YHTEISVESSAT EIVÄT SOVI KAIKILLE

YHTEISVESSAT EIVÄT SOVI KAIKILLE

Kirjoitukseni Vantaan Sanomissa 20.1.2021.

Elinympäristössämme tapahtuu muutoksia, joihin meidän edellytetään sopeutuvan ilman, että voimme niihin vaikuttaa. Julkisten yhteisvessojen eli ”sukupuolineutraalien” vessojen ilmaantuminen on tällainen asia. Oletetaan, että aikaisemmin hyvin intiiminä pidetyt alueet ovat nyt muuttuneet yhteisiksi tiloiksi. Kaikki eivät voi kokea asiaa näin. Osalle muutos on merkinnyt vessattomuutta.

Vessojen kohdalla tasa-arvon nimissä neutraaliutta sovelletaan siellä minne se ei sovi. Tasa-arvoon vetoaminen vie asian käsittelyn tabujen tarhaan. Ken aiheeseen puuttuu, hän leimautuu helposti tasa-arvon vastustajaksi.

Tasa-arvo ei toteudu panemalla kaikki samaan koriin, vaan mukauttamalla koreja eri ryhmien tarpeiden mukaisiksi. Näistä asioista täytyy rohjeta puhua silloinkin, kun se tuntuu kiusalliselta.

Suomessa on kaksi miljoonaa ihmistä, jotka eivät voi käyttää yhteisvessoja tai joille niiden käyttö on äärimmäisen epämiellyttävää. Tähän joukkoon kuuluvat mm. erityisherkät sekä autistiset, paniikkihäiriöiset, sosiaalisista pelkotiloista ja muista syistä ahdistuvat sekä monet mielenterveyden pulmien kanssa elävät, pakko-oireiset ja elimellisoireiset henkilöt.

Oman ryhmänsä muodostavat meille vieraista kulttuureista tulleet ihmiset. Ryhmä on huomattavan suuri juuri Vantaalla. Onko heiltä kysytty yhteisvessojen soveltuvuutta.

Lain mukaan julkisissa tiloissa ja ravintoloissa vessoja tarvitaan ”riittävä määrä”. Jokaisessa ravintolassa tulee olla vessa. Ostoskeskuksissa tämä ei toimi. Vierekkäin voi olla useita vessattomia ravintoloita. Asiakkaiden täytyy ravata käytävän kautta vessaan. Viranomaiset valvovat, että ”lain henki” toteutuu. Vastuu on jätetty yrittäjille.

Yhteiskunnassamme vaalitaan yksilön vapautta. Valinnanvapaus toteutuu, kun voi valita. Vessojen osalta se tarkoittaa valintaa naisten ja miesten sekä sukupuolineutraalin vessan välillä. Saunakansalla on sinänsä valmiutta sukupuolineutraaliuteen. Kyse on sallivuuden soveltamisesta.

Mielestäni kuntapäättäjien on syytä kiinnittää tähän huomiota. Onhan kunnan tehtävänä muutenkin huolehtia asukkaidensa toimivan ja viihtyisän arjen edellytyksistä.