KUNINGATAR KRISTIINA

KUNINGATAR KRISTIINA

Kristiinan (1628–89) lapsuus oli onneton. Sitä ennakoi jo syntymä. Hän tuli maailmaan täyttä kurkkua kirkuen, sikiökalvot naamallaan. Vauvan sukuelimet olivat sellaiset, että paikalla olleet naiset luulivat häntä ensin pojaksi. Prinssin syntymän kunniaksi ehdittiin ampua jopa kunnialaukaukset. Äiti itki hysteerisesti ja hovinaiset olivat hämmentyneinä vaiti. Isä Kustaa Aadolf piti pokkansa. Hän totesi lakonisesti: ”Tästä tytöstä tulee minulle pojan veroinen.”

Isä Kustaa Adolf kuoli, kun Kristiina oli kuusivuotias. Saksalaissyntyinen mieleltään epävakaa äiti Maria Eleonoora itki yötä päivää ruumiin ääressä. Arkku, jossa palsamoitu ruumis oli, sijoitettiin kansi avoinna erääseen linnan saleista. Linnan kaikki ikkunat ja seinät peitettiin mustalla kankaalla. Maria Eleonora vetäytyi muiden ihmisten seurasta ja sulkeutui linnaan pienen tyttärensä kanssa.

Viimein maan mahtimiehet uhmasivat Maria Eleonoran tahtoa ja hautasivat ruumiin. Leski yritti toistuvasti ryömiä hautaan. Vartiomiehet pantiin esteeksi. Surussaan Maria Eleonoora yritti kiinnittää tyttärensä itseensä tiiviisti. Hän pakotti Kristiinan nukkumaan kanssaan. Kristiinan kasvualusta oli synkkä.

Tilanne huolestutti valtakunnan johtomiehiä, olihan Kristiinasta kasvamassa hallitsija.

Kristiina sai poikkeuksellisen hyvän koulutuksen. Hänestä tuli 1600-luvun yksi kiinnostavimmista hahmoista. Hän opiskeli filosofiaa, valtio-oppia, taidetta ja kirjallisuutta sekä kieliä. Hänen kotikielensä oli saksa. Tämän ohella hän oppi latinaa, ranskaa, italiaa ja hollantia. Luonnollisesti hän puhui myös ruotsia. Hänen uskonnonopettajansa oli suvaitsevainen, joka antoi oppilaalleen kielteisen kuvan protestantismista. Ruotsin protestanttinen kirkko oli Kristiinan aikaan fundamentalistisen puhdasoppinen, joka ei suvainnut mitään poikkeamia. Haudanvakava, suvaitsematon ja synkkä uskonto ei luonnistunut Kristiinalle. Hän alkoi nähdä Manner-Euroopan katolista maailmaa kauniina ja kiinnostavana. Kristiina oli poikkeuksellisen älykäs. Valtioneuvos Oxenstierna puuskahti: ”Poikkeuksellinen, ei lainkaan naisen kaltainen.”

Meidän on vaikea ymmärtää mitä Kristiinan myötämieli katolisuuteen merkitsi. Joku toinen ylhäisön nainen olisi tuomittu teloitettavaksi. Kyse oli rikoksesta, joka on verrattavissa siihen, että George W. Bushin tytär olisi mennyt Afganistaniin rukoilemaan Osama bin Ladenin eteen. Katariina oli kuitenkin oman aikansa suurimman protestanttisen sankarin tytär. Se antoi hänelle vapauksia.

Kristiinaa kutsuttiin kulttuurikuningattareksi, koska hän kutsui eurooppalaisia kulttuurihenkilöitä Tukholmaan. Aivan oma lukunsa on filosofi René Descartes. Kristiina oli niin innoissaan kuuluisan filosofin saapumisesta, että lähetti sotalaivansa tätä noutamaan. Descartesin asennetta kuvaa, että hän lähti matkaan silkasta velvollisuudesta. Herrasmiehenä hän kunnioitti sen ajan ihanteita. On esitetty myös ajatus, että Descartes motivoitui matkasta, koska Kristiina lupasi mahdollistaa hänelle tieteellisen kokeen tyhjiön mahdottomuudesta. Koe vaati pohjoista ilmanalaa.

