LOPETETAAN SUVAITSEMINEN

LOPETETAAN SUVAITSEMINEN

Mietipä tarkkaan oletko sinä erityisesti päättänyt, että ”suvaitset” isääsi ja äitiäsi. ”Suvaitsetko” sinä puolisoasi? Jos erityisesti ”suvaitset” lähimmäisiäsi, ihmissuhteesi eivät ole kunnossa, sillä ”suvaitseva” ihminen erityisesti ”suhtautuu” toiseen. ”Suvaitseminen” ja ”suhtautuminen” sisältää aina arvioinnin toisesta ihmisestä.

Eräs ihminen kysyi sokealta mieheltä, että miten hänen tulisi tähän suhtautua. Mies vastasi napakasti, että älä suhtaudu. Ota minut yhtenä ihmisenä toisten joukossa. Tästä tapahtumasta on yli kolme vuosikymmentä, mutta minulle se oli ohjenuorana koko työikäni fyysisesti ja psyykkisesti vammaisten sekä alkoholistien parissa että lastensuojelutoimessa. Kiitän tässä yhteydessä Ari Suutarlaa. Hän on pitkän päivätyön diakoniatyössä tehnyt pastori. Ari on tuon hienon vastauksen antanut sokea.

”Suhtautumisessa” ja ”suvaitsemisessa” on asetelma, jossa toinen päättää ”suvaita” toista. ”Suhtautuja” ja ”suvaitseva” tekee päätöksen suvaitsemisesta. ”Suhtautuja” päättää millaisella prosessilla maahamme tulija ”hyväksytään” jäämään tänne. Kansainvälisesti ”suhtautuja” päättää korjaako ”ihmisoikeudet” paikan päällä pommittamalla valtion kaikki kaupungit tuusan nuuskaksi kuten Libyassa, vai luomalla tasavertaiset valtioiden väliset kanssakäymisen muodot.

Suvaitsemisen kohteella ei siinä juuri ole sanansijaa. Suomalainen yhteiskunta on päättänyt, että se ei suvaitse moniavioisuutta ja ympärileikkauksia. Euroopan unioni on päättänyt antaa yksittäisille valtioille vapauden päättää, että ne eivät suvaitse burkan kasvohuivia. Ranskassa ja Belgiassa osa islamiin uskovista naisista elää tästä syystä kotonaan vankina. Ranskalaiset ja belgialaiset hyväksyvät tämänkaltaisen alistamisen.

Olen itse joutunut pohtimaan ”suhtautumista” ja ”suvaitsemista”, koska olen suurimman osan työelämästäni työskennellyt ihmisten kanssa, joilla on ollut toimintakyvyn rajoituksia. Olen nähnyt miten hyvin ”suvaitaan” sydänvikaista ja sokeaa lasta, mutta suvaitseminen käy hyvin vähäiseksi, kun ihminen on skitsofreenikko tai alkoholisti. Ei tulisi kuuloonkaan, että alkoholistiparantolan hyväksi järjestetyn varainhankintakampanjan vetäjä valittaisiin kansanedustajaksi ja hetimiten ministeriksi.

Suomalaisten valtaenemmistö ”suhtautuu” edelleen nihkeästi vähemmistöömme, romaneihin. ”Suvaitsevaiston” ykköslehti Vihreä Lanka haastattelee edelleen vain sellaisia romaneja, jotka suhtautuvat kriittisesti tai suoran kielteisesti omaan kulttuuriinsa. Tästä syystä lakkautin Vihreän Langan tilauksen. En hyväksynyt ”suhtautumista”, joka ei hyväksynyt kulttuuria jonka ansiosta romanikansa on kestänyt ulkoiset paineet viisisataa vuotta.

Erityisen hyvin ”suvaitseminen” näkyy hyväntekeväisyydessä. Hyväntekijä päättää kenelle hyvää tekee ja millä summalla. Hyväntekeväisyyden kohteen tulee olla avusta kiitollinen. Varattoman miehen, joka saa Pelastusarmeijalta käytetyn puvun joululahjaksi, tulee osoittaa riittävää nöyryyttä. Kiitollisuus tulee osoittaa kuitenkin tietyllä hienotunteisuudella. Kun romanikerjäläinen on polvillaan, ”suvaitseva” ihminen kokee sen kiusalliseksi. ”Suhtautuja” ja ”suvaitseva” ei laita lanttia romanikerjäläisen mukiin. Lantin laittavat ihmiset, jotka pitävät kerjäläisen asemaa vääränä, mutta jotka eivät sinänsä kyseisestä ihmisestä välitä, eivät häneen ”suhtaudu”. Miksi pitäisi välittää, vieraasta ihmisestä. Ihmisille, jotka eivät ”suhtaudu”, ei tule mieleenkään vaatia kerjäläistä menemään piiloon tai muuttamaan maasta pois. Jokainen ihminen on periaatteessa yhtä arvokas.

