RAUHANLIIKKEEN TULEVAISUUSIKKUNA

RAUHANLIIKKEEN TULEVAISUUSIKKUNA

Maailmanrauhan luominen on yhteinen asia. Tavoitteena se sisältyy lähes kaikkiin vallitseviin aatteisiin aina valistusporvareista vasemmiston eri sektoreihin. Valistusporvareihin luen myös kristityt ja muut kirkkokunnat, alkiolaiset sekä monet individualistiset liikkeet. Aatteita ei pidä sotkea puolueisiin. Viime mainitut ovat organisaatioita, jotka länsimaisessa demokratiassa kohdistavat markkinoinnin omiin äänestäjäfraktioihinsa, pyrkien toki laajentamaan niitä samalla tavalla kuin purukumin valmistajat omia ostajafraktioitaan. Puolueet eivät ole enää valistusorganisaatioita; se porvarillinen ja työväenliikkeen ihanne jäi kapitalismin rakennusvaiheeseen.

Vain militaristinen oikeisto ja sen kannattajat ovat rauhanliikkeen ulkopuolella. Oikeistolaisia militaristishenkisiä ihmisiä on jokaisessa eduskuntapuolueessa. Ei siis ole uutinen – ei edes noteeraamisen arvoista - jos joku noihin puolueisiin kuuluva puhuu tai toimii rauhanliikkeen tavoitteiden vastaisesti.

Potentiaalisesti rauhanliikkeen tulisi olla suuri, hegemoninen. Miksi näin ei ole?

Käykööt tämä johdannoksi. Seuraavassa esitän lisää kysymyksiä. Tämän kahden tunnin aikana tapahtuneen pohdiskeluni tarkoitus on herättää keskustelua. Kiinnostaa myös tietää olenko oikeilla ajattelun poluilla tulevaisuudenikkunoineni.

Nousun edellytyksiä

Liikkeellä, joka pääasiallisesti reagoi vain vastustajan toimiin, ei yleensä ole tulevaisuutta. Liikkeellä pitää olla oma ikkuna tulevaisuuteen, jota luodaan ja jota tarkastellaan ja josta kerrotaan liikkeen ulkopuolisille. Vihreä liike on tästä hyvä esimerkki. Esittelemällä ja tekemällä koijärviä ja muita luonnonsuojeluun ja muihin asioihin liittyviä hankkeita se loi (ilmeisen sattumalta) itsestään niin vahvan mielikuvan luonnon suojelijana, että se kestää jopa kestävän kehityksen vastaisen politiikan harjoittamisen. Niinhän vihreät on useaan otteeseen mm. talouspolitiikassa tehnyt.

Vihreän liikkeen imago nousi osin hegemoniaksi. Lähes koko poliittisesta kentästä tuli vihreä tai vihertävä. Vihreät kaappasivat käsitteen itselleen ja vasemmisto luopui siitä mukautuen viher-joksikin. On unohtunut, että teollisuuden ajan ensimmäisen teoreettisen hahmotelman ihmisen ja luonnon suhteesta loivat Marx ja Engels. Luonnonsuojelu syntyi punaiseksi ja se taitaa edelleen olla punaisena ylittämätön. Vihreät muuttivat värin ja myös vasemmisto innostui värin vaihtamisesta. Vasemmisto luopui yhdestä tärkeimmästä tulevaisuusikkunansa sisällöstä.

Tempun onnistuminen ei ollut vihreiden ansiota, vaan se onnistui, koska se palveli pääomaa. Pääomalle sopii oikein hyvin, että kestävän kehityksen politiikkaa harjoitetaan pikkureformein suuryritysten kyljessä. Tämä tarina on oivaa oppia Uudelle Rauhanliikkeelle.

Millainen on rauhantilassa oleva maailma? valtio ja yhteiskunta? yhteisö? Entä millainen on rauhan sisäistänyt ihminen, ihmisen moraali ja psyyke? Näihin kysymyksiin Uuden Rauhanliikkeen on kyettävä vastaamaan. Tehtävä on valtava. Mutta äärimmäisen mielenkiintoinen. Jokainen uusi ajatuksellinen löytö ja ratkaisu uudeksi toiminnan muodoksi tuottaa niin paljon iloa, että se motivoi jatkamaan.

