SOTE SOSIAALISEN NÄKÖKULMASTA

Puheeni Sote-seminaarissa 19. huhtikuuta 2016
Seminaarin järjestäjinä Länsi-Vantaan sdp:n yhdistykset

SOTE SOSIAALISEN NÄKÖKULMASTA

Sosiaalipalveluille on tyypillistä, että niihin kuuluu viranomaistehtäviä kuten lasten huostaanottopäätökset, päätös vammaisten henkilökohtaisesta avustajasta, kodin muutostyöt jne. Oikeusjärjestelmämme lähtökohta on, että julkinen tekee viranomaispäätökset ja että niistä voidaan valittaa. Ilman muuta pitää olla selvää, että valinnanvapautta ei uloteta vaativiin sosiaalipalveluihin.

Ihmisen toimintakyky

Sosiaaliturvan, sosiaalihuollon, sosiaalipalvelujen ja sosiaalityön lähtöajatus on ihmisen toimintakyky, sen ylläpitäminen tai kohentaminen. Toimintakyvyn koko alue sisältää ihmisen fyysisen terveyden, psyykkisen tasapainon ja mielenterveyden, ihmisen valmiudet suoriutua itsenäisesti arjesta ja läheisistä huolehtimisesta sekä osallistumisesta yhteiskuntaan ja työelämään sekä ihmisen toimeentulo ja asuminen. Kun puhutaan sosiaalisesta – tuloksekkaasta sosiaalityöstä ja –huollosta tai vaikkapa kuntoutuksesta – nämä kaikki toimintakyvyn osa-alueet ovat yhtä tärkeitä. Sosiaalinen palvelujärjestelmä tukee positiivista muutosta ihmisen elämässä. Tuki täytyy olla ihmisen kaikki ominaisuudet ja kyvyt huomioonottavaa. Palveluiden tulee tapahtua toisiinsa niveltyen ja katkottomasti. Palveluprosessi ei onnistu, jos joudutaan jatkuvasti tuotteistamaan joku asiakkaan tarvitsema osapalvelu ja järjestämään siitä ehkä vielä kilpailu.

”Sosiaalisen” palvelupiirissä olevat ihmiset ovat avun tarpeessa olevia. Heidän energia kuluu sen hetkisen ongelman läpikäymiseen. Näillä ihmisillä ei useinkaan ole enää voimavaroja ottaa itse selkoa tarvitsemistaan palveluista, puhumatta että he jaksaisivat ”suorittaa valinnanvapauden tehtävää”. Nämä ihmiset ovat suorastaan erinomaista riistaa sellaisille yksityisille palveluyrityksille, jotka vain rahastavat.

Olen henkilökohtaisesti kohdannut tilanteen, jossa kotipalveluyrityksen käynti vanhuksen luona maksoi 40 euroa. Palveluun kuului viisitoista minuuttia kestänyt postin luku. Kun vanhus oli pyytänyt pyyhkimään pölyt, oli vastaus ollut, että se ei kuulu nimenomaisen yrityksen tehtäviin. Vanhuksen olisi pitänyt tuotteistaa itsensä erikseen pölyjenpyyhintäfirmalle.

Kaiken sosiaalipalvelun lähtökohta on asiakkaan tarpeiden arviointi. Tämä on erittäin olennainen palvelujen tarpeessa olevien ihmisten oikeus. Toimintakyvyn kokonaisarviointia kutsutaan kuntoutustutkimukseksi. Se sisältää arviot lääkinnällisen, sosiaalisen, psyykkisen ja ammatillisen työ- ja toimintakyvyn osioilta. Tämä palvelu on jo nyt kadonnut maastamme lähes kokonaan kilpailun myötä. Tämä on tapahtunut siten, että vakuutuslaitokset ja työvoimahallinto eivät osta enää kuntoutustutkimusta. Ne ostavat halvempia kuntoutusselvityksiä, jolloin sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä ei arvioida lainkaan.

Vaikka ihminen olisi miten terve ja hänen asiansa kaikin puolin kunnossa, hän voi menettää työkykynsä siskonsa lapsen huumeongelman vuoksi. Asia huolettaa häntä niin, että se syö suuren osan hänen energiastaan.

Hyvinvointivaltiollinen ajatuksemme oli, että sosiaalihuolto on jatkuvasti kiinnostunut ihmisen toimintakyvyn ylläpitämisestä. Ei siis jäädä odottamaan ongelmien syntymistä, jolloin auttamiset vasta järjestetään. On tutkimuksia, joiden mukaan yhden euron panos ennaltaehkäisevään työhön palautuu 4 jopa 10 euron säästöinä tulevaisuudessa. Tämän lisäksi on tietysti huomattava inhimillisestä hyvinvoinnista tuleva hyöty ihmiselle ja sitä kautta koko yhteiskunnalle sosiaalisen pääoman lisääntymisen muodossa.

