PRESIDENTTI PUTININ PUHE 3.12.2015

Venäjän federaation presidentin

Vladimir Putinin puhe

Venäjän federaation liittokokoukselle

3. joulukuuta 2015

Moskova, Kreml

VENÄJÄN FEDERAATION PRESIDENTIN VLADIMIR PUTININ PUHE VENÄJÄN FEDERAATION LIITTOKOKOUKSELLE 3. JOULUKUUTA 2015. MOSKOVA, KREML.

Vladimir Putin on pitänyt vuotuisen puheen liittokokoukselle. Puhe pidettiin perinteisesti Kremlin Yrjönsalissa yli 1000 kutsuvieraan läsnä ollessa.

Puheen julkistamisessa oli läsnä liittoneuvoston jäseniä, duuman jäseniä, hallituksen jäseniä, Perustuslakituomioistuimen ja Korkeimman oikeuden johtohenkilöitä, kuvernöörikuntaa, federaation subjektien lainsäädäntöelinten puheenjohtajia, perinteisten uskontokuntien päämiehiä ja yhteiskunnallisia vaikuttajia, muun muassa aluetason kansalaiskamarien johtajia ja suurimpien joukkoviestimien johtajia.

* * *

Arvoisat liittoneuvoston jäsenet! Arvoisat duuman jäsenet! Venäjän kansalaiset!

Haluan aloittaa tämän vuoden puheen kiitoksen sanoilla Venäjän sotilaille, jotka taistelevat kansainvälistä terrorismia vastaan.

Täällä Yrjönsalissa, historiallisessa venäläisen sotilaskunnian salissa, on tänään läsnä taistelulentäjiä, asevoimien edustajia – terrorisminvastaiseen operaatioon Syyriassa osallistuvia.

Voimia liittyä joukkoomme ovat löytäneet itsestään Gelena Jurjevna Peškova ja Irina Vladimirovna Pozynitš, jotka ovat menettäneet aviomiehensä sodassa terroria vastaan. Syvä kumarrus teille ja sankareidemme vanhemmille.

Pyydän kunnioittamaan velvollisuuttaan täyttäessään henkensä antaneiden kaatuneiden sotilaiden ja kaikkien terroristien käsissä kuolleiden Venäjän kansalaisten muistoa.

(Minuutin hiljaisuus.)

Arvoisat kollegat!

Venäjä on jo kauan ollut terrorin vastaisen taistelun etulinjassa. Se on taistelu vapauden, totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Ihmisten hengen ja koko sivilisaation tulevaisuuden puolesta.

Me tiedämme, mitä kansainvälisen terrorismin aggressio on. Venäjä kohtasi sen 90-luvun puolivälissä, ja maamme, sen kansalaiset kokivat julmia terroristihyökkäyksiä. Me muistamme panttivankien sieppaukset Budjonnovskissa, Beslanissa ja Moskovassa, säälittömät asuintalojen räjäytykset, iskun Nevsky Express -junaa vastaan, terroriteot pääkaupungin metrossa ja Domodedovon lentoasemalla.

Ne tragediat veivät tuhansia ihmishenkiä. Se on suru, joka on aina meidän kanssamme, maamme kanssa, syyttömästi kuolleiden ihmisten omaisten ja läheisten kanssa.

Tarvittiin lähes kymmenen vuotta rosvojen selkärangan taittamiseen. Olemme käytännössä tunkeneet terroristit ulos Venäjältä, mutta käymme edelleen leppymätöntä kamppailua maan alla olevien rosvojoukkojen jäänteitä vastaan. Se pahuus antaa kuitenkin edelleen kuulua itsestään. Kaksi vuotta sitten tehtiin terroritekoja Volgogradissa. Aivan äskettäin räjäytettiin venäläinen siviililentokone Siinain yllä.

On mahdotonta voittaa kansainvälistä terrorismia vain yhden maan voimin, varsinkaan, kun rajat ovat maailmassa tosiasiallisesti auki ja maailmassa on lisäksi käynnissä myös uusi kansainvaellus, ja kun terroristit saavat jatkuvasti rahallista tukea.

Terrorismin uhka kasvaa. Afganistanin ongelmaa ei ole vielä ratkaistu. Tilanne tuossa maassa on huolestuttava eikä herätä toiveikkuutta, ja vielä vähän aikaa sitten vakaat ja melko hyvinvoivatkin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maat – Irak, Libya, Syyria – ovat muuttuneet kaaoksen ja anarkian vyöhykkeeksi, josta leviää uhkaa koko maailmalle.

Ja mehän tiedämme, miksi niin on käynyt. Tiedämme, kuka halusi syrjäyttää epämieluisat hallinnot, karkein ottein pakottaa omaksumaan omat sääntönsä. Mikä on tulos? Keittivät sopan, murskasivat valtiojärjestelmän, usuttivat ihmiset toistensa kimppuun ja sitten yksinkertaisesti, kuten meillä Venäjällä sanotaan, pesivät kätensä avaten tien radikaaleille, ekstremisteille ja terroristeille.

Erityisen vaarallisia meille ovat taistelijat, jotka ovat keskittyneet Syyriaan. Heidän joukossaan on paljon Venäjältä ja IVY-maista lähteneitä. He saavat rahaa ja aseita, keräävät voimia. Ja jos he vahvistuvat, voittavat siellä, he ilmaantuvat väistämättä meidän luoksemme kylvämään pelkoa ja vihaa, räjäyttämään, tappamaan, piinaamaan ihmisiä. Ja velvollisuutemme on kohdata ja tuhota heidät kaukana etumaastossa.

Siksi tehtiin päätös sotilaallisesta operaatiosta, joka perustui Syyrian laillisen, legitiimin johdon viralliseen pyyntöön. Ja asevoimamme taistelevat Syyriassa ennen muuta Venäjän puolesta, puolustavat nimenomaan meidän kansalaistemme turvallisuutta.

Venäjän armeija ja laivasto ovat osoittaneet vakuuttavasti taisteluvalmiutensa ja lisääntyneet mahdollisuutensa. Nykyaikaiset venäläiset aseet toimivat tehokkaasti, ja saatua korvaamattoman arvokasta kokemusta niiden käytöstä taisteluolosuhteissa arvioidaan kokonaisuutena ja tullaan hyödyntämään sotilaskalustomme ja aseistuksemme edelleen kehittämiseksi. Kiitos insinööreille ja työläisille – kaikille, jotka työskentelevät puolustusteollisuuden laitoksissa.

Taistelussa terrorismia vastaan Venäjä on osoittanut äärimmäistä vastuullisuutta ja johtajuuttaan. Venäjän yhteiskunta tukee näitä päättäväisiä toimia. Ja tämä kansalaistemme ehdottoman selvä kanta ilmentää syvää terrorismin totaalisen uhkan ymmärtämistä, todellisia isänmaallisia tunteita ja korkeita moraalisia ominaisuuksia, varmuutta siitä, että kansallisia etuja, omaa historiaa, perinteitä, meidän arvojamme pitää suojella.

Menneisyyden opetukset ovat nousseet kansainvälisen yhteisön eteen täydessä mitassaan. Historialliset yhtäläisyydet ovat ilmeiset.

1900-luvulla haluttomuudesta yhdistää ajoissa voimat taisteluun natsismia vastaan maksettiin kymmenillä miljoonilla ihmishengillä, mitä verisimmällä sodalla.

Nyt olemme uudestaan kasvokkain tuhoisan, barbaarisen ideologian kanssa, eikä meillä ole oikeutta sallia uusien pimeyden edustajien saavuttaa tavoitteitaan.

Pitää jättää sivuun kaikki riidat ja erimielisyydet, luoda yksi vahva nyrkki, yhtenäinen terrorisminvastainen rintama, joka tulee toimimaan kansainvälisen oikeuden pohjalta ja Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksessa.

