KANSALAISYHTEISKUNTA, TAPA HALLITA

KANSALAISYHTEISKUNTA, TAPA HALLITA

Kansalaisyhteiskunta on yksi hallitsemisen tapa, keino ohjata alamaisia haluttuun suuntaan. Tämä näkyy erinomaisesti myös Suomessa. Valtio ja kunnat tukevat kansalaisjärjestöjä, jotka auttavat julkisen vallan tavoitteita. Siinä ei ole sinänsä negatiivista, mutta vahva hallitsevaan hegemoniaan kytkeytynyt kansalaisten järjestötoiminta on kykenemätön toimimaan yhteiskuntaa uudistavana tekijänä. Hegemonian Pride kerää 30 000 osanottajaa ja työttömien kansalaisoikeuksia puolustava mielenosoitus 8 000 osanottajaa. Muutosvoimien mielenilmaukset ovat yksittäisiä ja voimiltaan vähäisiä.

Kansalaisyhteiskunnan teeman nosti kansainvälisen politiikan tekijäksi Yhdysvallat muutama vuosikymmen sitten. Yhdysvaltain hallitus panosti paljon muovatakseen kansalaisyhteiskuntaa haluamaansa suuntaan. Yhdysvaltain senaatti perusti jopa ihmisoikeusjärjestön Human Rights Watchin kansainväliseksi vaikuttamisen välineeksi. On esitetty vahvoja väitteitä, että jo tätä ennen brittiläiset konservatiivien ajatushautomot rahoittivat Amnesty Internationalia.

Yhdysvallat käyttääkin kansalaisyhteiskunnan teemaa kansainvälisessä politiikassa. Se on mainio keino puuttua toisten maiden sisäisiin asioihin. CIA:sta erotettiin National Endowment for Democracy jakamaan rahaa ympäri maailmaa. Syntyivät ”ulkomaiset agentit”. Suuri yleisö kautta maailman suhtautuu tähän rahanjakoon suopeasti, koska ei tiedetä sen todellista tarkoitusta. Erityisesti Lähi-idän, arabimaailman, Kiinan ja Venäjän hallinnot ovat olleet helisemässä tämän propagandarahan kanssa.

On väitetty, että Venäjällä ei ole kansalaisyhteiskuntaa. Pahemmin ei voisi erehtyä. Venäjällä on erityisen vankka yhteisöllisyyden kulttuuri, joka syntyi jo tsaarien ajoilla. Jokainen venäläisen kirjallisuuden lukija on sen havainnut.

Venäjällä on vahva kansalaisyhteiskunta. Valtio on perustanut sitä tutkivan instituutin (vrt. Suomessa ihmisoikeusinstituutti). Venäjän johto ei poikkea muista maista. Myös siellä kansalaisyhteiskuntaa muokataan hegemonian mieleiseksi.

Mielestäni Michel Foucault´n käsite sielunpaimen kuvaa erinomaisesti niitä ylimpiä toimijoita, vahvinta ”herraa” (talous), joka viimekädessä ohjaa väestöä, kansakuntaa, yhteisöjä ja yksilöitä riippumatta siitä ketkä ja mitkä ovat nimellisiä johtajia. Eivät Suomen politiikan suuret suunnat yleensä ole vuosikymmenien mittaan muuttuneet, ovat muodolliset vallanpitäjät olleet sitten keitä tahansa. ”Suuri linja” on ylemmässä kädessä.

Maailmassa on, myös Suomessa, menossa suuri muutos. Koko läntinen maailma ikään kuin valmistautuu yhteenottoon islamin, Kiinan ja ennen muuta Venäjän kanssa. Venäjällä on suurimmat luonnonvarat. Kansojen mielipiteet ja asenteet täytyy saada hyväksymään uusi suunta.

Myös Suomessa kansalaisjärjestöjen jäsenillä on suuri vastuu. Nouseeko toiminta järjestön jäsenten ja toimijoiden tarpeista vai esimerkiksi rahoittajien tai jopa järjestöjen johdon tarpeista. Mikä on järjestön toiminnan todellinen motiivi.