MEIHIN VAIKUTETAAN: HOMOT JA PUTIN

MEIHIN VAIKUTETAAN: HOMOT JA PUTIN

Uutisvirtaa pitkäjänteisesti seuraamalla panee merkille tiettyjä lainalaisuuksia. Esimerkiksi aina ennen Yhdysvaltain tai sen liittolaisten hyökkäystä tietyt ihmisoikeusjärjestöt aktivoituvat kiinnittämään huomiota kohteena olevan maan heikkoon ihmisoikeustilanteeseen. Näin oli Jugoslavian hajotussodassa, Afganistanissa, Irakissa, Libyassa ja Syyriassa. Kun sotaoperaatio on ohi, ihmisoikeusongelmista ei puhuta. Tämä on ollut erityisen silmiinpistävää Irakin ja täysin tuhotun Libyan kohdalla. Vain Jemen tekee poikkeuksen; olisi liian paksua selittää Saudi-Arabian ja Yhdysvaltain pommituksia ihmisoikeuksilla. Siispä Jemenin tapahtumat jätetään kertomatta. Kansainvälisen mediamonopolin Reuters, AP, AFP ja UPI on käsketty vaieta. Koska Suomen valtamedia toistaa niitä, jäävät Jemenin tapahtumat huomioimatta myös täällä.

Viidentoista vuoden seurantajakson aikana olen suomalaisesta mediasta löytänyt vain yhden ihmisoikeusjärjestön, joka on avoimesti kertonut tavoitteensa. Syrian Observatory for Human Rights ilmoitti rehellisesti heti Syyrian sisällissodan alussa raportoivansa kapinallisten näkökulmasta. Tästä syystä sen raportit ovat selkeälukuiset. Kaikki muut ihmisoikeusjärjestöt esiintyvät puolueettomina, myös Yhdysvaltain senaatin perustama Human Rights Watch. Amnesty Internationalin päärahoittajat eivät ole tiedossa. Viitteitä niistä saatiin Jugoslavian sodassa, jossa Amnesty oli hajottajien puolella operoiva osapuoli.

Salaliittoteoria –sanalla on huono kaiku. Tosiasiassa kaikissa yhteiskuntaan vaikuttavissa vakavasti otettavissa organisaatioissa tehdään yhteiskuntaan vaikuttamisen suunnitelmia, joita ei ole tarkoitettu ulkopuolisten käyttöön.

Luonnollista on myös, että toisen maailmansodan jälkeen lännessä kauhisteltiin sodan tulosta. Laukaisihan se Länsi-Euroopassa tilanteen, jossa ruvettiin luomaan hyvinvointivaltioita. Erityisesti Britanniaan perustettiin taantumuksen ajatushautomoja, joissa suunniteltiin vasemmiston ja edistyksellisen porvariston vastaista propagandaa.

Taantumuksen ajatushautomojen kotimaaksi on nyttemmin, erityisesti Vietnamin sodan jälkeen muodostunut Yhdysvallat. Yksi niistä on Pentagonin ajatushautomo CEPA. Sen tehtailemia ”uutisia” ovat olleet mm. ”Raportti: Venäjän mahdollisista tavoitteista Baltiassa pelottava visio” (Iltasanomat), ”Raportti: Venäjä on harjoitellut Ahvenanmaan miehittämistä” (YLE) ja ”Raportti: Venäjä harjoitteli maaliskuussa Gotlannin ja Ahvenanmaan valtausta” (Helsingin Sanomat). Hesari itse on jo ajatushautomo. Sen säätiö rahoittaa mieluusti erilaista Venäjän ”tutkimusta”. Samalla se sitoo yliopistojen tutkijaresurssit pois olennaisista tutkimuksista.

Erityisesti tällä vuosituhannella on ollut nähtävissä, että taantumuksen ajatushautomoissa suunnitellaan kampanjoita, joihin napataan hyviä tavoitteita propagandan välineiksi. Kun saadaan mahdollisimman suuret joukot toimimaan niiden puolesta, rikotaan samalla pääoman yksinvaltaan kohdistuvaa toimintaa.

Yksi menestyneimpiä taantumuksen operaatioita on ollut homojen puolesta käyty kampanja. Sen tuloksena osa ihmisistä on ruvennut suhtautumaan myönteisesti jopa taantumuksen poliitikkoihin ja mediaan.

Vaikka Alexander Stubb on talouspoliittisesti oikeistolainen, on hän silti monen edistyksellisen mielestä hyvä tyyppi, koska hän kannattaa homolainsäädäntöä. Jää näkemättä, että taustaorganisaatio on myös tässä asiassa hyvin todennäköisesti määritellyt Stubbin ulossanotun kannan ja että Stubbin edustama talouspolitiikka on vastoin kaikkea kansaa, niin heteroja kuin homoja. Tässä paljastuu syy miksi taantumus lanseerasi käsitteen ´arvoliberaali´.

Myös homo-kampanjassa nähtiin Yhdysvaltain rooli. Vaikka omassa maassa homojen tilanne oli maailman huonoimpia, Yhdysvaltain johto vaati häpeilemättä asiantilan korjaamista muissa maissa, etenkin Venäjällä, joka sen suunnitelmissa oli osiin hajotettava valtio. Kampanjassa kärkkäimmin esiintyneet henkilöt, myös Suomessa, olivat ja ovat heteroja.