Nyt on jokaisen sivistysvaltion velvollisuus antaa panoksensa terroristien murskaamiseen, vahvistaa solidaarisuutensa – eikä julkilausumilla vaan konkreettisilla toimilla.

Tämä tarkoittaa, ettei rosvoille anneta mitään turvapaikkaa. Ei mitään kaksoisstandardeja. Ei mitään yhteyksiä minkään terroristijärjestöjen kanssa. Ei mitään yrityksiä hyödyntää niitä omiin tarkoituksiinsa. Ei mitään rikollista, veristä liiketoimintaa terroristien kanssa.

Me tiedämme esimerkiksi, kuka Turkissa täyttää taskuaan ja antaa terroristien ansaita myymällä Syyriasta ryöstettyä öljyä. Juuri niillä rahoilla rosvot värväävät palkkasotureita, ostavat aseita ja järjestävät epäinhimillisiä terroritekoja meidän kansalaisiamme ja Ranskan, Libanonin, Malin ja muiden valtioiden kansalaisia vastaan. Muistamme senkin, että juuri Turkissa piileksivät ja saivat henkistä ja aineellista tukea taistelijat, jotka pitivät komentoa Pohjois-Kaukasiassa 90- ja 2000-luvuilla. Ja näkyy siellä heitä vielä nytkin.

Turkin kansa on kuitenkin hyvää, ahkeraa ja lahjakasta. Meillä on Turkissa paljon vanhoja ja luotettavia ystäviä. Ja korostan: heidän täytyy tietää, että emme aseta yhtäläisyysmerkkejä heidän ja sen nykyisen hallitsevan eliitin osan välille, joka on suoraan vastuussa sotilaidemme kuolemasta Syyriassa.

Me emme unohda tätä terroristien auttamista. Olemme aina pitäneet ja tulemme pitämään petturuutta vihoviimeisenä ja häpeällisenä asiana. Tietäkööt tämän Turkissa ne, jotka ampuivat lentäjiämme selkään, jotka yrittävät tekopyhästi puolustella itseään ja tekojaan ja peitellä terroristien rikoksia.

Minä en, arvoisat kollegat, ylipäätään käsitä, miksi he tekivät sen. Kaikki asiat, kaikki ongelmat, kaikki ristiriidat, joita me emme edes nähneet, olisi voitu ratkaista aivan toisella tavalla. Olimme jopa valmiit tekemään Turkin kanssa yhteistyötä sille arimmissa asioissa ja menemään niin pitkälle kuin heidän liittolaisensa eivät halunneet mennä. Vain Allah varmaan tietää, miksi he tekivät sen. Ja ilmeisesti Allah päätti rangaista Turkin hallitsevaa klikkiä viemällä siltä järjen ja ymmärryksen.

Meiltä on kuitenkin turha odottaa hermostunutta, hysteeristä, meille itsellemme ja koko maailmalle vaarallista reaktiota. Reaktiota, joka on tarkoitettu jonkin ulkonaisen tehon tavoitteluun tai jopa hetkelliseen sisäpoliittiseen käyttöön. Sitä ei tule.

Toimemme tulevat perustumaan ennen muuta vastuuseen omaa maata ja omaa kansaa kohtaan. Emme aio kalistella emmekä tule kalistelemaan aseita. Mutta jos jotkut luulevat, että tehtyään alhaisen sotarikoksen, murhattuaan meidän kansalaisiamme, he selviävät tomaateilla tai joillakin rajoituksilla rakennus- ja muilla aloilla, he erehtyvät pahan kerran. Me muistutamme heitä vielä useammin kuin kerran siitä, mitä he ovat tehneet. Ja he tulevat vielä useammin kuin kerran katumaan tekoaan. Me tiedämme kyllä, mitä pitää tehdä.

Asevoimamme, erikoispalvelumme ja lainvalvontaelimemme on nyt mobilisoitu torjumaan terrorismin uhkaa. Mutta vastuunsa täytyy ymmärtää kaikkien: viranomaisten, poliittisten puolueiden, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, joukkoviestimien.

Venäjän voima on kaikkien kansojen vapaassa kehityksessä, niin kulttuuriemme ja kieltemme kuin perinteidemme moninaisuudessa ja sopusoinnussa, niin ortodoksien kuin muslimien, juutalaisten ja buddhalaisten keskinäisessä kunnioituksessa ja dialogissa.

Velvollisuutemme on vastustaa tiukasti kaikkia ekstremismin ja muukalaisvihan ilmentymiä, varjella kansallisuuksien ja uskontokuntien välistä sopua. Se on yhteiskuntamme ja venäläisen valtiojärjestelmän historiallinen perusta.

Vuonna 2016 pidetään duuman vaalit. Ja osoittaen sanani puolueiden johtajille ja tulevaan vaaliprosessiin osallistuville sekä yhteiskuntapoliittisille voimille haluaisin siteerata huomattavaa historioitsijaa Nikolai Mihailovitš Karamzinia. Näin hän kirjoitti: ”Kuka ei kunnioita itseään, sitä eivät epäilemättä tule kunnioittamaan muutkaan. En sano, että rakkauden Isänmaahan täytyy sokaista meidät ja saada uskomaan, että me olemme kaikkia parempia kaikessa. Mutta venäläisen täytyy tietää arvonsa.”

Niin, me voimme kiistellä niiden tai näiden ongelmien ratkaisukeinoista. Mutta meidän täytyy säilyttää yhtenäisyytemme, muistaa, että tärkeintä meille on Venäjä.

Vaalikilvan täytyy olla rehellinen ja läpinäkyvä, sujua lain puitteissa ja äänestäjiä kunnioittaen. Tällöin on turvattava yhteiskunnan ehdoton luottamus vaalien tuloksiin, niiden luja laillisuus.

Arvoisat kollegat! Oletan, että duumaan pyrkivien ohjelmissa kiinnitetään tarpeeksi huomiota myös korruption torjuntaan liittyviin asioihin. Ne, nuo asiat todella huolestuttavat yhteiskuntaa. Korruptio on este Venäjän kehitykselle.

Viranhaltijoiden, tuomarien, lainvalvojien ja kaikkien tasojen vaaleilla valittujen edustajien on nykyään annettava ilmoitus tuloistaan ja menoistaan sekä kiinteästä omaisuudestaan ja varoistaan, myös ulkomailla sijaitsevista.

Nyt tulevat ilmoitettaviksi myös tiedot sopimuksista ja urakoista, joita valtion ja kuntien viranhaltijat aikovat solmia sukulaistensa, ystäviensä ja läheistensä yritysten kanssa. Tilanteen, jossa on merkkejä henkilökohtaisesta intressistä, eturistiriidasta, ottavat heti lähempään tarkasteluun tarkastusviranomaiset ja lainvalvontaelimet. Ja tietenkin kansalaisyhteiskunta.

Aivan viime päivinä ovat Yleisvenäläisen kansallisen rintaman ”Rehellisten ostojen puolesta” -hankkeen osallistujat kertoneet minulle havaitsemistaan väärinkäytöksistä, selvistä rikkomuksista. Pyydän syyttäjänvirastoa ja lainvalvontaelimiä reagoimaan sellaisiin tietoihin viipymättä.

Lain täytyy olla ankara niille, jotka ovat tietoisesti ryhtyneet ihmisten henkeen tai yhteiskunnan ja valtion etuihin kohdistuvaan vakavaan rikokseen. Ja tietenkin lain täytyy olla humaani niille, jotka ovat hairahtuneet.

Nykyään käytännössä joka toinen tuomioistuimeen päätynyt rikosasia koskee pieniä, vähäisiä rikoksia, ja ihmiset, myös aivan nuoret, joutuvat rangaistuslaitoksiin, vankilaan.

Siellä olo, itse tuomio, vaikuttaa yleensä kielteisesti heidän myöhempään kohtaloonsa ja johtaa usein seuraaviin rikoksiin.