Kristiina oli innokas oppilas. Kuningatar odotti filosofiaan usein jo aamuviideltä. Kristiinan innostus filosofiaan ei Descartesin pettymykseksi kuitenkaan keskittynyt, vaan opinhalu laajeni. Kymmentuntisia öitä nukkumaan tottuneen Descartesin huonotuulisuus paheni.

Kristiina osoittautui kiehtovaksi, mutta myös vaikeaksi oppilaaksi. Kristiina oli jo lapsena ollut itsepäinen ja lujatahtoinen, joka kieltäytyi syömästä joitakin ruokia ja tahtoi nukkua vain kolme tai neljä tuntia yössä. Kristiinalla säilyi aikuisuuteen kyky nukkua vähän. Hän käytti suurimman osan käytettävissä olleesta ajastaan kirjojen ja oppimisen parissa. Kristiina ei suinkaan omaksunut Descartesin oppeja noin vain, vaan arvosteli toisinaan niitä jyrkästi. Lopulta Kristiina piti Descartesin tunteiden analyysia keskinkertaisena, eikä hänestä tullut kartesiolaista, vaan katolinen.

Descartes piti jo alkuunsa matkustamista pakkasten maahan epäilyttävältä. Hän kirjoitti varmuuden vuoksi testamentin. Se osoittautui tarpeelliseksi, koska hän sai Tukholman kylmässä keuhkotulehduksen ja kuoli.

Kristiinan ollessa nuori, hänestä huokui jokaiselle, että hän oli merkittävä nainen. Hänen silmänsä olivat tummansiniset ja suuret, hieman surumieliset. Hänellä oli voimakas nenä ja aavistus kaksoisleuasta sekä huonosti hoidettu, vaaleanruskea tukka.

Hänen eleensä, samoin kuin hänen äänensäkin, olivat täynnä vaihteluja: hän saattoi olla vuoroin miettiväinen ja puhua kirkkaalla tytönäänellä, vuoroin tuima ja karkeaääninen. Hänen vaatetuksensa ei ollut tavallisen hoviprinsessan. Pienestä koostaan huolimatta hän ei käyttänyt muodin mukaisia korkeita kenkiä. Hänet nähtiin harvoin toisten naisten tavoin nyöritettynä laajaan, runsaskankaiseen leninkiin, jossa oli korkea vyötärö, olkapäät paljaina ja rinnat pullottaen syvään uurretusta kaula-aukosta, tai tukka kauniisti laitettuna ja kasvoilla muotoon leikattuja kauneuspilkkuja.

Kristiina käytti matalakorkoisia kenkiä ja lyhyitä, käytännöllisiä hameita. Hänen tukkansa laskeutui suoraan ja yksinkertaisesti. Hänen ihonsa oli epätavallisen päivettynyt. Hän ratsasti, ampui ja miekkaili hyvin. Säkkimäisine vaatteineen hän oli nainen, joka oli omaksunut monia miehille perinteisesti kuuluneita erityispiirteitä.

René Descartes kirjoitti: ”Hänessä havaitsee olevan hänen kaikissa toimissaan selvästi ilmenevän jalouden ja majesteettisuuden ohella lempeyttä ja hyvyyttä, jotka velvoittavat kaikkia niitä, jotka rakastavat hyvettä ja saavat kunnian häntä lähestyä, täydellisesti antautumaan hänen palvelukseensa.”

On kiistatonta, että tyttövuosinaan Kristiina oli syvästi rakastunut serkkuunsa Kaarle Kustaaseen. Monissa kirjeissään tälle hän vakuutti uskollisuuttaan.

Kaarle Kustaa oli huikentelevainen. Estottomat elämäntavat vaikuttivat hänen ulkomuotoonsa jo silloin, kun hän liehitteli Kristiinaa. Lehtolapsia syntyi. Tuohon aikaa sukupuolisuhteissa oli vallalla kaksinaismoraali. Eräiden hallitsijoiden arvellaan jättäneen jälkeensä jopa 400 aviotonta lasta, mutta ei heitä tämän takia pidetty epämoraalisina. Sen sijaan aviottoman lapsen syntyminen naiselle johti kirkon tuomioon, katumusharjoituksiin, jalkapuuhun tai yhteisön ulkopuolelle sulkemiseen.

