LÄÄKKEIDEN MAKSUKATTO SYÖMÄLAKOLLA

LÄÄKKEIDEN MAKSUKATTO SYÖMÄLAKOLLA

Viime viikolla tuli 20 vuotta Suomen ainoasta tuloksia tuottaneesta syömälakosta. Olin Ilkka Taipaleen kanssa kolme päivää syömälakossa lääkekaton säätämiseksi Suomeen ja mielen sairaiden ihmisten sairaalamaksujen puolittamiseksi.

Vuonna 1996 kaikki poliittiset tahot ja sosiaali- ja terveysministeriön keskeiset virkamiehet olivat meille luvanneet, että mielisairaaloiden potilasmaksut puolitetaan ja lääkkeille määritellään kaikkia kansalaisia koskeva maksukatto. Potilasmaksun puolittaminen oli Mielenterveyden keskusliitolle keskeinen tavoite, koska erityisesti säännöllisesti sairaalahoitoa tarvitseville mielen sairaille maksu oli kohtuuton. Enemmistö mielen sairaista ihmisistä kuuluu köyhään kansaan.

Lääkkeistä koituvat kustannukset kohosivat kymmenillä tuhansilla vähävaraisilla ihmisillä niin korkeiksi, että he eivät pystyneet ostamaan tarvitsemiaan lääkkeitä. Lääkekustannukset eivät siis koskeneet vain mielen sairaita ihmisiä, vaan ongelma oli huomattavasti tätä laajempi. Mielestämme oli viisasta kytkeä nämä kaksi asiaa yhteen. Arvelimme saavamme asiallemme enemmän tukea, kun ajamme muidenkin kuin mielen sairaiden asiaa.

Mutta mitään ei tapahtunut. Arvelimme, että kirjelmät ja käynnit ovat turhia. Oli tehtävä jotain erityistä.

6. tammikuuta 1997 aamulla Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Ilkka Taipale ja minä toiminnanjohtajana ilmoitimme ryhtyvämme kolme päivää kestävään syömälakkoon. Vaatimuksemme oli mielen sairaiden sairaalamaksujen puolittaminen ja lääkekaton säätäminen.

Syömälakkomme aikana luonamme kävi useita virkamiehiä eri ministeriöistä, kolmekymmentä kansanedustajaa, vaikka eduskunta oli tauolla, kymmenittäin mielenterveyskuntoutujia ja heidän omaisiaan. Televisiokanavilta tuli 26 uutis- ja ajankohtaishaastatteluamme, lehtiuutisia ja –artikkeleja oli melkein 70. Hauskimpana muistan kansanedustaja Paula Kokkosen. Hän käveli luoksemme ja sanoi: ”Minä ymmärrän, että teidän pitää laihduttaa, mutta pitääkö se tehdä näin julkisesti.” Ja käveli pois. Paulan huumoria. Meillä oli jatkuvasta kävelemisestä huolimatta toisinaan kylmä, vaikka joimme paljon teetä, mutta oli meillä myös hauskaa. Kolme päivää vierekkäin talsiessamme, syntyi uskomaton määrä uusia ideoita. Minä laihduin kolmessa päivässä neljä kiloa, Ilkan kilojen vähennyksen määrää en muista.

Kolmantena päivänä luoksemme tuli pääministeri Lipponen. ”Pojat ovat lähteneet kävelylle”, sanoi Mooses rauhallisesti. Hän joi kanssamme mukillisen teetä ja sanoi: ”Hoidetaan tämä asia kuntoon.” Kuten hoituikin. Meistä tuli maamme historian ainoat syömälakkolaiset, joiden tavoite toteutui sataprosenttisesti. Luultavasti saamme pitää ennätyksen pitkään.

Lääkekaton säätäminen oli myös periaatteellisesti tärkeä. Katto jäi kaikkein vähävaraisimpia ajatellen liian korkeaksi. Katto oli vajaan kokonaisen kuukauden kuluerä vuodessa. Siinä tasossa se on pysynyt.

Tänä vuonna lääkkeiden maksukatto on 605,13 €. Mielenkiintoista sinänsä on, että monien säästökuurien aikana maksukattoon ei ole koskettu. Hallitus jopa alensi maksukattoa viime vuodesta tähän vuoteen 5,20 €. (Yksi haastattelu linkistä, alempaa kuvaa napsauttamalla.)

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/08/14/mielenterveyspotilaat-avohoitoon-siis-kadulleko#media=81643