”Suhtautuminen” näkyy uusomaksutussa läntisessä ihmisoikeusnäkemyksessä. Viiden miljoonan romanin köyhyys Euroopan unionissa ei ole tärkeä ihmisoikeuskysymys. Kun Ranskan valtio häätää 10 000 asunnotonta romanikerjäläistä rajojensa ulkopuolelle, se ei nouse Suomessa uutisotsikoihin. Kun Venäjän oikeistolaisimman puolueen johtaja järjestää viidensadan hengen mielenosoituksen ihmisoikeusteemalla, riittää siitä kirjoitettavaa ja puhuttavaa mediallemme moneksi päiväksi. Mediamme vääristää ”suhtautumisemme” mittasuhteita, mutta onko meidän pakko ”suhtautua” mediaan myönteisesti?

Pitäisi olla hyvin tarkka, ennen kuin rupeaa ”suhtautumaan”, ”suvaitsemaan” ja ”sallimaan”. Ihmisoikeuksien nimissä on hyväksytty, että myös fasisteilla on tasavertainen puhe- ja julkaisuvapaus. Vaikka laki kieltää väkivallanteot ja jopa rikoksen valmistelun, puhe- ja ilmaisuvapautta se ei rajoita. Ilmaisuvapauden nimissä saa myydä paitsi epäterveellistä ja ekologisesti luontoa turmelevaa ruokaa, myös muokata maaperää fasistiselle väkivallalle. Niin Suomessa on päätetty ”suvaita”.

”Suvaitseminen” on johtanut fasististen järjestöjen vapaaseen toimintaan.

Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Nyt olemme tilanteessa, jossa joudumme sanomaan fasistia fasistiksi. Kiertoilmausten käyttö on tuki fasismille. Yhtä suoraan meidän on osoitettava ihmisarvon ja rauhan politiikan vastaiset toimet ja niiden tekijät. Valitettavasti nyt on pakko luopua oppimastamme hienotunteisuudesta, joka on estänyt sanomasta henkilö se ja se kannatti sen ja sen valtion pommituksia.

Ei voi puolustaa rauhaa toisaalla, mutta sotimista toisaalla, kuten ei voi puolustaa ihmisarvoa tuolla, mutta ei siellä. Kaksijakoinen ”suhtautuminen” on peliä fasistien pussiin.

Nyt viimeistään on tullut aika täsmentää ihmisarvon kysymyksiä. Ne eivät ole helppoja. On aika palata myös alkuperäisiin ihmisoikeuksiin. Erityisesti Yhdysvallat ja sen Mielipidehautomo AP-Reuters-APN ovat vuosikausia vääristäneet niitä. Ihmisoikeudet eivät todellakaan toteudu silloin, kun Amnestyn Suomen osaston johtaja viilettää Moskovan torille parjaamaan Venäjän kansan suuren enemmistön valitsemaa presidenttiä. On kuvottavaa, että järjestö narraa vasta murrosiän ohittaneita varainhankintakampanjansa vapaaehtoisiksi tukemaan vihan kylvöä.

Samalla kun palautamme ihmisoikeuksille ihmisarvon mukaisen sisällön, me voimme vahvistaa sanaa ”suvaita”. Joku määritteli lähipäivinä suvaitsevaisuuden mielestäni hyvin. ”Suvaitsevaisuus on jatkuvaa pyrkimystä kohti yhteisymmärryksen vyöhykkeen laajentamista.”

Vaikka suomalaisella kulttuurilla on lyhyt historia ja se on tästä syystä heikompi kuin moni muu eurooppalainen kulttuuri, on se silti niin vahva, että monikulttuurisuus ei ole sille ja meille uhka. Se on valtava rikkaus.

Sanastoa:

Suomen kielen perussanakirjan mukaan

suvaita = sietää, sallia, hyväksyä. S. toisin ajattelevia. Ei s:nnut ketään lähellään. Hänen s:ttiin pitää pikku erikoisuutensa.

sallia = antaa lupa t. tilaisuus tehdä jtak, suostua t. myöntyä jhk, suoda, suvaita t. sietää jtak.

salliva = suvaitseva, vapaamielinen. S. kasvatus. S. yhteiskunta.

Sallivasti = Suhtautua s. toisin ajatteleviin. Sallivuus = S:dellakin on rajansa.