NIINISTÖN PUHE UUTEEN VUOTEEN

NIINISTÖN PUHE UUTEEN VUOTEEN

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe sisälsi sen, mitä hän, oikeistolaisena instituution edustajana joutui sanomaan. Ei muuta. ”Me kuljemme nyt varjojen maassa” –osuudessa tuli esille miten onnetonta maallemme on ollut luopua ulkopolitiikasta, jonka ohjenuorana oli suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella pysyminen.

Suomi on sitoutunut Euroopan unioniin eli sen johtovaltioihin Saksaan ja Ranskaan ja niiden kautta Yhdysvaltoihin tavalla, joka on ristiriidassa maamme Venäjän suhteidemme kanssa. Kun Tasavallan Presidentti ”enteilee” Putinin ja Trumpin tulevan käymään keskustelua ”yli” Euroopan, sanoo hän samalla Suomen kohtalon olevan ajopuun päällä. Kun ei pysytty erossa suurvaltojen välisistä ristiriidoista, ajauduttiin tahdottomaksi osapuoleksi.

Niinistö ei voi sanoa, että Putinin ja Trumpin mahdollinen tuleva vuoropuhelu ei ole mitenkään uutta. Myös riita on vuoropuhelua ja sitä kävivät Obama ja Putin, yhtälailla Euroopan ”yli”. Näin maailman mahtivaltiot toimivat. Niinistö ymmärtää hyvin – vaikka ei voi sitä sanoa – että EU eli Saksa ja Ranska kiirehtivät mahdolliseen Yhdysvaltain ja Venäjän väliseen liennytykseen mukaan. Suomen kannalta tämä tulisi olemaan noloa, mutta suotuisaa. Olkoot noloa, liennytys on Suomen kansalaisten etujen mukaista.

Viisas maamme etuja ajatteleva presidentti olisi kertonut uudenvuodenpuheessaan Suomen ryhtyvän korjaamaan suhteitaan Venäjään ja palauttamaan ulkopoliittista kurssiaan kohti Paasikiven – Kekkosen realistista linjaa. Vaikka Tasavallan Presidentti on instituutio ja hän joutuu puhumaan valtion virallisen politiikan mukaisesti, olisi hänellä ollut johtavana mielipidevaikuttajana mahdollisuus puhua rauhan ulkopolitiikan puolesta.

Mutta ei. Puhuessaan satavuotiaasta Suomesta hän toi keskeisenä tapahtumana esiin talvisodan ”ihmeen”. Tuo ”ihme” on niin moneen kertaan lukuisten historian professoreiden ja muiden tutkijoiden toimesta kumottu, että pitäisi myös instituution viimein taipua katsomaan totuutta silmiin. Suomen itsenäisyys on paljon muuta ja ennen kaikkea paljon ENEMMÄN kuin talvisota.

Suomen kansa loi itsenäisyyteensä eväät jo 1800-luvulla. Niiden merkitys on moninkertainen verrattuna talvisotaan. Myös monet valtiollisen itsenäisyyden ajan saavutukset ovat juhlimisen arvoisia asioita. Suomessa on tehty huikea määrä innovaatioita, joista voisimme ylpeillä niin teknisesti, taloudellisesti kuin etenkin koulutuspoliittisesti ja sosiaalisesti. Näistä positiivisista teoistamme meidät suomalaiset tunnetaan. Ilkka Taipaleen toimittama ´Sata sosiaalista innovaatiota Suomesta´ on käännetty kahdellekymmenelle kielelle.

Niinistö nosti puheessaan esiin asiat, jotka suuntaavat tämän vuoden itsenäisyyden juhlintaa nykyistä militaristista henkeä vahvistavaan suuntaan. Näin tehdessään Tasavallan Presidentti mielipidevaikuttajana valitsi riidan rauhan sijasta. Ehkä Sauli Niinistö ei huomannut puhetta kirjoittaessaan, että tämänkertaisen uudenvuodenpuheen sisällöllä on tavallista suurempi merkitys.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö sanoi korostaneensa oikeudentuntoa ja kansakunnan eheyttä meille tärkeinä arvoina. ”Satavuotiaan Suomen yksi tärkeä sanoma voisi olla: Sinä voit hyvin kun kukaan ei voi pahoin.” Nämä kauniit toiveet jäävät kuitenkin sen varjoon, että niiden perään Niinistö kuulutti Unionin puolustusyhteistyön perään. ”Terrorismi on yhteinen vihollinen kaikkialla ja kaikille.” Tosiasia kun nyt kuitenkin on, että Euroopan unionissa köyhyys tappaa monin verroin enemmän kuin terrorismi. Sitä paitsi köyhyys on keskeinen terrorismin aiheuttaja niin Euroopan unionissa kuin sen ulkopuolella. Toimet solidaarisen yhteiskuntapolitiikan puolesta olisivat parasta mahdollista terrorismin vastaista toimintaa.

Ennen talvisotaa Suomi oli niin pahasti kahtia, että Mannerheim jätti yli 100 000 miestä kutsumatta rintamalle. Mannerheim ei luottanut heihin. Nyt Suomessa noudatetaan politiikkaa, joka voi johtaa yhtä pahaan kahtiajakoon. Hienoin lahja 100 vuottaan juhlivalle Suomen kansalle olisi paluu hyvinvointivaltiolliseen politiikkaan. Sitä Tasavallan Presidentti voisi arvojohtajana tukea. Kuten hän toki puheessaan sanoi: ”Kaikki eivät juhli kanssamme. Ilotulitukset, juhlan humut, saati juhlapuheiden sanat; niistä on vaikea ilahtua, jos oma elämä on liian vaikeaa.”