Pyydän duumaa tukemaan Venäjän korkeimman oikeuden ehdotuksia eräiden pykälien poistamisesta rikoslaista ja siirtämään rikokset, jotka eivät aiheuta yhteiskunnalle suurta vaaraa, hallinnollisten rikkomusten luokkaan, kuitenkin seuraavalla periaatteellisella varauksella: rikkomuksen uusiminen on jo luokiteltava rikolliseksi teoksi.

On lisättävä oikeusprosessin riippumattomuutta ja objektiivisuutta. Siksi ehdotan valamiehistön roolin vahvistamista ja niiden käsiteltäväksi annettavien rikosten tunnusmerkistön laajentamista. Ja ottaen huomioon, että 12 hengen valamiehistöä ei aina ole helppo muodostaa – tiedän ihmisoikeusjärjestöjen kannan, ne lähtevät siitä, että valamiehiä pitää olla nimenomaan 12, mutta toistan, että sellaista valamiehistöä ei ole helppo muodostaa, ja rehellisesti sanottuna se maksaakin aika lailla – voi ajatella valamiesten määrän vähentämistä viiteen–seitsemään henkeen, ja samalla on säilytettävä valamiesten täydellinen autonomia ja itsenäisyys päätösten teossa.

Arvoisat kollegat! Viime vuonna kohtasimme vakavia taloudellisia haasteita. Öljyn ja muiden perinteisten vientituotteidemme hinnat laskivat, ja venäläisten rahoituslaitosten ja yritysten pääsyä maailman rahoitusmarkkinoille rajoitettiin.

Tiedän, että monilla ei ole nyt helppoa. Vaikeudet taloudessa vaikuttavat kansalaistemme tuloihin ja elintasoon kokonaisuudessaan. Ja ymmärrän hyvin, että ihmiset kysyvät: milloin voitamme vaikeudet ja mitä tulemme tekemään sitä varten?

Tilanne on tosiaan vaikea mutta – olen puhunut tästä jo ja haluan toistaa – ei kriittinen. Näemme jo nyt myönteistä kehitystä. Teollisuustuotanto ja kansallisen valuutan kurssi ovat kokonaisuutena vakiintuneet, inflaatio on hidastunut, ja verrattuna vuoteen 2014 pääoman virtaus maasta on vähentynyt.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pitää rauhoittua ja odottaa, että nyt kaikki ihmeen kautta muuttuu, tai vain odottaa, milloin öljyn hinnat nousevat. Sellaista asennetta ei periaatteellisesti voi hyväksyä.

Meidän täytyy olla valmiita siihen, että sekä raaka-aineiden alhaisten hintojen aika että mahdollisesti myös ulkoiset rajoitukset voivat jatkua, ja jatkua pitkään. Jos emme muuta mitään, me yksinkertaisesti syömme reservimme ja talouden kasvuvauhti tulee häilymään nollan vaiheilla.

Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä. Tämän hetken ongelmien takia ei saa jättää huomiotta globaalin kehityksen perustendenssejä. Maailmantalouden ääriviivat muuttuvat nopeasti, muodostuu uusia kauppaliittoutumia ja tapahtuu radikaaleja muutoksia teknologioiden alalla.

Juuri nyt ovat maiden asemat maailmanlaajuisessa työnjaossa määräytymässä vuosikymmeniksi eteenpäin, ja me voimme ja meidän täytyy ottaa paikka johtajien joukossa.

Venäjällä ei ole oikeutta olla haavoittuva. Meidän pitää olla vahvoja taloudessa, teknologioissa ja ammatillisessa pätevyydessä, hyödyntää täysimittaisesti tämän päivän suotuisia mahdollisuuksia, joita ei huomenna ehkä enää ole.

Johdon pitää tietenkin kuunnella ihmisiä, selittää syntyvien ongelmien ydin ja omien toimiensa logiikka, nähdä kansalaisyhteiskunta ja liike-elämä tasa-arvoisina kumppaneina.

Mistä suunnista täytyy tulla meille keskeisiä?

Ensiksi. Kilpailukykyinen tuotanto on edelleen keskittynyt pääasiassa raaka-aine- ja kaivannaisteollisuuden aloille. Vain muuttamalla talouden rakennetta voimme ratkaista mittavat tehtävät turvallisuuden ja sosiaalikehityksen alalla, luoda nykyaikaisia työpaikkoja ja parantaa miljoonien kansalaistemme elämänlaatua ja elintasoa.

On tärkeää, että meillä on menestyviä yrityksiä teollisuudessa, maataloudessa, pienessä ja keskisuuressa yritystoiminnassa. Tehtävänä on kasvattaa sellaisten yritysten määrää nopeasti ja kaikilla aloilla. Tämän tavoitteen saavuttamiseen on tähdättävä meidän ohjelmiemme, jotka koskevat tuonnin korvaamista ja viennin tukemista, tuotantolaitosten teknistä uudistamista ja ammattihenkilöstön koulutusta.

Toiseksi. Pitää ottaa huomioon, että useat alat ovat nyt uhattuina. Niihin kuuluvat ensisijaisesti rakennusala, autonrakennus, kevyt teollisuus ja rautateiden koneteollisuus. Niille hallituksen täytyy tarjota erityisiä tukiohjelmia. Siihen on varattu taloudellisia resursseja.

Kolmanneksi. On tuettava pienituloisia ihmisiä, haavoittuvimpia kansalaisten ryhmiä, alettava lopulta noudattaa oikeudenmukaisuuden periaatetta sosiaaliavun antamisessa niin, että sitä saavat ne, jotka sitä todella tarvitsevat. Muun muassa pitää ottaa huomioon vammaisten yksilölliset tarpeet, kiinnittää erityistä huomiota heidän ammatilliseen koulutukseensa ja työllistymiseensä.

Olemme tehneet paljon väestökehityksen, koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla. Niiden peruskiintopisteet esitettiin toukokuun 2012 asetuksissa. Elämä tekee tietenkin omia korjauksiaan, ja olennaisia korjauksia, mutta nyt nykyisten vaikeuksien vallitessa vastuu ihmisten hyvinvoinnista vain kasvaa, ja pyydän suhtautumaan noihin asetuksiin hyvin vakavasti. Pitää pyrkiä niiden täytäntöönpanoon.

Neljänneksi. Budjetti pitää saada tasapainoon. Se ei tietenkään ole itse tarkoitus vaan erittäin tärkeä edellytys makrotalouden vakaudelle ja maan taloudelliselle riippumattomuudelle. Muistutan, että federaation vuoden 2016 toteutuneen budjetin vaje saa olla enintään kolme prosenttia, siinäkin tapauksessa, että tulomme osoittautuvat odotettua alemmiksi. Kiinnitän teidän huomionne tähän, arvoisat kollegat, duuman edustajat ja liittoneuvoston sekä koko liittokokouksen jäsenet. Tämä on tärkeä asia. Sanoin äsken, että maan taloudellinen vakaus ja riippumattomuus ovat ilman muuta sidoksissa keskenään. Pyydän pitämään lähtökohtana näitä keskeisiä, perustavia seikkoja.

Budjettisuunnittelu, jokainen budjettikierros pitää aloittaa selkeällä prioriteettien määrittämisellä, on palautettava valtionohjelmien määräävä asema tässä prosessissa. Pitää olennaisesti tiukemmin valvoa valtion varojen liikkeitä, mukaan lukien federaatio- ja aluetason tuet teollisuus- ja maatalousyrityksille. Mielestäni niitä pitää siirtää loppusaajalle vain valtion tilien kautta. Valtion tuloja ei saa mennä niin sanotusti kassan ohi. Tullimaksujen sekä alkoholin, tupakan ja poltto- ja voiteluaineiden valmisteverojen maksaminen pimeästi vie budjetista vuosittain satoja miljardeja ruplia. Se on selvää varkautta.