Toivokaamme, että homojen ihmisoikeudet jäävät pysyviksi ja kehittyvät edelleen. Koska homojen tilanne korjattiin erillisryhmänä, ei heidän tukenaan ole ketään asenneilmapiirin koventuessa. Koska taantumus ei – siis pääomapiirit - homojen oikeuksista ole pysyvästi kiinnostunut, ajautuu homoliike vaikeuksiin joutuessaan etsimään tukea muualta. Homot ovat edelleen väestöjen keskuudessa kymmenen eniten inhotun ryhmän joukossa. Hyvinkin voi syntyä tilanne, jossa joudumme heitä puolustamaan. Kykeneekö homoliike siinä vaiheessa asemoimaan itsensä toisten alistetussa asemassa olevien ryhmien rinnalle?

Miten homopropaganda alkoi? Homolehti Guide ohjeisti vuonna 1987 näin:

1. Homoudesta on puhuttava kovaa ja usein mediassa eli tehotoisto.
2. Konservatiivisten kirkkojen katsannot muutettava ja tuettava homomyönteistä teologiaa.
3. Kirkkojen moraalinen arvovalta murennettava.
4. On vedottava tieteeseen ja julkiseen mielipiteeseen vaikka ilman perusteita.
5. Homojen on tietoisesti otettava uhrin asema, vaikka ovat haastajia.
6. On vedottava kaikessa syrjintään.
7. Homot on kuvattava positiivisesti.
8. Vastustajat on leimattava: Asiallisilla perusteilla ei ole väliä.
9. Homouden arvostelijat on saatava huonoon valoon.
10. Homofobian (fobia=pelkotila) käyttö propagandistisesti. Sillä saadaan vastustaja leimattua syrjivällä tavalla. Vastustaja ei ole sen jälkeen enää vakavasti otettava.
11. Perinteiset instituutiot kuten koulu, kirkko ja media on vallattava sisältäpäin.

Lista on mielenkiintoinen, kun sitä vertaa Venäjän presidentti Vladimir Putinin vastaiseen kampanjaan (numerot viittaavat edelliseen listaan). Kun presidentti Boris Jeltsin valitsi Putinin seuraajakseen, valtamedia hehkutti vielä myönteistä Putinia. Se oletti Putinin jatkavan Jeltsinin politiikkaa, joka olisi johtanut Venäjän hajoamisen osiin ja luonnonvarojen luovuttamiseen kansainvälisille läntisille suuryhtiöille. Jeltsin ei kuitenkaan halunnut jäädä historiaan isänmaansa hajottajana. Putin ryhtyi toimiin maansa vahvistamiseksi. Tästä Venäjän luonnonvaroista unelmoineet läntiset energiajätit eivät pitäneet. Vladimir Putinista tuli lännen mediassa paha mies. Lisäksi heidihautalat ja jukkamalliset kautta lännen pantiin myrkyttämään kansan mieliä Venäjää vastaan. Heidi Hautalan Venäjä-ystävyysjärjestö, jossa ei ollut yhtään ”ystävää”, sai Helsingin Sanomissa kymmenkertaisesti enemmän julkisuutta kuin ystävyyden järjestö Suomi-Venäjä-seura.

(1.) Putinia on haukuttava kovaa ja jatkuvasti. On julkaistava myös kirjoja, jotka ovat näennäismyönteisiä Venäjää kohtaan, mutta jossa haukutaan nimenomaan Putinia.
(2.) Vasemmiston pyrkimys toimia totuuden ja rauhan mukaisesti on tehtävä epäilyttäväksi. Tuetaan Putiniin nihkeästi suhtautuvia vasemmistolaisia henkilöitä. Keskustan rauhanpoliitikkojen vastustuksen nujertamiseksi on jatkettava presidentti Kekkosen vastaisten tai vähättelevien artikkelien julkaisemista. Paavo Väyrysen naurunalaiseksi tekemistä jatketaan.
(3.) Rauhanjärjestöjen moraalinen arvovalta nujerretaan.
(4.) On vedottava tosiasioihin, vaikka ne eivät pidä paikkaansa.
(5.) On esitettävä, että Suomi ja suomalaiset ja kaikki pienet Venäjän naapurivaltiot ja niiden asukkaat sekä myös Venäjän kansa ovat uhrin asemassa.
(7.) Venäjän vastustajille annetaan runsaasti palstatilaa ja tv-aikaa.
(8.) Venäjän politiikan ymmärtäjät on leimattava: Tässä ei tarvitse käyttää asiallisia perusteita.
(9.) Venäjän puolustajat on saatettava huonoon valoon.
(10.) Ryssävihan käyttö. Kun se leviää riittävän laajasti, rauhanpoliitikkoja ei oteta enää vakavasti.
(11.) Keskeiset instituutiot ja organisaatiot on pyrittävä valtaamaan sisältäpäin: Ulkopoliittinen instituutti, Aleksanteri-instituutti sekä ystävyysjärjestöt, rauhanjärjestöt, vasemmistolaiset, sosiaaliliberaalit ja alkiolaiset organisaatiot.

Yllä esitetyt listat avaavat osaltaan lukijan ymmärtämään propagandaa.