Muistamme, että me ehdimme hyvinvointivaltiollisella kaudella edetä Suomessa hyvin tällä tiellä. Sosiaalipalvelujen kehittämisen keskeinen ajatus oli palvelujen käyttäjien vaikutusvallan lisääminen ja asiakasdemokratian luominen. Emme ehtineet edetä tässä kovin pitkälle, kun tuli pysähdys: uusliberalismin kaikkialle tunkeutuva usva käänsi suunnan peruutusvaihteelle.

Tuotteistaako yksityistäminen ihmiset?

Tällä hetkellä näyttää väistämättömältä, että so –palvelut yhtiöitetään. Syntyy aivan toisenlainen palveluajattelu mitä tähän saakka. Kun so-palvelujen asiakkaalle ostetaan yksi palvelu sieltä toinen täältä, se merkitsee ihmisen tarpeiden osittamista ja niiden tuotteistamista. Ihmisen tarpeista tulee kaupan olevaa tavaraa.

Tässä so-palvelut eroavat osasta te-palveluja. ”Te” panee poikkimenneen jalan kuntoon ja asia on hoidettu, mutta ”so” joutuu esimerkiksi saattaessaan koulutytön psyykkisesti koulunkäyntikykyiseksi, tarkistamaan onko äidillä ja isällä varaa ostaa tytölle kengät, joilla hän kouluun kulkee. Tai onko kyseisen tytön työttömällä äidillä hampaat ja kampaus siinä kunnossa, että hän voi mennä työhaastatteluun asiakastyötehtäviin. Äidin työssä käynnin tuoma tasapaino on vuorostaan tytön psyykkisen hyvinvoinnin yksi tekijöistä.

Silloin kun koulutytölle ostetaan yritykseltä tuotteistettu psyykkinen kuntoutuspalvelu esim. psykoterapia, tytössä nähdään vain psyykkinen ongelma. Tytön psyykkisessä ongelmassa on se bisnes. Palvelun tarjoaja antaa kuntoutusta niin monta tuntia, kun kyseistä palvelua on siltä ostettu. Mitä tytölle sen jälkeen tapahtuu, ei ole palvelun tarjoajalle enää kiinnostava kysymys, koska siitä ei makseta.  

Tuotteistettuihin osapalveluihin siirtyminen merkitsee kokonaisuuden, ihmisen, hukkaamista. Osiin pilkottu palvelujärjestelmä tulee nykyistä järjestelmää kalliimmaksi, koska yhden asian kuntoon saattaminen kokonaisuuden jäädessä hoitamatta, johtaa helposti epäonnistumiseen myös sen yhden kuntoon saatetun tarpeen osalta.  

Ihmisen elämä voi olla täyspainoista vain silloin, kun hänellä on oikeudet ja valmiudet osallistua itseään koskeviin päätöksiin ja käytäntöihin. Nyt historia on ihmisten tarpeiden tyydyttämisen näkökulmasta kääntymässä taaksepäin, koska Sote nyt esitetyssä muodossa tulee suosimaan suuria yrityksiä, jossa tuotteistetut palvelut standardisoidaan massapalveluiksi. Asiakas ei mitenkään edes periaatteessa voi valintaa tehdessään tietää mitä standardipalvelut sisältävät. Suuryritysten konseptissa standardit on piilotettu liikesalaisuuksiin.

Tulevaisuuden tehtävämme

Kunnat tulevat olemaan vahvoja myös tulevaisuudessa. Niihin jäävät opetus- ja sivistystehtävät, ml. varhaiskasvatus ja päivähoito, oppilashuolto, kaavoitus, asuminen, kulttuuri ja liikunta jne. Vaikka sote –palvelujen järjestämisvastuu siirtyy ylikunnallisille elimille, ei kuntien tule mielestäni olla puuttumatta niihin. Sote –asioissa kuntien tulisi olla kuntalaisten edunvalvojia. Sote tulee muuttamaan koko palvelukulttuurin. Edessämme on mittaamattoman paljon työtä, kuten

* palvelut tulee saattaa avoimiksi. Asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksille tulee luoda selkeät säännöt.
* kattavia palvelurekistereitä saa syntyä vain julkisessa hallinnossa.
* laadun standardit tulee luoda pikaisesti. Sisällöltään niiden tulee taata vähintään nykyisen tasoiset palvelut.
* ainakin julkisen hallinnon omistamiin yrityksiin tulee saada vahva kuntalaisten tarpeita tunteva edustus.
* järjestöjen osuus so –palvelujen tuottamisesta on nyt viidennes. Niiden palvelut ovat usein erityisen vaativia lastensuojelun, vammaishuollon ja esim. päihdeäitien kuntoutuksen palveluja. Järjestöjen rooli on turvattava.
* minun mielestäni tulisi perustaa osuuskuntamuotoisia so- ja te –yrityksiä, joissa palvelujen käyttäjät tai heidän edustajansa ovat mukana omistajina.