Ehdotan, että luodaan verojen sekä tulli- ja muiden viranomaismaksujen hallinnoinnin yhtenäinen, kokonaisvaltainen mekanismi. Siihen on eri vaihtoehtoja, olemme pohtineet niitä viime aikoina jo monesti. Odotan hallitukselta konkreettisia ehdotuksia. Samalla haluan uudestaan korostaa: liike-elämän veroehdot eivät saa lähivuosina muuttua.

Viidenneksi. Meidän pitää lujittaa edelleen luottamusta valtiovallan ja liike-elämän välillä, parantaa maan yritysilmapiiriä.

Tänä vuonna olemme saattaneet kokonaisuutena päätökseen kansalliseen yrittäjyysaloitteeseen sisältyneet suunnitelmat. Dynamiikka on hyvä, mutta pysähtyä ei tietenkään saa.

Hallituksen on yhdessä Strategisten aloitteiden viraston ja johtavien liikeyhtymien kanssa jatkettava järjestelmällistä työtä liiketoiminnan harjoittamisedellytysten parantamiseksi ja seurattava jatkuvasti paikallistason lainkäyttöä.

Pidän yrittämisen vapautta erittäin tärkeänä taloudellisena ja yhteiskunnallisesti merkittävänä asiana. Juuri sillä – yrittämisen vapaudella, tuon yrittämisen vapauden laajentamisella – meidän täytyy vastata kaikkiin rajoituksiin, joita meille yritetään luoda.

Siksi olemme antaneet niin laajat valtuudet äskettäin perustetulle Federaation pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kehityskorporaatiolle. Pyydän ministeriöitä, virastoja, kuvernöörejä, Venäjän federaation kaikkien alueiden johtajia, valtionyhtiöitä ja pankkeja antamaan sille kaikkea tarvittavaa apua.

Kyselyt osoittavat, että yrittäjät eivät toistaiseksi näe laadullisia muutoksia valvonta- ja tarkastusvirastojen toiminnassa. Kaikki tätä koskevat toimeksiannot on tehty kauan sitten ja useaan kertaan. Niin paljon kuin me tästä puhummekin ja koko ajan supistamme noita valtuuksia. Kun jossain supistamme, niin jossain ne taas kasvavat. Kokonainen valvojien armeija häiritsee entiseen tapaan rehellistä liiketoimintaa. Tämä ei tarkoita, ettei tarvitse valvoa. Tietenkin pitää valvoa. Mutta pyydän hallituksen hallintouudistuskomissiota esittämään yhdessä liikeyhtymien kanssa 1. heinäkuuta 2016 mennessä konkreettisia ehdotuksia valvonta- ja tarkastuselinten tarpeettomien ja päällekkäisten toimintojen lakkauttamiseksi.

Haluaisin myös esittää lukuja, joita yksi liikeyhtymistämme on laatinut. Vuoden 2014 aikana tutkintaelimet panivat vireille lähes 200 000 talousrikosasiaa. Oikeuteen päätyi 46 000 noista 200 000:sta, ja niistä 15 000 raukesi oikeudessa. Laskemalla saa tulokseksi, että tuomioon päättyi vain 15 prosenttia jutuista. Samalla ehdoton enemmistö, noin 80 prosenttia, 83 prosenttia yrittäjistä, joita vastaan nostettiin rikosjuttu, menetti liiketoimintansa kokonaan tai osaksi. Heidät siis lytättiin, kynittiin ja päästettiin menemään. Eikä se tietenkään ole sitä, mitä me tarvitsemme yritysilmapiiriin. Se on suoranaista yritysilmapiirin tuhoamista. Pyydän tutkintaelimiä ja syyttäjälaitosta kiinnittämään tähän erityistä huomiota.

Korostan, että syyttäjälaitoksen täytyy hyödyntää käytössään olevia tutkinnan laadunvalvonnan välineitä laajemmin. Tiedän, että keskusteluja on käyty kauan siitä, että syyttäjälaitokselle pitää antaa lisää [valtuuksia]. Tiedättehän, me erotimme tutkinnan syyttäjälaitoksesta aikoinamme turvataksemme tutkinnan riippumattomuuden, se oli tietoinen päätös. Muistutan, että syyttäjälaitoksella on nyt sellaisia välineitä kuin rikosasian vireillepanopäätöksen peruuttaminen ja kieltäytyminen syytekirjelmän vahvistamisesta tai jopa syytteen tukemisesta oikeudessa. Pitää käyttää aktiivisemmin sitä, mitä on, ja vasta sen jälkeen me voimme analysoida, mitä oikein tapahtuu käytännössä.

Lisäksi arvelen, että talousrikosten tutkinnassa vangitsemista pitäisi käyttää äärimmäisenä toimenpiteenä ja soveltaa takuita, matkustuskieltoa ja kotiarestia.

Korostan, että lainvalvojien ja oikeusjärjestelmän tehtävä on suojella taloutta ja kansalaisia petokselta ja rikollisilta, puolustaa kaikkien lakia noudattavien ja työtään rehellisesti tekevien oikeuksia, omaisuutta ja arvokkuutta.

Ja vielä yksi aihe. Viime vuonna julistettiin armahdus Venäjälle palaaville pääomille. Liike-elämä ei kuitenkaan ole toistaiseksi kiirehtinyt käyttämään hyväksi tätä mahdollisuutta, mikä tarkoittaa, että ehdotettu menettely on mutkikas ja takeet riittämättömät. Seuraan myös keskusteluja, joita asiasta nyt käydään yhteiskunnassa. Sanotaan, että se, mitä olemme tehneet, ja tekemämme päätökset ovat vähän parempia kuin aikaisempien vuosien vastaavat päätökset, mutta se on nytkin selvästi riittämätöntä. Pyydän hallitusta käymään neuvotteluja, lisäneuvotteluja liikeyhteisön, korkeimman oikeuden ja lainvalvontaelinten kanssa ja tekemään nopeasti asianmukaiset korjaukset, ja itse armahdusta ehdotan jatkettavaksi vielä puolella vuodella.

Arvoisat kollegat! Valtio antaa kaikkea tarvittavaa apua niille, jotka ovat valmiita menemään eteenpäin ja olemaan johdossa. Sellaista järjestelmää me rakennamme käyden liike-elämän kanssa vuoropuhelua, jossa lähtökohtana ovat sen tarpeet ja maamme edessä olevat tehtävät.

Teollisuuden kehittämisrahasto antaa jo rahallista tukea tuontia korvaaville hankkeille. Sen ohjelmat ovat yrittäjille tarpeen. Ehdotan, että rahaston pääomaa korotetaan ensi vuonna vielä 20 miljardilla ruplalla.

Takaamme myös vakaat vero- ja muut perusehdot investoijille, jotka ovat valmiita sijoittamaan varoja tuontia korvaaviin hankkeisiin. Sen mekanismina toimii erityinen investointisopimus. Ehdotan, että sellaisten sopimusten puitteissa annetaan alueille oikeus alentaa voittovero nollaan. Jotkut johtajat pyytävät sitä suoraan, jotta investoijat voisivat kattaa uusien tuotantolaitosten perustamiseen tarvittavat pääomakulunsa.

Me tiedämme kuitenkin tietysti myös aluejohtajien huolista. Siksi federaation subjekteilla täytyykin olla kannustimia taloudellisen perustansa lujittamiseen. Siksi sellaisten hankkeiden toteuttamisen tuoma alueen tulojen kasvu ei saa johtaa liittovaltion tukien supistamiseen.

Olemme valmiit takaamaan myös kysynnän noille ohjelmille ja noille hankkeille. Ehdotan, että hallitukselle annetaan oikeus ostaa ilman kilpailutusta jopa 30 prosenttia erityisinvestointihankkeiden ja erityisinvestointisopimusten puitteissa valmistetuista tuotteista. Kaiken muun täytyy kuitenkin mennä vapaille, muun muassa myös ulkomaisille markkinoille, jotta yritykset eivät menettäisi motivaatiotaan, tarkkailisivat laatua ja pyrkisivät alentamaan kustannuksia.

