VIHAN TEKIJÄT ESIIN

VIHAN TEKIJÄT ESIIN

Jumala ei ole yhtäkkiä päättänyt viskata maahamme aikaisempaa enempää rasisteja eivätkä suomalaiset isät ja äidit ole päättäneet ruveta lapsistaan rasisteja kasvattamaan. Muukalaisvastaisuuden ja rasismin syyt ovat yhteiskunnalliset.

Yhteiskunta on muuttunut yhä turvattomammaksi ihmiselle asua, elää ja rakentaa. Epäsosiaalinen talouspolitiikka ja sen johdannaisena työttömyys ja suoranainen puute ovat muukalaisvihan kasvualusta. Kun osoitetaan vain yksittäistä kansanedustajaa tai puoluetta, huidotaan osin ohi.

Pitää uskaltaa kysyä, mikä on vahvistanut maahanmuuttovastaisuutta. Pitää kysyä mikä on lisännyt ihmisten turvattomuutta? Mikä on tehnyt politiikasta vaihtoehdottoman, jossa mahdollista on vain oikeistolainen talouspolitiikka.

Immonen oli viimeinen pisara ja 15 000 ihmistä kokoontui puolustamaan monikulttuurista yhteiskuntaa. Se on jo sinänsä upeaa. Mutta se ei riitä. Se jää puolitiehen.

Milloin 15 000 ihmistä ja enemmänkin kokoontuu puolustamaan kaikille suomalaisille mahdollisuuksien tasa-arvoa. Milloin vaadimme suurin joukoin, että nyt on loppu leipäjonojen kasvattamiselle, nyt on loppu sille, että joka päivä yli 100 000 pientä peruskoululaista lähtee kouluun toimeentulotukiperheistä häpeillen halpoja vaatteitaan ja kevyitä tennareitaan talvipakkasella.

Leipäjonottajat ja tennarilapset ovat vihan kohteita. He ovat suomalaisen talouspolitiikan vihan kohteita. Turvattomaksi kokevat ihmiset ovat rakenteellisen väkivallan uhreja.

Maahanmuuttajien ja turvattomien suomalaisten edut ovat yhtäläiset. Säällisen elämisen mahdollisuuden omaavilla suomalaisilla on aina ollut terveen utelias ja ystävällinen suhtautuminen vieraaseen, maahan tulijaan. Suomalainen työkansa ei ole muuttanut suhtautumistaan, siihen se on pakotettu.

Suomessa on harjoitettu valikoivaa suvaitsevaisuutta, valikoivaa vihan politiikkaa. Eduskunnan puhelavalta on ryöpytetty vihaa vieraaksi saapuneita lähetystöjä kohtaan, jopa ministeritason poliitikot ovat vihanpolitiikkansa merkkinä käyttäneet värikravatteja ja kokoomuksen nuoret ovat singonneet vihan sanomia. Pienipalkkaista Kreikan kansaa on syyllistetty sikäläisen talouspoliittisen eliitin pääomia ruokkivasta politiikasta. Alexander Stubbin sosiaalidarwinistiset yhteiskuntakäsitykset ovat tiedotusvälineille normaalia materiaalia, puhumattakaan jatkuvasti esillä olevasta Bror Wahlroosista, jonka vihan puheet ovat lähes viikoittaista valtamedian herkkua kansalle.

Hallitseva eliitti on ruokkinut maahamme vihan siemeniä tavalla, joka on tehnyt vihasta luvallista.

Rauhan ja yhteistyön yhteiskuntaan ei sovi ajattelu, että viha on luvallista joitakin kohtaan, mutta ei joitakin. Kuka päättää milloin viha on luvallista? Helsingin Sanomien taustavoimatko? Voi olla, että epäsosiaalista talouspolitiikkaa ja siten vihan politiikkaa harjoittava SSS-hallitus tarvitsee vielä useita mielenosoituksia monikulttuurisuuden puolesta, jotta kansa voi purkaa niissä oikeutetun vihansa. SSS:lle ja sen edustamalle pääomalle olisi kauhistus, jos kansa seisoisi suurin joukoin hyvinvointivaltion puolesta.

On puhuttava avoimesti vihan kylväjistä ja osoitettava heidät. Se yhdistää kansaa. Voimme miettiä, miksi rauhankulkueisiin ja mm. Palestiinan kansan puolesta järjestettyihin marsseihin aina kielteisesti suhtautunut Helsingin Sanomat on Immonen-mielenosoituksista riemuissaan. Ovatko Hesarin taustavoimat todella kääntyneet rakenteellista väkivaltaa vastaan? Tuskin sentään.

Hyvinvointivaltiossa kaikilla on tilaa. Epäsosiaalinen raa´an kilpailun yhteiskunta on vihaa täynnä.