Mitä pitäisi saada aikaan

Aivan ensimmäinen ehto on, että Uudessa Rauhanliikkeessä mukana olevia yhdistää vain tahto rauhaan. On hyväksyttävä se, että porvari ja kommunisti toimivat vierekkäin, että sosialidemokraatti ja alkiolainen tai kristitty ja ateisti järjestävät parina toimintaa jne. Muut tavoitteet kuin rauhan tavoitteet, eivät kuulu rauhanliikkeeseen. Erilaisten yhteiskuntamallien kehittäminen ei ole Uuden Rauhanliikkeen varsinainen tehtävä, vaikka ei sitä voi tietenkään kokonaan välttää. Esim. sotaisuuden syiden poistaminen edellyttää yhteiskuntajärjestykseen muutoksia.

Uudessa Rauhanliikkeessä mukana olevat aatteet eivät kilpaile, saati riitele. Toisten syytteleminen on rauhanliikkeelle tuntematonta. Kilpailu jää toiminnalliselle tasolle. Kaikissa liikkeissä aktiivisimmat ovat niskan päällä.

Opintopiireissä ja toimintaryhmissä kautta maan tutustutaan imperialismin historiaan1). Se antaa pohjan ymmärtää nykypäivän imperiumia tai jos siihen päädytään, imperiumeja. Rauhanliike ei voi pureutua todellisiin ongelmiin ilman imperiumi ja imperialismi käsitteitä. Imperialistisessa maailmassa tukehtuvat kaikki ihanteet: porvarillisista sosialistisiin.

Uuden Rauhanliikkeen on sovittava käsitteistä ja otettava ne haltuun. Tulevaisuudenikkunassa nähtäville asioille on sovittava yhteiset käsitteet, sellaiset, jotka jokainen mukana oleva voi hyväksyä ja sisäistää käyttöönsä. Sellaiset käsitteet kuin kansanvalta, demokratia, ihmisarvo, ihmisoikeus, vapaus jne. on täytettävä jokaisen ymmärtämillä sisällöillä. Esim. toteutuuko demokratia pelkästään äänestämällä vai tarvitaanko muuta, entä mikä on ihmisarvon ja ihmisoikeuksien suhde jne. Aikaisemmin viittasin jo imperiumin käsitteeseen. Voi mitä ilon aiheita nämä ovat yhteisesti tapahtuvaan pohdiskeluun.

On tarkoin mietittävä taktiikan keinot. On tultava nähtäville, mutta miten? Yleisö tutustuu Uuteen Rauhanliikkeeseen saaden positiivisia kokemuksia.  Miten se tehdään? Tullaanko nähtäville pienin usein toistuvin mielenosoituksin vai keskitytäänkö järjestämää suuria mielenosoituksia. Suuret osoittavat, että liikkeellä on suuri kannatus, pienet päinvastoin. Ovatko mielenosoitukset paras mahdollinen joukkoesiintyminen vai suuntaudutaanko pride-festivaalin tyyppisiin tapahtumiin. Yksi keino voi olla jonkin jo olemassa olevan kansantapahtuman kaappaaminen, nousta sen sisältä; tuskafestari, pridefestivaali jne.

Aina tulee miettiä lisääkö teko rauhantyön edellytyksiä vai voiko teko, oli se sitten kirjoitus, puhe tai muu, jopa toimia rauhantyötä vastaan. Kun teen/-mme näin, lisääkö se kannatustamme?

Elämme mielikuvien yhteiskunnassa. Kaikki organisaatiot on alistettu toimimaan olosuhteissa, joita ne eivät ole kohdanneet koskaan aiemmin. Tämä on fakta, pidämme siitä tai emme. Jokaisen menestyvän liikkeen on toimittava mielikuvayhteiskunnan ehdoilla. Kuitenkin niin, että sille ei alistuta, vaan hyödynnetään sen mahdollisuuksia. Jokainen liike ja organisaatio, joka ei ota tätä huomioon jää marginaaliin.2)

Toiminta pitää olla hyvin kontrolloitua, silloinkin kun se on kontrolloimatonta. Liikkeellä pitää olla selkeä toiminta-ajatuksen sisäistänyt johto. Sopiva määrä anarkiaa, kaaosta, kypsyttää uutta järjestystä.

Uusi rauhanliike on osallistujilleen kasvun paikka!

1) Esimerkiksi Ellen Wood, Pääoman imperiumi, Vastapaino 2005 on erinomainen imperiumin historia. Siitä puuttuu vain Hansa-liitto, mikä onkin suuri puute, koska Hansan toimintatapoihin tutustumalla aukeaa nykyinen kauppaimperiumi.

2) Maineen hallinnan perusteet täytyy tuntea. Hyvä perusteos on Pekka Aula, Jouni Heinonen: Maine. Menestystekijä. WSOY 2002.