Tiedättehän, kun sellaisia ohjelmia on toteutettu muissa maissa, siellä on valtion tuen saamiselle asetettu tiukempiakin ehtoja: tietty määrä valmistettavia tuotteita täytyy ehdottomasti myydä ulkomaanmarkkinoilla. Miksi? Jotta tuottaja pyrkisi valmistamaan laadukkaita tuotteita.

Me sanomme, että tulemme takaamaan omat markkinamme. Olosuhteet meillä ovat vähän toisenlaiset kuin niissä maissa, jotka ovat toimineet sillä, tiukemmalla tavalla. Pitää kuitenkin lähteä siitä, että valmistettavien tuotteiden täytyy olla korkeinta kansainvälistä tasoa. Korostan uudestaan, että tulemme tukemaan nimenomaan kilpailukykyisiä kotimaisia tuotantolaitoksia. Kukaan ei saa kuvitella, että tuonnin korvaamiseen vedoten voi tuupata valtiolle ja kansalaisille korvikkeita tai varastossa seissyttä tavaraa, kaiken lisäksi kiskurihintaan. Venäjä tarvitsee yrityksiä, jotka pystyvät paitsi tarjoamaan maalle nykyaikaisia laadukkaita tuotteita myös valloittamaan maailmanmarkkinoita. Avuksi niille, jotka ovat valmiita sellaiseen työhön, on perustettu Venäjän vientikeskus.

Lisäksi ehdotan, että muun kuin raaka-aineviennin määrien kasvusta tehdään yksi toimialakohtaisten virastojen ja koko hallituksenkin keskeisistä tunnusluvuista.

Mielestäni on myös oikein toteuttaa liikeyhteisön aloite ja perustaa teknisen kehityksen virasto antamaan yrityksille apua kotimaisten ja ulkomaisten patenttien ja tekniikan palvelulisenssien hankkimisessa. Lähdöstä ulkomaanmarkkinoille ja venäläisten tuotteiden levittämisestä täytyy tulla kansallisen liiketoiminnan ja koko Venäjän talouden luonnollinen kehitysstrategia. Ja tietenkin pitää rikkoa stereotypioita, uskoa omiin mahdollisuuksiin. Jos mennään eteenpäin, syntyy väistämättä myös tulosta.

Esimerkki siitä on maataloutemme. Vielä kymmenen vuotta sitten toimme käytännössä puolet elintarvikkeista ulkomailta, olimme kriittisen riippuvaisia tuonnista, nyt Venäjä kuuluu viejiin. Viime vuonna Venäjän maataloustuotteiden vienti oli miltei 20 miljardia dollaria. Se on neljänneksen enemmän kuin tuotto aseiden myynnistä tai noin kolmannes kaasunvientituloista. Ja tämän loikan maataloutemme teki lyhyessä mutta tulosta tuottaneessa ajassa. Suuri kiitos maaseudun väelle.

Mielestäni pitää asettaa kansallisen tason tavoite ja turvata kotimaan markkinat vuoteen 2020 mennessä kokonaan kotimaisilla elintarvikkeilla. Me emme pysty vain ruokkimaan itsemme omien maa- ja, mikä on erityisen tärkeää, vesivarojemme turvin. Venäjästä voi tulla maailman suurin terveellisten, ekologisesti puhtaiden ja laadukkaiden elintarvikkeiden toimittaja, tuotteiden, joita eräillä läntisillä tuottajilla ei enää pitkään aikaan ole ollut, varsinkin kun sellaisten tuotteiden kysyntä maailmanmarkkinoilla kasvaa jatkuvasti.

Näin mittavien tehtävien ratkaisemiseksi pitää keskittää voimavarat ennen muuta hyvin tehokkaasti toimivien tilojen tukemiseen. Juuri sellaisten periaatteiden varaan täytyy maataloustoimialan kehittämisohjelman perustua, tarkoitan sekä suuria että keskisuuria ja pieniä yrityksiä – kaikkien täytyy olla tehokkaita. Pyydän maatalousministeriötä kiinnittämään tähän erityistä huomiota.

Pitää ottaa käyttöön miljoonia hehtaareja nyt suurmaanomistajien käsissä kesannolla olevaa maata, monet heistä eivät kiirehdi harjoittamaan maataloutta. Kuulkaa, miten monta vuotta me olemme tästä jo puhuneet? Eikä eteenpäin ole päästy. Ehdotan, että piittaamattomilta omistajilta takavarikoidaan maatalousmaat, joita ei käytetä niiden tarkoitukseen, ja ne myydään huutokaupalla niille, jotka haluavat ja voivat viljellä maata.

Pyydän hallitusta valmistamaan 1. kesäkuuta 2016 mennessä konkreettisia ehdotuksia, muun muassa säädösluonnoksia, ja duuman edustajia ja kaikkia liittokokouksen jäseniä pyydän tekemään korjauksia lainsäädäntöön ensi vuoden aikana ja hyväksymään sen mukaiset lait ensi vuoden syysistuntokaudella.

Tarvitsemme myös omia maataloustuotteiden tuotannon, säilytyksen ja jalostuksen teknologioita, omat siemen- ja siitoskannat. Erittäin tärkeä tehtävä. Olemme vielä hyvin haavoittuvia näillä suunnilla. Pyydän johtavia tutkimuslaitoksia, Venäjän tiedeakatemiaa ja liike-elämää, joka jo nyt omaksuu menestyksellisesti edistyksellisimpiä kehitystyön tuloksia, lähtemään mukaan tämän tehtävän ratkaisemiseen.

Edellisessä puheessa ilmoitettiin kansallisen teknologia-aloitteen käynnistämisestä, sen tähtäin on 15–20 vuotta, mutta käytännön työtä tehdään jo nyt. Se on osoittanut, että meillä on paljon vahvoja ryhmiä, jotka pystyvät esittämään ja toteuttamaan innovatiivisia ajatuksia. Ja sellaisilla aloilla kuin neuroteknologia, ohjaajattomat teknologiat ilmailussa ja yleensäkin liikenteessä sekä energian varastointi- ja jakelujärjestelmät Venäjällä on kaikki mahdollisuudet päästä maailmanmarkkinoille ensimmäisten joukossa, vieläpä jo lähiaikoina, lähivuosina.

Kehitysinstituutit pitää suunnata ratkaisemaan ensisijaisia, ennen muuta tekniseen modernisointiin liittyviä tehtäviä. Sellaisia instituutteja on meillä yli kaksikymmentä. Sanon suoraan, että monet niistä ovat valitettavasti muuttuneet todellisiksi ”huonojen” velkojen kaatopaikoiksi. Ne pitää raivata, ehdottomasti, optimoida tuon työn rakenne ja mekanismit. Tiedän sekä hallituksen että keskuspankin toimivan tämän parissa nyt aktiivisesti.

Talouden uudistamiseksi meidän tulee hyödyntää aktiivisemmin kotimaisten säästöjen investointipotentiaalia. Pyydän keskuspankkia ja hallitusta esittämään ehdotuksia yritysobligaatiomarkkinoiden kehittämiseksi, mistä olemme myös jo monesti puhuneet. On yksinkertaistettava niiden liikkeellelasku- ja ostomenettelyä. Ja jotta investoijille ja kansalaisille olisi edullista sijoittaa varoja kotimaan reaalisektorin kehitykseen, ehdotan, että noiden obligaatioiden kuponkitulo vapautetaan verotuksesta, myös luonnollisten henkilöiden tuloverosta.

