ITSEMURHAAJA ON UHRI

ITSEMURHAAJA ON UHRI

Itsemurhan uhrien ja heidän omaistensa oikeus suruun on tunnustettu vasta viime vuosina.

Itsemurha on kautta aikojen ollut synti. Itsensä tappanutta ihmistä ei haudattu kirkkomaahan. Koska itsemurha nähtiin palkkana syntisistä töistä, yhteiskunnassa ei syntynyt tarvetta pohtia syitä oman elämän lopettamiselle.

Hyvinvointivaltio huolestui itsemurhien suuresta määrästä ja niiden lisääntymisestä. Syntyi itsemurhan vastaisia projekteja, joista oli se hyöty että itsemurha nousi yleiseen keskusteluun. Se hälvensi osaltaan itsemurhaa kohtaa tunnettuja negatiivisia tunteita. Itsemurhan vastaisissa projekteissa nousivat esille itsensä tappajien lukumäärät ja niiden kehitys. Itsemurhan syiden pohdinta ei levinnyt suppean asiantuntijajoukon ulkopuolelle.

Omaisten suru oli myös tabu. Ei ollut hyväksyttävää, että ihminen suri synnintekijää. Ilmeni sodan ajan leskiin verrattava tilanne. Leskeksi jääneillä äideillä ei ollut täyttä lupaa surra rintamalla tapettua miestään. Hänen piti kokea ylpeyttä, koska oli saanut antaa uhrin isänmaalle. Itsemurhaajan leskeltä ja omaisilta oli viety jopa sotalesken ”ylpeys”. Ansaitsihan sotaleski uhrinsa kautta sentään virallista arvostusta. Itsemurhan tekijän läheisellä oli häpeän osa.

Tabun rikkominen vaatii toisinaan räväkkää toimintaa.

Vuonna 1992 Mielenterveyden keskusliitossa virisi idea toteuttaa mielenterveysviikolla kynttilätapahtumia ympäri maata itsemurhan uhreille. Tavoitteenamme oli viestiä, että itsemurhan tekijä on nurkkaan ajettu uhri, jolle ainoa selviytymiskeino umpikujasta on oman elämän lopettaminen. Pyrkisimme nostamaan esille kysymyksen niistä yhteiskunnallisista tekijöistä, jotka ajavat ihmiset syvään umpikujaan. Maassamme tehtiin tuolloin 1.300 itsemurhaa ja tuhansia itsemurhayritystä vuodessa. Kyse ei ollut vähäisestä ilmiöstä.

Koska moraalitasolla kysymys oli synnin leiman poispyyhkimisestä itsemurhan uhrien ja heidän omaisten yltä, oli tärkeää saada evankeliselta kirkolta tuki tapahtumalle. Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Riitta Kauppinen ja toiminnanjohtaja Jussi Särkelä saivat audienssin arkkipiispa John Vikströmin luo.

Tavoitteemme oli, että arkkipiispa lähettäisi kirjeen kaikkiin seurakuntiin, jotta seurakuntien jumalanpalveluksissa pyyhittäisiin synnin taakka itsemurhan uhreilta ja että seurakunnissa kerättäisiin kolehti itsemurhan tehneiden omaisten tukemiseksi. Pyysimme arkkipiispaa myös suosittelemaan seurakunnille, että ne suhtautuisivat myönteisesti kynttilätapahtumiin ja sallisivat niiden järjestämisen kirkkojen ja hautausmaiden edessä tai lähettyvillä.

Muistan hyvin miten elävästi ja lämpimästi arkkipiispa John Vikström suhtautui esityksiimme. Hän joutui kuitenkin toteamaan meille, että kirkko ei voisi tässä asiassa edetä esittämällämme nopeudella. Hän lupasi lähestyä seurakuntia kirjeellä, jossa hän suosittelisi, että ne suhtautuvat myönteisesti mielenterveysyhdistysten järjestämään kynttilätapahtumaan.

Vikström sanoi keskustelumme lopuksi, että hän tulee jatkamaan esittämämme asian eteenpäin viemistä. Erityisesti mieleeni jäi – näin hänen reaktionsa tulkitsin – hänen ymmärtäväinen suhtautumisensa itsemurhan uhrien omaisten tilanteeseen. Ehkä hän ei aiemmin ollut tullut ajatelleeksi millaisessa häpeässä he olivat joutuneet elämään. Arvattavasti osa omaisista (kristinuskon omaksuneista eli enemmistö) oli kokenut vuosikausien hengellistä hätää.

Ensimmäisenä vuonna, 1992, Mielenterveyden keskusliiton toimihenkilöt ja helsinkiläiset jäsenemme sytytimme kynttilät Vanhan ylioppilastalon portaille. Saimme verrattain hyvin julkisuutta. Muistaakseni kynttilätapahtumia oli tuolloin jo kahdellakymmenellä paikkakunnalla, Helsingin jälkeen suurin niistä Lappeenrannassa Lappeenrannan seudun Mielenterveysyhdistys ry:n toteuttamana. Kahden vuoden kuluttua, mielenterveysviikolla vuonna 1994, seurakunnissa kerättiin kolehti itsemurhan uhrien omaisten tukemiseksi. Kyse ei ollut rahasta, vaan siitä, että seurakuntalaiset näin osoittivat ymmärtämystä sekä tukea uhreille ja heidän omaisilleen.

Tänä vuonna sytytetään kynttilät itsemurhan uhreille 24. kerran, ensi sunnuntaina 15.11. Tietoja kynttilätapahtumista saa osoitteesta www.mtkl.fi.

Kuva: Arkkipiispa John Vikström