Kun Kristiina täytti 18 vuotta ja hän sai hallitusvallan käsiinsä, hänen suhteensa Kaarle Kustaaseen muuttui. Ei tiedetä vaikuttivatko siihen tiedot Kaarle Kustaan huikentelevasta elämästä, vai oliko syynä uusi ihastus. Hovissa kuiskailtiin, että Kristiina olisi rakastunut ruotsalaiseen aatelismieheen Magnus De la Gardieen. Huhuiltiin myös hänen kiintymyksestään hovinaiseen kreivitär Ebba Sparreen. Mitään konkreettista näistä suhteista ei ole tiedossa. Se tiedetään, että Magnus de la Gardie ei pitänyt Ebba Sparresta.

Kristiina nimitti De la Gardien henkivartiokaartinsa everstiksi ja myönsi hänelle elinkautisen eläkkeen. Ebba Sparrelle Kristiina kirjoitti kruunusta luopumisen jälkeen kolme kirjettä: ”Onneni olisi ollut verrattoman suuri, jos minun olisi suotu jakaa se Teidän kanssanne ja jos Te olisitte voinut olla onnellisuuteni todistajana. Vakuutan Teille, että jumalat saisivat aiheen kadehtia minua, jos sellainen onnen hetki koittaisi, että saisin tavata Teidät. Minulla on kuitenkin hyvin perustein aihetta epäillä sen ilmaantumista. Voitte kuitenkin suoda minulle sen tyydytyksen, että uskotte, etten koskaan unohda Teidän ansioitanne ja että Teitä kohtaan aina tuntemani intohimoinen kiintymys ja hellyys seuraavat mukanani minne ikinä maailmassa kulkenenkin. Säilyttäkää ainakin uskollisesti muistissanne minut älkääkä vähentäkö onneni makeutta siten, että unohdatte ihmisen, joka kunnioittaa Teitä eniten maailmassa. Voikaa hyvin, ihana ystävätär, älkääkä unohtako Teidän Kristiinaanne.”

Kristiina teki heti valtaistuimelle noustuaan selväksi, että hän ei mene naimisiin. Kristiina kirjoitti valtaneuvostolle: ”Minun on mahdotonta mennä naimisiin. Olen senlaatuinen. Syystä siihen vaikenen, mutta mielenlaatuni ei sovi siihen lainkaan. Olen rukoillut ahkerasti Jumalaa, jotta saisin sellaisen mielenlaadun, mutta en ole koskaan kyennyt saamaan sitä.”

Me elämme niin erilaisessa maailmassa kuin Kristiina, että meidän on erittäin vaikea ymmärtää, kuinka suuren shokin Kristiina aiheutti kadotessaan Ruotsista ja ilmestyessään Roomassa katoliseksi kääntyneenä. Katolisuuden suurimman vastustajan 27 -vuotias tytär oli luopunut valtaistuimesta tullakseen katoliseksi. Ruotsalaisten mielestä se oli täysin käsittämätön petos.

Tyhjin taskuin Kristiina ei Roomaan saapunut. Hänellä oli mukanaan suuri määrä Ruotsin aarteita. Kristiina eli suuren osan elämästään upeassa roomalaisessa palatsissa. Hän yritti sieltä käsin puuttua Euroopan politiikkaan ilman mainittavaa menestystä. Hän yritti myös paluuta hallitsijaksi, Napolin ja Puolan hallitsijaksi, aikeessaan onnistumatta. Hänet on haudattu katolisten pyhimmän ja suurimman kirkon Pietarinkirkon ”hienosto-osioon” paavien ja kardinaalien keskelle. Olihan Kristiinan elämä paavinistuimelle valtava propagandavoitto.

Mika Kaurismäki teki vuonna 2015 kuningatar Kristiinasta elokuvan Tyttökuningas.

Lähteet:

Alnaes Karsten, Kiihkon aika. Euroopan historia 1600–1800. Otava 2005.
Englund Peter, Suuren sodan vuodet. WSOY 2003.
Kaitaro & Roinila (toim.), Filosofin kuolema, Summa 2004.
Lindqvist Herman, Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen. WSOY 2003.