotilaiden sijasta iskun suorittavat samoin vain aseet. Minuteman I hyökkäämässä SS20:n kimppuun ei kuulosta samalta kuin ihminen tappamassa toista ihmistä. Tunteet, syyllisyys ja katumus häviävät, tilalle jää rationaalinen strateginen analyysi.

Seitsemännessä vaiheessa vihollinen ilmenee abstraktiona tai numeroina.

Orwellilaisen kielen mukaisesti viholliselle ja ihmisille on keksitty kaksoisnimet. ´Kollateraalinen tuho´ tarkoittaa siviiliuhreja, jotka syntyvät, kun sotilaskohteen kimppuun hyökätään. ´Maalin palveleminen´ tarkoittaa tappamista. ´Megakuolema´ miljoonaa kuollutta ihmistä, ´pakkodiplomatia´ pommituksia ja ´pysyvä´ esi-vihamielisyys´ tarkoittaa rauhaa. Asevarustelun kielen tutkimuksessa on havaittu, että tuhoaseille annetaan usein sankarillisia, myönteisiä ja voimakkaita nimiä kuten ”Peacekeeper”.

Hyvät kuulijat

Tänä aamuna 76 vuotta sitten Yhdysvallat pudotti Hiroshimaan ”Pikkupojan”. ”Pikkupojan” aiheuttaman paineaallon lähtönopeus oli yli kaksi kilometriä sekunnissa. Lämpötila räjähdyksen keskipisteessä oli 3000 celsiusastetta. ”Pikkupoika” tappoi vuoden 1945 loppuun mennessä 140 000 ihmistä, viisi vuotta myöhemmin kuolleita oli 200 000. Kolme päivää myöhemmin Yhdysvallat pudotti toisen pommin, Nagasakiin. Pommin nimi oli ”Lihava mies”.

”Pikku poika” ja ”Lihava mies” aiheuttivat hirvittävää kärsimystä niiden keskuudessa, jotka onnettomuudekseen jäivät henkiin. Uhreille ilmaantuivat säteilysairaudet: pahoinvointia, oksentelua, sammumatonta janoa, ruokahalun katoamista, ripulia, kuumetta, kouristuksia, harhanäkyjä, punaisia läiskiä iholla, hiusten lähtöä juurineen. Seuraavaksi verenvuotoja: virtsassa, silmissä, suussa, peräsuolessa ja hengitysteissä.

***

Millainen moraali-identiteetti on ihmisillä, jotka nimeävät noin hirvittävät pommit ”Pikku pojaksi” ja ”Lihavaksi mieheksi”. Millainen moraali on yhteiskunnissa, jotka jatkavat tällä samalla tiellä.

On selvää, että ydinpommin käyttäminen Japanissa ei ollut välttämättömyys. Ei tietenkään. Se ei ollut edes sodan käynnin kannalta tarpeellista, sillä Japani oli jo hävinnyt sodan. Se oli jo ehtinyt esittää neuvotteluja sodan lopettamiseksi. Yhdysvaltain sotahaukat halusivat näyttää maailmalle mahtinsa. Yhdysvaltain johdossa vain kenraali Eisenhower vastusti ydinpommin käyttämistä. Vastustuksellaan Eisenhower pelasti Yhdysvaltain kunnian; kaikki eivät olleet turmeltuneita.

Näin hirvittävässä rikoksessa syylliset on aina osoitettava. Kammottavaa on, että ihmiskunta ei ole milloinkaan käsitellyt ydinpommin seurauksia niin, että olisi syntynyt yhteisymmärryspäätös pommista luopumiseksi. Yhdysvaltalaiseen moraali-identiteettiin Hiroshima ja Nagasaki jättivät näemmä pysyvän vaurion. Se avasi raakuuden salvat. Vietnamin sodassa ”tuplaveteraaneiksi” kutsuttiin sotilaita, jotka ”olivat naineet naista ja sitten tappaneet hänet”.

Vuonna 1982 Yhdysvalloilla oli sen rajojen ulkopuolella 200 sotilastukikohtaa ja niissä sotilaista puoli miljoonaa. Nyt, lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin sotilastukikohtia on 750.

Jo vuonna 1960 Yhdysvaltain presidentti Dwight Eisenhower varoitti vaarallisesta kehityssuunnasta, joka oli saattamassa tiettyjen suuryritysten johtajat, muutamien tärkeiden hallintoelinten virkamiehet ja kourallisen sotalaitosta kannattavia lainsäätäjiä niin riippuvaisiksi toisistaan, että he tukivat yhdessä asetuotantoa vain tyydyttääkseen kukin oman laitoksensa tarpeita kansallisen turvallisuuden sijasta. Eisenhower kutsui tätä kolmijakoista, sotilasmenoja kasvattavaa keskinäisen edun ryhmää ”sotilaallis-teolliseksi kompleksiksi”.”

Oli hilkulla, että ydinasetta käytettiin muutama vuosi Hiroshiman jälkeen Korean sodassa. Presidentti Eisenhowerin muistelmien mukaan ydinpommi jätettiin pudottamatta, koska 500 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa allekirjoitti Tukholman vetoomuksen, jossa vaadittiin joukkotuhoaseiden ehdotonta kieltoa. Suomessa vetoomuksen allekirjoitti lähes joka neljäs ihminen, 980 000. Kuvitelkaa! lähes miljoona suomalaista allekirjoitti rauhanvetoomuksen.

Arvoisa yleisö

Vahvistakaamme rauhan ihmisten rintamaa. Joukkoomme kuuluvat kaikki ihmiset erilaisine ajattelutapoineen; valistusporvarit konservatiiveista liberaaleihin, kristityt, muslimit ja kaikkien uskontosuuntien edustajat, sosialistit, sosialidemokraatit, kommunistit, anarkistit jne. Tämä olkoon meidän vastaisku militaristisille hankkeilla.

Muuttakaamme yhteiskunnallista ilmapiiriämme rauhan suuntaan. Innostakoon Tukholman vetoomus ja muut rauhanliikkeiden saavutukset meitä eteenpäin.

Ei ikinä enää Hiroshimaa.

Kiitos.