LASTEN KOSKETTAMINEN ON TÄRKEÄÄ

LASTEN KOSKETTAMINEN ON TÄRKEÄÄ

Olemmeko vieraantuneet normaalista toistemme koskettamisesta? Jopa tervehtiminen kättelemällä on harventunut. Valitettavasti käytäntö on mennyt myös kouluihin. Osa opettajista on säikähtänyt ajoittain koskettamiseen liittyvää julkisuudessa käydyn keskustelun ylilyöntejä. Osa vanhemmista on suhtautunut negatiivisesti opettajan lapsiinsa osoittamaan empaattisuuteen myös koskettamalla.

Opettajalta vaaditaankin erityistä herkkyyttä tunnistaa lapsen kyky koskettamiseen. Ellei lapsi ole kotona oppinut halaamaan ja koskettamaan, voi jo opettajan pelkkä olkapäälle taputus tuntua hänestä epämiellyttävältä. Koskettaminen on syvä ihmisten normaaliin kanssakäymiseen liittyvä asia. Koskettamattomuus on tuore yhteiskunnallinen ilmiö.

Opettajatuttavieni mukaan Vantaalla on ollut tilanteita, joissa oppilaan vanhemmat ovat syyttäen ottaneet yhteyttä kouluun, kun opettaja on kannustanut hyvin menestynyttä oppilastaan sanallisen tuen ohella koskettamalla tätä esimerkiksi olkapäälle. Opettajien esimiehet ovat näissä tapauksissa usein tukeneet valittajaa. Kuitenkin Opettajien eettisen neuvottelukunnan mukaan koskettamista ei saa koulussa unohtaa.

Meidän on tuettava vanhempia ja opettajia koskettamaan lapsia. Tutkimusten mukaan koskettaminen on ihmisille tärkeää. Jo pienikin koskettaminen vaikuttaa ihmisen asenteisiin myönteisesti ja lisää psyykkistä hyvinvointia. Tämä näkyy myös vanhusten hoivassa ja hoidossa. Pienen lapsen kasvulle koskettaminen on elintärkeää. Turvallinen koskettaminen helpottaa tunteiden sääntelyä, luo hyväksyntää, välittämistä ja hellyyden ilmapiiriä. Välittäminen on yhteiskunnan kiinteyden kitti.