Teollisuudessa ja maataloudessa, liikenteessä ja asuntotuotannossa toteutetaan tai valmistellaan käynnistettäviksi nyt kymmeniä suuria hankkeita. Niiden on määrä sekä vaikuttaa myönteisesti yksittäisiin aloihin että antaa sysäys kokonaisten alueiden kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Ennen muuta ne ovat tietenkin yksityisiä hankkeita.

Jotta ne toteutuisivat nopeammin ja tehokkaammin, on tehtävä täsmämuutoksia lainsäädäntöön, poistettava hallinnollisia esteitä, autettava infrastruktuurin kehittämisessä ja ulkomaanmarkkinoille pääsyssä. Nämä asiat ylittävät usein yhden viraston puitteet, siksi ehdotan, että luodaan mekanismi tukemaan merkittävimpiä hankkeita. Siihen voisi ryhtyä erityinen hanketoimisto. Pyydän pääministeri Dmitri Anatoljevitš Medvedeviä esittämään ehdotuksia sellaisen toimielimen työstä.

Muuten, yhdeksi hankkeista voi tulla suurten yksityisten venäläisten elektronisen kaupan yritysten perustaminen, jotta venäläisiä tuotteita toimitettaisiin internetin välityksellä kaikkiin maailman maihin. Meillä on mitä toimittaa.

Arvoisat kollegat! Olemme kiinnostuneita laajasta kaupallisesta yhteistyöstä ulkomaisten kumppanien kanssa, toivotamme tervetulleiksi sijoittajat, jotka tähtäävät pitkäaikaiseen työhön Venäjän markkinoilla, jopa huolimatta nykyisistä olosuhteista, jotka eivät ole aina yksinkertaisia. Arvostamme suuresti heidän suopeaa suhtautumistaan maahamme, niihin etuihin, joita he näkevät täällä liiketoimintansa kehittämiselle. Avatakseen lisää mahdollisuuksia kasvattaa taloussuhteita Venäjän kanssa maamme osallistuu integraatioprosesseihin.

Olemme jo nousseet laadullisesti uudelle tasolle yhteistoiminnassa Euraasian talousunionin puitteissa, on luotu yhtenäinen alue, jolla pääomat, tuotteet ja työvoima liikkuvat vapaasti. On päästy periaatesopimukseen Euraasian integraation yhdistämisestä Kiinan aloitteeseen Silkkitien talousvyöhykkeestä. On perustettu vapaakauppa-alue Vietnamin kanssa. Pidämme ensi vuonna Sotšissa Venäjän ja ASEANin huippukokouksen ja, siitä olen varma, pystymme laatimaan yhteisen molemmille edullisen yhteistyön asialistan.

Ehdotan, että yhdessä Euraasian talousliittoa edustavien kollegojen kanssa aletaan neuvotella Shanghain-ryhmän ja ASEANin jäsenten sekä Shanghain-ryhmään liittyvien maiden kanssa mahdollisen talouskumppanuuden muodostamisesta. Yhdessä valtiomme ovat ostovoimapariteetin osalta lähes kolmannes maailman taloudesta. Sellainen kumppanuus voisi keskittyä alkuvaiheessa kysymyksiin, jotka liittyvät pääomasijoitusten suojaamiseen, tuotteiden rajanylitysmenettelyjen optimointiin ja yhteiseen teknisten standardien laadintaan seuraavan teknisen sukupolven tuotteita varten sekä keskinäiseen palvelu- ja pääomamarkkinoiden avaamiseen. Tuon kumppanuuden täytyy luonnollisesti perustua tasavertaisuuden ja keskinäisten etujen huomioon ottamisen periaatteisiin.

Venäjälle sellainen kumppanuus luo periaatteellisesti uusia mahdollisuuksia kasvattaa elintarvikkeiden, energiavarojen sekä tekniikka-, koulutus-, terveys- ja matkailupalvelujen toimituksia Aasian ja Tyynenmeren alueelle ja antaa meille mahdollisuuden johtavaan asemaan uusien teknologiamarkkinoiden muodostamisessa ja suurien maailmanlaajuisten kauppavirtojen kääntämiseen Venäjälle.

Me jatkamme liikenteen infrastruktuurin modernisointia. Tulemme kehittämään kapasiteetiltaan suuria logistiikkakeskuksia, sellaisia kuin Asovan-Mustanmeren ja Murmanskin liikennekeskittymät sekä Itämeren ja Kaukoidän modernit satamat, ja lujittamaan alueidenvälisten lentokuljetusten järjestelmää, muun muassa pohjoisilla ja arktisilla alueilla. Tarkastelemme yhdessä tulevista valtioneuvoston istunnoista yksityiskohtaisesti vesi- ja jokiteiden tilaa.

Koillisväylästä täytyy tulla yhdistävä lenkki Euroopan sekä Aasian ja Tyynenmeren alueen välille. Sen kilpailukyvyn lisäämiseksi aiomme laajentaa Vladivostokin vapaasataman etuja koskemaan Kaukoidän tärkeimpiä satamia, mitä meiltä ovat pyytäneet yrittäjät, jotka toimivat tuolla Venäjälle strategisen tärkeällä alueella.

Tuon alueen sosiaalinen ja taloudellinen nousu on erittäin tärkeä kansallinen prioriteetti. Sijoittajat osoittavat jo vakavaa käytännöllistä kiinnostusta ehdottamiimme uusiin toimintamekanismeihin, muun muassa keskimääräistä nopeamman kehityksen alueisiin.

Annan hallitukselle tehtäväksi nopeuttaa päätöstä energiatariffien tasaamisesta niillä Kaukoidän alueilla, joilla ne ovat Venäjän keskiarvoa olennaisesti korkeammat, ja parlamentin jäseniä pyydän käsittelemään nopeasti lain maan antamisesta maksutta kansalaisille Kaukoidässä.

Viime vuosina on sijoitettu merkittäviä resursseja Habarovskin ja Vladivostokin kunnostamiseen, ja ihmiset näkevät nuo muutokset. Myös Komsomolsk-na-Amuresta täytyy tulla yksi Kaukoidän dynaaminen keskus. Se on kaupunki, jolla on legendaarinen historia, jossa on modernia huipputeknologista teollisuutta, joka valmistaa kysyttyjä siviilituotteita ja toimii menestyksekkäästi puolustusteollisuudessa. Siellä on kuitenkin laiminlyöty kaupungin ja sosiaalialan infrastruktuuri.

Tämä koskee sekä kaupungin yleisilmettä että urheilu- ja kulttuurikohteita, terveydenhuollon ja koulutuksen laitoksia – kaikki ne eivät vastaa Komsomolsk-na-Amuren potentiaalia, muun muassa siksi sinne on vaikea houkutella nuoria lupaavia asiantuntijoita, joita alueen tuotantolaitokset niin kipeästi tarvitsevat. Olemassa olevien ohjelmien puitteissa pitää mielestäni keskittää resursseja ja ohjata niitä viipymättä Komsomolsk-na-Amuren kaupungin ongelmien ratkaisemiseen. Tietenkään sitä ei voi tehdä yhdessä päivässä, mutta pitää joka tapauksessa ymmärtää, mitä tehdä, miten ja millä vauhdilla.

Arvoisat kollegat! Meillä on pitkän tähtäyksen asialista, joka ei saa riippua enempää vaalikausista kuin tämänhetkisestä suhdanteesta. Ja on ymmärrettävää, että siihen sisältyvät kansakunnan vaaliminen, lasten kasvattaminen ja heidän lahjakkuuksiensa löytäminen – se, mistä riippuu minkä tahansa maan, myös meidän maamme voima ja tulevaisuus.

