LAPSET PAKOLLA AVIOON

Unicefin arvion mukaan enemmän kuin joka neljännes maailmassa asuva tyttö joutuu solmimaan avioliiton alle 18-vuotiaana. Joka kymmenes pakkoavioon joutuneista on alle 15-vuotias. Eniten alaikäisten pakkonaittamisia tapahtuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Esimerkiksi Afganistanissa tyttöjen tilanne edelleen pahenee. Ei auttanut, vaikka George W. Bush kääntyi feminismiin ennen Yhdysvaltojen hyökkäystä sinne. 60 prosenttia avioituvista afgaanitytöistä on alle 16-vuotiaita.

Köyhissä maissa tytöt naitetaan, koska vanhempien on pakko niin tehdä. Kun tyttö muuttaa vaimoksi muualle, jää kotiin yksi suu vähemmän ruokittavaksi. Alhainen koulutustaso, naisilla huonompi kuin miehillä, naisten ja koko työkansan alistettu asema sekä totutut tavat, tekevät ihmisten käytänteistä sellaisia, jotka meidän silmissämme näyttävät karkeilta.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään taloudellisesta ahdingosta ja vähäisestä koulutuksesta. Kulttuuriin liittyvillä perinteillä ja opituilla tavoilla on vissi merkitys. Ne saattavat vaikuttaa vielä pitkään senkin jälkeen, kun köyhyyteen ja turvattomuuteen liittyvät ongelmat on ratkaistu. Myös vallitsevalla tuotantotavalla ja siitä johtuvilla käytännöillä ihmissuhteisiin on merkitystä.

Yhdysvallat on oiva esimerkki kuinka vaikea on irtaantua lapsimorsiamista. Siellä alaikäisten avioituminen on edelleen lähes yhtä yleistä kuin eräissä vasta kapitalismin kehityksen alussa olevissa maissa. Yhdysvalloissa vanhemmilla on oikeus päättää alaikäisten lastensa avioitumisesta. Avioituneista naisista lähes 10 miljoonaa eli joka kymmenes (9 %) on avioitunut alle 16-vuotiaana tai nuorempina. Lapsimorsiamista 53 prosenttia kärsii masennuksesta, ahdistuneisuudesta ja muista psyykkisistä ongelmista. Kyseessä on siis mittava kansalaisoikeuksien loukkaus.

Maailman kulttuurit eivät kehity tasajalkaa. Ihmisarvoon ja kansalaisoikeuksiin liittyvät käytännöt saattavat olla jopa satoja vuosia eri ajassa. Historiallinen kokemus kuitenkin osoittaa, että kaikkialla suunta on sama, yksilön vapaus lisääntyy. Jos kykenemme säilyttämään maapallomme hengissä ihmisen asua, meillä on syytä olla positiivisia myös alaikäisten tyttöjen avioitumisen poistumisesta.

Me suomalaiset saamme olla tyytyväisiä, että monissa asioissa kuljemme maailman sivilisaatioiden kärjessä. Meidän kannattaa edelleen parantaa kansalaisoikeuskäytäntöjämme; kohentaa oikeutta sivistykseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen. Me voimme kiihdyttää ”jäljessä tulevia” kulttuureja omalla esimerkillämme ja mahdollistamalla kehitysmaiden nuorille niin runsain mitoin kuin suinkin mahdollista opiskelupaikkoja maamme yliopistoissa ja korkeakouluissa sekä muissa opinahjoissa. Kotimaihinsa palattuaan meillä opiskelleet vievät mukanaan täällä näkemänsä hyvät käytännöt. Myös tässä kysymyksessä työ ihmisarvon puolesta on rauhaa rakentavaa.

On silti hyvä muistaa, että alaikäisten tyttöjen turvatun elämän mahdollisuudet ovat kaventuneet myös meillä Suomessa, vaikka heistä ei lapsimorsiamia tehdäkään. 70 000 taloutta elää ilman mitään ansiotuloja ja 120 000 lasta elää köyhissä perheissä. Huostaanotot ovat lisääntyneet jo useita vuosia peräkkäin. Hyvinvoivaksi paikaksi kerrotussa Suomessa on yhä enemmän lapsia, joille koti ei ole hyvä paikka. Työtä siis riittää myös kotimaassa.

Pakkomorsiamilla on useimmiten pakkosulhanen. Ei homma niin etene, että pojat kulkevat kaduilla etsien itselleen sopivaa tyttöä ja napsivat löytäessään parhaimman. Uhreja ovat myös pojat. Tilastoluvut pitää kertoa kahdella.