SYÖMÄLAKOLLA MAKSUKATTO

SYÖMÄLAKOLLA MAKSUKATTO.

Kun SSS leikkaa lääkekorvauksista ja nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, muistuu mieleen miten lääkkeitä koskeva maksukatto tähän maahan tuli. Vuonna 1996 kaikki poliittiset tahot ja sosiaali- ja terveysministeriön keskeiset virkamiehet olivat meille luvanneet, että mielisairaaloiden potilasmaksut puolitetaan ja lääkkeille määritellään kaikkia kansalaisia koskeva maksukatto. Potilasmaksun puolittaminen oli Mielenterveyden keskusliitolle keskeinen tavoite, koska erityisesti säännöllisesti sairaalahoitoa tarvitseville mielensairaille maksu oli kohtuuton. Mm. skitsofrenia puhkeaa nuorena ja potilaille jää toimeentuloksi pelkkä kansaneläkkeen työkyvyttömyyseläke.

Lääkkeistä koituvat kustannukset saattoivat kohota kymmenillä tuhansilla vähävaraisilla ihmisillä niin korkeiksi, että sairaat eivät pystyneet ostamaan tarvitsemiaan lääkkeitä. Lääkekustannukset eivät siis koskeneet vain mielen sairaita ihmisiä, vaan ongelma oli huomattavasti tätä laajempi. Mielestämme oli viisasta kytkeä nämä kaksi asiaa yhteen. Arvelimme saavamme asiallemme enemmän tukea, kun ajamme muidenkin kuin mielen sairaiden asiaa.

Mutta mitään ei tapahtunut. Arvelimme, että kirjelmät ja käynnit ovat turhia. Oli tehtävä jotain erityistä.

6. tammikuuta 1997 aamulla Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Ilkka Taipale ja minä toiminnanjohtajana ilmoitimme ryhtyvämme kolme päivää kestävään syömälakkoon. Vaatimuksemme oli mielen sairaiden sairaalamaksujen puolittaminen ja lääkekaton säätäminen.

Syömälakkomme aikana luonamme kävi useita virkamiehiä eri ministeriöistä, kolmekymmentä kansanedustajaa vaikka eduskunta oli tauolla, kymmenittäin mielenterveyskuntoutujia ja heidän omaisiaan. Televisiokanavilta tuli 26 uutis- ja ajankohtaishaastatteluamme, lehtiuutisia ja –artikkeleja oli melkein 70. Hauskimpana muistan kansanedustaja Paula Kokkosen. Hän käveli luoksemme ja sanoi: ”Minä ymmärrän, että teidän pitää laihduttaa, mutta pitääkö se tehdä näin julkisesti.” Ja käveli pois. Paulan huumoria. Meillä oli jatkuvasta kävelemisestä huolimatta toisinaan kylmä, vaikka joimme paljon teetä, mutta oli meillä myös hauskaa. Syntyi uskomaton määrä uusia ideoita.

Kolmantena päivänä luoksemme tuli pääministeri Lipponen. ”Pojat ovat lähteneet kävelylle”, sanoi Mooses rauhallisesti. Hän joi kanssamme mukillisen teetä ja sanoi: ”Hoidetaan tämä asia kuntoon.” Kuten hoituikin. Meistä tuli maamme historian ainoat syömälakkolaiset, joiden tavoite toteutui sataprosenttisesti. Luultavasti ennätys säilyy meillä pitkään.