Haluaisin aloittaa väestökehityksestä. Venäjällä on nyt jo kolme vuotta peräkkäin ollut luonnollista väestönkasvua. Niin, se ei ole toistaiseksi suurta, mutta sitä on. Mitä haluan korostaa? Kaikkien ennusteiden mukaan meidän olisi jo täytynyt luisua väestökehityksessä uuteen kuoppaan, sukupolven jälkeen kuuluisi 90-luvun kaiku, josta meille on puhuttu ja jota ovat ennustaneet väestöasiantuntijat, myös Yhdistyneiden Kansakuntien tasolla. Sitä ei kuitenkaan ole tapahtumassa. Ja ennen muuta siksi, että puolet vastasyntyneistä on nyt toisia, kolmansia ja seuraavia lapsia. Perheet haluavat kasvattaa lapsia, uskovat heidän tulevaisuuteensa, uskovat maahansa, luottavat valtion tukeen.

Ensi vuonna päättyy äitiyspääoman ohjelman voimassaoloaika. Sen piirissä on jo yli kuusi ja puoli miljoonaa venäläistä perhettä, mukaan lukien Krim ja Sevastopol. Me ymmärrämme kuitenkin, että kaikki nämä meidän ponnistelumme eivät vielä riitä parantamaan Venäjän saamaa menneen väestökehityksen haavaa.

Tietenkin me käsitämme, miten vaikeaa se on budjetille, kyse on suurista, merkittävistä varoista. Olemmekin sanoneet aikaisemmin, että meidän täytyy laskea, onko, kuten rahoitusasiantuntijat sanovat, kantokykymme siihen riittävä, pystymmekö luotettavasti takaamaan ja maksamaan sen kaiken. Pystymme, kaikenlaisista ongelmista huolimatta. Mielestäni on välttämätöntä jatkaa äitiyspääoman ohjelmaa vielä vähintään kahdella vuodella.

Yksi tärkeimmistä väestöpoliittisista toimista on varhaiskasvatuksen kehittäminen. Kolmen viime vuoden aikana on perustettu likimain 800 000 uutta päiväkotipaikkaa. Käytännössä kaikilla Venäjän alueilla on sellaisia laitoksia 3–7-vuotiaiden lasten ulottuvilla. Tiedän pääministerin henkilökohtaisesti kiinnittäneen tähän erityistä huomiota. Kiitos, Dmitri Anatoljevitš.

Konkreettiset perheet, monet joka tapauksessa, kohtaavat kuitenkin edelleen ongelmia lapsen saamisessa päiväkotiin. Ja niin kauan kuin näin on, emme voi pitää asiaa loppuun käsiteltynä. Pyydän sekä hallitusta että alueiden johtajia kiinnittämään tähän erityistä huomiota.

Nyt terveydenhuollosta. Tärkein tulos kaikesta politiikastamme tällä alalla on eliniän kasvu. Se on pidentynyt vuosikymmenessä yli viidellä vuodella ja nousee tänä vuonna alustavien arvioiden mukaan yli 71 vuoden. Mutta edessä on tietenkin vielä hyvin paljon ongelmia, jotka meidän täytyy ratkaista.

Ensi vuodesta alkaen Venäjän terveydenhuolto siirtyy kokonaan vakuutusperusteiseksi. Pakollisen sairausvakuutuksen järjestelmässä toimivien vakuutusyhtiöiden suora velvollisuus on puolustaa potilaiden oikeuksia, muun muassa silloin, kun perusteettomasti kieltäydytään antamasta maksuttomia terveyspalveluja. Jos vakuutusyhtiö ei tee niin, sen täytyy kantaa vastuu siten, että siltä voidaan jopa kieltää pakollisen sairausvakuutuksen järjestelmässä toimiminen. Pyydän hallitusta turvaamaan tähän erittäin tiukan valvonnan.

Edelleen. Olemme olennaisesti kasvattaneet huipputeknologisten terveyspalvelujen määriä. Muistutan, että vuonna 2005 Venäjällä tehtiin 60 000 huipputeknologista toimenpidettä (60 000!), mutta vuonna 2014 jo 715 000. Ensimmäisen kerran maan historiassa merkittävä osa sellaisista toimenpiteistä alettiin tehdä ilman jonoa, ja se on todellinen saavutus.

Pitää kuitenkin ymmärtää, että eräät toimenpiteet ovat kalliita – niitä tehdään yleensä johtavissa liittovaltiotason lääketieteellisissä keskuksissa ja klinikoissa. Sellaisten toimenpiteiden rahoittamiseksi ehdotan, että pakollisen sairausvakuutuksen järjestelmään luodaan… Olemme ajatelleet tätä aihetta paljon – tai annetaan lisärahaa yleiseen järjestelmään. Tietäväthän parlamentin jäsenet, hallituksen johtajat ja kuvernöörit täällä, mitä käytännössä itse asiassa tapahtuu. Pakollisen sairausvakuutuksen järjestelmä on alueellinen ja tukee ennen muuta alueellisia terveydenhuollon laitoksia. Suurissa liittovaltiotason klinikoissa, joissa suurin osa huipputeknologisista toimenpiteistä nimenomaan tehdään, johtajat ovat tietenkin hyvin huolissaan rahoitusvajeesta. Siksi ehdotan, että sellaisten keskusten rahoittamista ja sellaisten toimenpiteiden suorittamista varten muodostetaan pakollisen sairausvakuutuksen järjestelmään erityinen liittovaltion osa. Pyydän hyväksymään tarvittavat korjaukset lainsäädäntöön jo kevätistuntokaudella.

Se ei kuitenkaan riitä, koska eiväthän ihmiset sillä välin, kuin me teidän kanssamme teemme näitä päätöksiä, saa kärsiä, pitää turvata keskeytyksetön huipputeknologisten terveyspalvelujen rahoitus, muun muassa suoraan liittovaltion budjetista, kunnes tämä päätös on hyväksytty.

Te tiedätte myös, että kansallisen Terveys-hankkeen puitteissa on merkittävästi uusittu ensiapupalvelun varustusta. Olemme ostaneet suuren määrän nykyaikaisia liikkuvia ensihoitoyksikköjä ja muuta kalustoa. Ymmärrettävästi aika kuluu ja autokanta vaatii korjaamista ja uusimista. On kulunut jo kymmenen vuotta. Tämä on federaation subjektien vastuulla, ja ensi sijassa niiden on huolehdittava tämän tehtävän ratkaisemisesta, löydettävä reservejä.

Kuulkaa, kun me teimme tämän kymmenen vuotta sitten, minähän muistan hyvin, me sovimme: me annamme federaation rahoja ja sitten alueiden täytyy tulla mukaan ja säilyttää tietty taso. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Hyvin ikävää. Ymmärrän, että on ongelmia, mutta, kuten olen jo monta kertaa sanonut, pitää määritellä prioriteetit oikein. Ei olisi saanut jälleen odottaa: kohta kaikki romahtaa, ja meille annetaan taas rahaa liittovaltion budjetista. Kaikesta päätellen niin joudutaan tietysti tekemään. Mutta se ei ole sitä, mistä me sovimme. Joka tapauksessa pyydän hallitusta ja alueita palaamaan tähän nyt ja ratkomaan tätä tehtävää yhdessä ja ratkaisemaan sen.

Ihmiset valittavat, etteivät aina ymmärrä, miksi esimerkiksi sairaaloita, kouluja, kulttuuri- ja sosiaalikeskuksia ja laitoksia suljetaan tai yhdistetään. Puhumme koko ajan tarpeesta uudistaa joissain tapauksissa ylimitoitetun verkoston rakennetta. Kyllä, niin se on. Mutta meidän pitää toimia tässä hyvin varovasti ja ymmärtää, että tiettyihin lukemiin pääsemiseksi ei paras keino suinkaan ole ongelman ratkaiseminen sulkemalla maaseudun terveyspisteitä. Ja sitäkin valitettavasti näkee. Ja sitten ihmisten pitää ajaa 100 kilometrin päähän saadakseen terveyspalveluja. Se ei todellakaan vetele! Pyydän teitä paneutumaan tähän erittäin huolellisesti. Ja annan hallitukselle tehtäväksi valmistella ja vahvistaa 1. maaliskuuta 2016 mennessä sosiaalialan laitosten optimaalisen sijoittelun menetelmät. Niiden täytyy olla pakollisia alueilla. Pitää löytää sellainen muoto, myös juridisesti perusteltu, joka mahdollistaisi tämän.

