VAALITULOS: RAUHAN POLITIIKKA JATKUU

VAALITULOS: RAUHAN POLITIIKKA JATKUU

Keskusta vahvistui, sosialidemokraatteja rokotettiin kokoomusyhteistyöstä. Keskustan puolueet (kesk+PS+RKP+KD) saivat 101 paikkaa, missä on 12 lisäpaikkaa. Oikeiston ja porvarien (kok+vihr) paikkamääräksi tuli 52, missä on vain kahden paikan vähennys edelliseen. Vasemmisto (sdp+vas) sai 46 paikkaa, jossa on 10 paikan menetys.

Äänestysprosentti oli yllättävän korkea. Se kertoo ihmisten turvattomuuden tunteesta ja tarpeesta saada siihen korjaus. Äänestetään, vaikka ei oikein tiedetä kenelle äänen antaisi. Sosiaalisen turvattomuuden paluu, mm. miljoona tarvitsee vuosittain toimeentulotukea, ei innosta äänestämään mitään puoluetta. Kaikki puolueet ovat olleet köyhtymiskehityksen takana.

Keskusta hyötyi vihapuheista, koska sitä äänestämällä varmistettiin rauhantahtoisen ulkopolitiikan jatkuminen. Demarit eivät saaneet rauhanpolitiikastaan samaa hyötyä kuin keskusta. Vasemmistoliiton vihapuheet leimasivat koko vasemmistoa. Toisaalta demareiden Kymäläisen aktiivinen venäläisvastaisuus itärajamme tuntumassa pantiin merkille koko valtakunnassa. Se himmensi työväenliikkeeseen elimellisesti sisältyvää rauhan tahtoa. Kymäläisen saamat oikeistoäänet eivät vahvistaneet vasemmistoa.

Tärkeää oli, että vihan politiikka ei edennyt, se koki itse asiassa tappion. Vaalituloksen perusteella Venäjä-vastaiset menettivät kaikki ääniä. Ehkä vain Carl Haglund sai siitä lisäpontta henkilökohtaisesti, mutta ei puolue. Tämä on hyvin tärkeä huomata.

Nyt pitäisi laskea miten rauhan ehdokkaat menestyivät. Todella ikävää oli Paula Lehtomäen putoaminen ja Kimmo Kiljusen paluun epäonnistuminen. Mitä ihmisiä ovat nämä monet nuoret eduskuntaan tulleet? Jos heidän joukossaan on paljon väriliinojen rajan taakse kantajia, niin siinä sitten isänmaallemme vahinko nuoruuden kokemattomuudesta.

Sosialidemokraatit joutuvat miettimään sitoutuako pääasiassa rauhanpolitiikkaan vai Euroopan unioniin, missä menee raja. Demarit joutuvat myös arvioimaan sitoutumista ”sosiaaliseen unioniin”. Koska EU on epäonnistunut rauhan projektissaan ja sosiaalisen Euroopan luomisessa, on politiikassa palattava ilmeisesti kansalliseen suuntaan. Työ, tasa-arvo, turvallisuus eivät edisty kauppapakotteilla ja TTIP-sopimuksilla.

On kaksi asiaa ylitse muiden. Niiden onnistumisesta riippuvat kaikki muut. Ensimmäinen on rauhan tilan säilyminen. Se menee ilmastonmuutoksen vastustamisenkin ohi. Ei hyödytä suojella ilmastoa, jos ydinpommit paukkuvat. Tästä seuraa, että jokaista ulkopoliittista (myös sisäpoliittinen) ratkaisua pitää arvioida kysymyksellä lujittaako se maailman ja Suomen rauhaa vai ei.

Toinen asia on sosiaalisuus. Tällä hetkellä unionissa on 100 miljoonaa köyhää, Suomessa miljoona saa toimeentulotukea vuodessa. Kansa on yhtenäinen ja kokee elämänsä turvalliseksi, kun jokaisella on säällinen toimeentulo.

Suomen talous on hyvässä kunnossa. Suomen julkisella taloudella on kansainvälisessä vertailussa vähän velkaa, noin 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Yksityisen sektorin velasta en ole perillä. Jos se on suuri, ei sen korjaamisesta pidä rokottaa tavallista kansaa kuten tehtiin Espanjassa ja Kreikassa. Talouden pieni ontuminen korjataan vähentämällä eriarvoisuutta.

Taloudessa on olennaista nähdä, että läntisessä maailmassa (so. kapitalistisessa järjestelmässä) tapahtuu tällä hetkellä liikasäästämistä. Se on hyvin kohtalokasta, koska kapitalistisen talouden sykli on supistunut 8-9 vuoden mittaiseksi. Tämä merkitsee, että meilläkään ei ehditä korjata entisen laman vaurioita, kun uusi kansainvälinen lama iskee vuonna 2017 tai 2018.

Jos uusi keskustahallitus ryhtyy säästämään, on vasemmiston isänmaallinen velvollisuus siirtää toimintaa myös parlamentin ulkopuolelle. Pääoman hallitseva haara, finanssitalous, on koko ajan toiminut pääasiassa ulkoparlamentaarisesti. Stubbit ja eritoten stubbien kansainväliset poliittiset isännät ovat ulkoparlamentaarisen pääoman poliittisia etäispäätteitä.

Vasemmisto voi tukea uuden keskustahallituksen sosiaalista politiikkaa niin parlamentaarisesti kuin ulkoparlamentaarisesti. Tästä lähtökohdasta syntyy oikeaa vasemmistopolitiikkaa.