SATA VUOTTA AUNUKSEN RETKESTÄ

SATA VUOTTA AUNUKSEN RETKESTÄ

Tänä vuonna tulee sata vuotta siitä, kun Suomi hyökkäsi Venäjälle, Aunukseen. Lehdistössä oli kannustavia kertomuksia aunuslaisten auttamisesta ja Suur-Suomen luomisesta. Mannerheim haaveili Pietarin valtaamisesta, mutta tähän hallitus ei suostunut. Aktiivisimmin hyökkäystä kannatti maalaisliitto Santeri Alkion johdolla.

Ensin maamme hallitus empi hyökkäyksen hyväksymisessä, mutta kun hallitus uhattiin laittaa tosiasioiden eteen, sen oli taivuttava. Eduskunta hyväksyi Aunuksen ”retken” äänin 106-80 sosialidemokraattien vastustaessa.

Suomalaiset tyrmistyivät Aunuksen väestön vastaanotosta. Sairaanhoitaja Toini Zidbäck kirjoitti: ”Täkäläiset ihmiset ovat epärehellisiä, epäluuloisia ja kauhean ahneita. Eivät he ollenkaan ymmärrä, että olemme tulleet auttamaan, eivätkä osoita kiitollisuutta. He eivät tahdo hinnalla millään myydä meille mitään, ei maitoa, ei munia.”

Kun totuus paljastui, osa suomalaisista kieltäytyi taistelemasta. Jotkut lähtivät Suomeen välittömästi. Äkkilähtö suomalaisille tuli. Kostoksi he teloittivat 286 henkeä, joukossa lapsia ja naisia. Suomessa tätä rikosta ei ole käsitelty.

Yhteensä suomalaiset hyökkäsivät vv. 1918-1922 viisi kertaa Venäjälle. Kun Venäjällä 20 vuotta myöhemmin tiedettiin suursodan olevan tulossa, Venäjä/Neuvostoliitto halusi suojata Suomen avulla Pietarin puoleisen rajansa. Suomi ei taipunut auttamaan. Neuvostoliitto ei voinut luottaa Suomen vakuutteluun, että Suomen kautta Pietariin ei hyökättäisi. Kahdenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat olivat Neuvostojohdossa hyvässä muistissa. Luottamus oli nolla. Syttyi talvisota.