Sellaisissa asioissa kuin ikääntyneiden ja vammaisten auttaminen ja perheiden ja lasten tukeminen pitää luottaa enemmän myös kansalaisyhteiskuntaan, ei-kaupallisiin järjestöihin. Ne toimivat usein tehokkaammin, laadukkaammin, ihmisistä vilpittömästi huolehtien, niiden toiminnassa on vähemmän byrokraattisuutta.

Marraskuussa pidetyn Yhteisö-kansalaisfoorumin tulosten perusteella ehdotan joitakin konkreettisia ratkaisuja.

Ensiksi. Käynnistetään erityinen presidentin avustusten ohjelma tukemaan kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat pienissä kaupungeissa ja kylissä.

Toiseksi. Kansalaisjärjestöille, jotka ovat osoittautuneet valtion moitteettomiksi kumppaneiksi, annetaan ”yhteiskunnallisesti hyödyllisiä palveluja tarjoavan ei-kaupallisen järjestön” oikeudellinen asema sekä joitakin etuisuuksia ja etuoikeuksia. Ja lopuksi on mielestäni oikein ohjata ei-kaupallisille järjestöille vaiheittain jopa 10 prosenttia alueiden ja kuntien sosiaaliohjelmien varoista, jotta kansalaisjärjestöt voisivat osallistua budjettirahoitteisten sosiaalipalvelujen tarjoamiseen. Lähdemme siitä, että me kaikki tunnemme voimassa olevan lainsäädännön hyvin, emme yritä pakottaa mihinkään, mutta pyydän alueiden ja kuntien johtajia ottamaan tämän huomioon työssään.

Arvoisat kollegat! Tänä vuonna oli 1. syyskuuta, kuten tiedätte, tapaaminen Sotšiin lahjakkaiden lasten Sirius-tukikeskukseen kokoontuneiden lasten kanssa. Meillä on todella hyvin kiinnostavia, määrätietoisia lapsia ja nuoria. Meidän täytyy tehdä kaikkemme, jotta tämän päivän koululaiset saisivat erinomaisen koulutuksen, voisivat harjoittaa luovaa toimintaa, valita mieleisen ammatin, toteuttaa itseään, jotta itse lapsilla, riippumatta siitä, missä he asuvat ja miten varakkaita heidän vanhempansa ovat, olisi yhtäläiset mahdollisuudet menestyksekkääseen elämän alkuun.

Koululaisten määrä kasvaa meillä vuosi vuodelta, seuraavien kymmenen vuoden aikana heitä tulee olemaan 3,5 miljoonaa enemmän. Se on hienoa, se on oikein hyvä, mutta on tärkeää, että tuo kasvu ei heijastuisi koulutuksen laatuun eikä opetuksen olosuhteisiin, että nyt saavutetun tason nousu jatkuisi. Kouluihin tarvitaan lisäpaikkoja. Hallitus on yhdessä alueiden kanssa laatinut toimeksiannostani konkreettisen tätä koskevan toimintasuunnitelman. Liittovaltion varoista on päätetty antaa jo ensi vuonna korjaamiseen, saneeraamiseen ja uusien koulujen rakentamiseen jopa 50 miljardia ruplaa.

Ehdotan kuitenkin näiden kysymysten laajempaa tarkastelua. Hyvään koulutukseen eivät riitä vain mukavat rakennukset. Tarvitaan ammattimaista, motivoitunutta opettajan työtä, opetuksen uusia läpimurtoteknologioita ja tietysti mahdollisuuksia luovuuteen, urheilun harrastamiseen, lisäkoulutukseen. Ja tietenkin pitää ottaa kaikki paras siitä, mitä oli entisissä pioneeripalatseissa, nuorten tekniikkakerhoissa ja niin edelleen, rakentaa työtä tietenkin periaatteiltaan uudelle, nykyaikaiselle pohjalle, ottaa mukaan liike-elämä ja korkeakoulut, yliopistot.

Totean myönteisen tosiseikan, nuorten kasvaneen kiinnostuksen teknisiin ja työläisammatteihin, tulevaisuuden ammatteihin. Teknisiin korkeakouluihin pyrkijöiden määrä on kahden viime vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut. Vuonna 2019 pidetään Kazanissa ammattitaidon maailmanmestaruuskilpailut. Sellaisia kilpailuja 10–17-vuotiaille alkoi muuten ensimmäisenä maailmassa järjestää Venäjä. On tärkeää, että nuo turnaukset näyttävät suuntaa koululaisille, niille, jotka vasta valitsevat ammattiaan. Meidän täytyy rakentaa kokonainen työntekijöiden kansallisten kilpailujen järjestelmä. Ehdotan järjestelmälle nimeä ”Nuoret ammattilaiset”. Hyvin tärkeä suunta.

Lyhyesti, venäläistä koulua, lisä- ja ammattikoulutusta, tukea lasten luovuudelle pitää muokata tähtäämään maan tulevaisuuteen, vastaamaan sekä ihmisten, tässä tapauksessa nuorten ihmisen tarpeisiin että talouden tarpeisiin, pitäen mielessä sen kehitysnäkymät. He, nuoret, joutuvat ratkomaan vielä vaikeampia tehtäviä, ja heidän täytyy olla valmiita tulemaan ensimmäisiksi, tulemaan paitsi menestyviksi ammatissa myös yksinkertaisesti kunnon ihmisiksi, joilla on luja henkinen ja moraalinen pohja.

Arvoisat kollegat! Edessämme on useammin kuin kerran ollut periaatteellinen, käänteentekevä tulevan kehitystien valinta. Yhden sellaisen käänteen koimme 2014, kun Krim ja Sevastopol liitettiin takaisin Venäjään. Venäjä ilmoitti kuuluvalla äänellä olevansa vahva itsenäinen valtio, jolla on tuhatvuotinen historia ja suuret perinteet, kansakunta, jota yhdistävät yhteiset arvot ja yhteiset tavoitteet.

Yhtä varmasti me toimimme nytkin, kun Venäjä käy avointa, haluan korostaa tätä, nimenomaan avointa, suoraa taistelua kansainvälistä terrorismia vastaan. Me teemme päätöksiä ja toteutamme ne tietäen, että edessämme olevista tehtävistä pystymme selviytymään vain me itse, mutta vain yhdessä.

Esitän vielä yhden lainauksen, joka oli minullekin täysi yllätys, politiikasta etäällä olleen miehen sanat. Ne ovat Dmitri Ivanovitš Mendelejevin sanoja, 100 vuotta sitten lausuttuja. Tässä ne ovat: ”Hajanaisina meidät tuhotaan heti. Meidän voimamme on yhtenäisyydessä, sotaväessä, sävyisässä perhe-elämässä, joka moninkertaistaa kansan kasvun, ja sisäisen rikkautemme ja rauhantahtomme luonnollisessa kasvussa.” Oivallisia sanoja, jotka on osoitettu suoraan meille tänään.

Ja samalla Venäjä on osa globaalia, nopeasti muuttuvaa maailmaa. Me ymmärrämme hyvin, miten mutkikkaita ja mittavia nykyiset ongelmat ovat – niin ulkoiset kuin sisäiset. Kaiken kehityksen tiellä on aina vaikeuksia ja esteitä. Me vastaamme kaikkiin haasteisiin, tulemme toimimaan luovasti ja tuloksellisesti, työskentelemään yhteiseksi hyväksi ja Venäjän hyväksi. Tulemme etenemään yhdessä ja yhdessä me väistämättä menestymme.

Kiitos.