OLEMME HUONOJA SANANVAPAUDEN PUOLUSTAJIA

OLEMME HUONOJA SANANVAPAUTEMME PUOLUSTAJIA

Suomen media on pantu pooliin. Mediapoolissa on mukana Pääesikunnan ohella kaikki suurimmat mediatalot. ”Jokainen valveutunut suomalainen median seuraaja on varmasti huomannut, että uutisten ja ajankohtaisohjelmien sisältö on muuttunut räikeän Venäjä-vastaiseksi. Vihan lietsonta ja venäläisten pilkkaaminen on ujutettu jopa viihdeohjelmiin”, kirjoitti Rauno Lintunen Uuden Suomen kolumnissaan jo maaliskuussa 2016. Tilanne on sen jälkeen yhä mustennut.

Huikeinta on, että mediapooli peittää tapahtuneen esiintymällä vihapuheen vastustajana ja ”totuuden jälkeisen ajan” todentajana. Mediapooli ja sen yksittäiset jäsenet kiittävät ja palkitsevat ryhmiä, jotka toimivat Mediapoolin määrittelemää vihapuhetta vastaan ja poolin esittämän totuuden puolesta. Käsitteitä sekoittamalla yleisölle annetaan kuva sananvapauden ja totuuden puolustamisesta. Kuitenkin monet toimittajat, jotka ovat yrittäneet jatkaa työtään journalistisin periaattein, on ajettu pois mm. Ylestä ja Helsingin Sanomista.

Suomessa tosin saa mikä taho tahansa perustaa ja julkaista lehteä. Pienelli samanmielisten ryhmille ilmestyykin runsaasti pienlehtiä. Niiden levikki mahtuu kyseisen ryhmän sisälle. Omat lukevat omia. Yleiseen mielipiteeseen ne eivät vaikuta. Mediapoolille ne ovat tärkeitä, sillä ovathan ne osoituksella yhteiskuntamme muka monipuolisuudesta ja sananvapaudesta.

Nuorempi aikuisten sukupolvi ei enää edes tiedä millaista lehdistönvapaus on. 1960- ja 1970-luvuilla ja vielä myöhemminkin lehtien pakinoitsijat väittelivät keskenään. Lukijan piti lukea useaa mediaa väittelyä seuratakseen. Otsikkojen selaaminen ei riittänyt.

Sellaiset kuin Simppa, Juorkunnan Jussi, Helapää ja Aaretti ja mitä kaikkia heitä olikaan ovat mennyttä sananvapauden aikaa. He olivat avoimesti ja joskus räikeästikin eri mieltä ja antoivat valtavan lisän suomalaisten keskusteluun. Hyvinvointivaltion ja rauhan ulkopolitiikan aika oli myös lehdistön- ja sananvapauden aikaa.

Some

Mediapooli käy aika ajoin somen kimppuun, kun some muka uhkuu vihaa. Kyllä somessa vihaakin on, hyvin räikeääkin, mutta sen yhteiskunnallinen vaikutus on vähäistä verrattuna mediapoolin päivittäin harjoittamaan vihakirjoitteluun ja -puheeseen.

Some ei ole homogeeninen esiintymä. Se jakaantuu lukemattomiin pirstaleisiin. Kaikkein vihaisimmat osat siitä toimivat tosiasiassa kansan tietyn osa kiukun purkautumisen väylinä. Osa katujen kapinasta on siirtynyt nettiin. Se on valtaapitäville helpotus.

Mediapoolia kiukuttaa Somessa ennen muuta sivustot, joissa etsitään tapahtumille tosiasioita, niitä seikkoja, joita mediapooliin liittyneet suuret mediat eivät enää käsittele.

Seuraamalla somen sivustoja, joissa käsitellään kansainväliset ja kansalliset keskeiset tapahtumat ja niiden taustat, valistunut maailman seuraaja pysyy edelleen tapahtumissa mukana.

Toki se edellyttää lukijalta samanlaista kriittisyyttä kuin aikaisemmin esimerkiksi Helsingin Sanomia lukiessa. Aina piti katsoa uutislähdettä, jotta tiesi mistä näkökulmasta kyseinen uutinen oli kirjoitettu. Oli opittava tuntemaan toimittajat, joihin luottaa ja toisaalta tunnistettava asenteelliset tai johonkin suuntaan motivoidut toimittajat jne.

Puolueetonta uutista saa vain hyvin harvoin lukeakseen. Onko sellaista edes olemassa? Viime viikoilta tästä on hyvä esimerkki. Mediapooli kirjoittaa, että Venäjä kaappasi ukrainalaiset sotalaivat Kertsin salmessa. Näin olisi toimittu jokaisen maan sotalaivojen suhteen, mutta myös kauppalaivojen suhteen. Kapeassa väylässä ei voi seilata ilman lupaa, ei Suezilla, ei Panamassa, ei Saimaan kanavassa eikä hyvin kapeassa Kertsin salmessa. Somea seuraamalla myös tämän asian totuus on tuotu journalistisin periaattein julki.

Kiristyykö sensuuri

Sanan- ja lehdistönvapauden palauttaminen on demokraattisen yhteiskunnan kannalta aivan ykkösluokan asia. Tämän kysymyksen ratkaisun tulisi kuulua kansalaisten ja poliitikkojen ykköskysymysten laariin.

Ellei mitään tehdä, mediapooli ja sen taantumukselliset taustavoimat rohkaistuvat edelleen. Jos somen vastainen ”totuuskampanja” vahvistuu, on todella syytä olla huolissaan. Jo nyt on väläytelty, että somea pitää ruveta valvomaan ja osa sen sivuistoista kieltää.

Yksittäisten kirjoittajien sivuja on jo todistettavasti häiritty ja jopa poistettu.

Jos me nyt olemme hiljaa, niin joudumme olemaan hiljaa kauas tulevaisuuteen.