KORRUPTIO PIDETÄÄN PIILOSSA

Suomessa varjotalouden osuus bruttokansantuotteesta on 14 prosenttia. Pimeää työtä rehellisenä tunnetut suomalaiset tekevät vähän, vain 4 prosenttia ihmisistä. Varjotalous maksaa EU-alueella 120 miljardia vuodessa.

Niin liike-elämä kuin poliittiset puolueet ovat menettäneet uskottavuuttaan suomalaisten silmissä. Tämä luo painetta vahvan johtajan tulemiselle. Korruptiomittausten kärjessä niin liike-elämän kuin puolueiden kohdalla ovat Bulgaria ja Romania. Bulgaria saa poliittisten puolueiden korruptoituneisuudessa pisteluvun 82 ja liike-elämässä pisteluvun 71. Asteikkona on 0-100, jossa 0 kuvaa täyttä puhtautta ja 100 läpeensä korruptoitunutta tilannetta.

Itävallassa on Euroopan pienin varjotalous, 7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Siellä on hieman suuremmat korruptioluvun kuin Suomessa. Toisin kuin yleensä esitetään, Suomessa esiintyy korruptiota, eikä aivan vähän.

Suomalaiset poliittisten puolueet saavat korruptiopisteen 55 (asteikolla 0-100) ja liike-elämä luvun 47. Pitäisikö lukujen olla suurempia, jotta pärjäisimme esikuvamme Saksan kanssa, jossa vastaavat luvut ovat 67 ja 59.

Oma mielenkiintonsa on, että korruptiota ei Suomessa sanottavasti tutkita, vaikka harmaan talouden kitkemisestä pidetään hyväntahtoisia puheita. Ikään kuin korruptio haluttaisiin pitää piilossa. Suomessa verovalvonta on keskitetty vahvasti rakennustoimintaan, sinnekin siksi, että alan ammattijärjestö on ollut erityisen aktiivinen. Kuitenkin tiedetään, että harmaan talouden suurin kakku on pääomatuloissa, kuten kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoissa. Parturit ja pikkuravintoloitsijat eivät ole niissä mukana. (Lähde: Erkki Laukkanen: Harmaa talous ja korruptio. Talous ja yhteiskunta 1-2015)

Oma lukunsa ovat Björn Wahlroosin ja Karl Fazerin kaltaiset, jotka ovat vuosikausia vaatineet työntekijöitään uhrautumaan isänmaansa hyväksi ja vievät nyt uhrivoittonsa ulkomaille. Poliitikot ovat säätäneet menettelyn lailliseksi. Toinen luku ovat Natolle myönteiset, yhdysvaltalaista aggressiivista ”ihmisoikeuspolitiikkaa” ja Venäjän vastaisuutta kannattavat poliitikot. Heitä pidetään uutisoinnissa esillä tavalla, että heidän ei erillistä vaalirahaa tarvitse kerätä.