MIKÄ MIES ON ALEXANDER STUBB

Kun Ilkka Kanerva töppäili ulkoministerinä, ”löysi” pääministeri Katainen tehtävään Alexander Stubbin, kaverin, joka on luita ja ytimiä myöten uusliberalismin kasvatti. Alexanderilla ei ole kontaktia tavallisiin ihmisiin, ei historiallista tietämystä pohjoismaista ja Suomesta, ei muuta periaatetta kuin päähän pantu yhdysvaltalaisittain tulkittu ”länsimaisten arvojen” sokea ihannointi. Hänen tapaistaan henkilöä ei olisi kaksikymmentä vuotta sitten mikään poliittinen puolue voinut edes kuvitella minkäänlaisen, vähäpätöisemmänkään ministeriön johtoon. Mutta niin maamme on kehityksen sijaan muuttunut, että ulkoministerinä on niin sanottu ulkoministeri. Näin Stubbia ulkoministerinä luonnehti UKK-seuran lounaskokouksen alustaja professori Keijo Korhonen, entinen ulkoministeri. Korhosen mukaan itsenäisellä valtiolla tulee olla maan ulkopuolisista tahoista riippumaton, itsenäinen ulkoministeri.

Meidän ei tarvitse mennä kuin pari vuosikymmentä taaksepäin, kun valta-, lue oikeistomedia nosti esille epäilyttävinä poliitikkoja, jotka kävivät säännöllisesti keskusteluja naapurimaamme edustajien kanssa. Aiheesta kirjoitettiin jopa nippu kirjoja. Oikeisto syytti Neuvostoliiton kanssa yhteyttä pitäneitä maanpettureina. Itse presidentti todettiin vakoojaksi. Epäämätöntä kuitenkin on, että tuolloiset suomalaiset poliitikot ajattelivat ennen muuta Suomen ja suomalaisten etuja. Ei puhettakaan viha- ja sotapuheesta naapuria kohtaan.

Entä Cai-Göran Alexander Stubb? Mikä mies hän on? Alex on kyllä syntynyt Suomessa, aprillinpäivänä vuonna 1968, mutta hänestä muokattiin yhdysvaltalaisen ajattelutavan ihminen.

Hän kävi koulunsa Floridassa, Dayton Beachissa, jossa hän asui perheessään koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Hänen isänsä on yhdysvaltalainen jääkiekkovalmentaja, joskus entisessä kotimaassaan Suomessa vaikuttanut Göran Stubb. Jo Yhdysvalloissa Alexander oppi saamaan kaiken haluamansa ja mikä meidän tavallisten ihmisten kannalta tärkein tieto: hänellä ei ollut kosketusta tavallisiin ihmisiin. Suomessa Alexander käväisi kirjoittamassa ylioppilaaksi, helsinkiläisessä Gymnasiet Lärkanissa.

Sen jälkeen pikainen asepalvelus, jossa kaverista tuli kahdeksassa kuukaudessa korpraali ja hän palasi Yhdysvaltoihin Furmanin yliopistoon. Siellä hän suoritti valtio-opin perustutkinnon. Opintojaan hän jatkoi Ranskassa, Pariisissa Sorbonnen yliopistossa ja Bruggen College of Europessa. Tohtori Alexista tuli vuonna 1999. Hän väitteli London School of Economicsissa aiheenaan ”Euroopan unionin joustava yhdentyminen”.

Pariisissa opiskellessaan Stubb osasi uida sopiviin liiveihin. Sitä edesauttoi sisään kasvanut länsimaisen eliitin ihailu ja luja itsekäs halu saavuttaa menestystä. Laskelmoidusti Stubb ymmärsi siirtyä pienestä ruotsinkielisestä puolueesta kokoomukseen. Alexander näet tarvitsi Suomen kansalaisuutta Euroopassa, täkäläisessä hallinnossa ei yhdysvaltalaisilla papereilla pärjännyt.

Euroopan unionin komission puheenjohtaja Romano Prodi kiinnitti huomiota eteenpäin pyrkivään ja uskollisuutta läntisiin, so. oikeistolaisiin auktoriteetteihin kuuluttavaan nuoreen mieheen. Prodi teki Alexanderista itselleen kisällin. Alex aloitti uransa EU:ssa yhtenä Prodin poliittisista ”neuvonantajista”. Stubbin varsinainen tehtävä oli seuloa suomalaisista hakijoista sopivat henkilöt EU-instituutioihin. Tuossa tehtävässä Alexander Stubb harjoitteli virkakieltojärjestelmää, sillä Euroopan unionin hallintotehtäviin eivät pääse EU:iin kriittisesti suhtautuvat. Vain uskolliset kelpaavat.

Oikeistolaiset Suomessa tajusivat pian kiinnittää nuoreen mieheen huomiota. Oikeistolaisille avautui mahdollisuuksia EU-virkoihin. Alexander teki mielellään yhteistyötä suomalaisen oikeiston kanssa. Se palveli hänen etuaan. Suomessa Helsingin Sanomien tehtäväksi tuli tehdä Alex tunnetuksi. Stubb ryhtyi lehden kolumnistiksi. Alex-kiiltokuvaa luotiin. Hymy, hieman salaperäiseksi luotu kuva vaimosta ja juoksu antoivat hänestä nuorekkaan ja kyvykkään mielikuvan. Poliitikolle välttämätön tiedon omaksumiskyky jätettiin pois. Taustalle rakennettiin tiimi varmistamaan, että Alex ei tee munauksia. Pitkään menikin ilman munauksia, vasta möläys 080808 paljasti hänen luonteessaan asuvan Venäjä-tietämättömyyden ja kärsimättömyyden.

Alexander Stubb kuuluu poliitikkosarjaan, joiden vaalityön valtamedia tekee ehdokkaan puolesta, maksutta. Stubbin ja Heidi Hautalan ei tarvitse murehtia mistä löytyy raha vaali-ilmoituksiin. Niitä ei tarvita, tunnettuus tehdään artikkeleilla.

Alexander Stubbista tuli vuonna 2004 Euroopan parlamentin jäsen. Hänen äänimääränsä oli mielettömän suuri, osoitus valtamedian ja mainostoimiston loistavasta ammattitaidosta, tuntemattomasta lyhyessä hetkeksi valtasuosikiksi. Kampanja oli tulosta myöten kuin Tupla-suklaan mainoskampanja kymmenen vuotta aikaisemmin: ”Haluatko patukkaa.” Konstit olivat muuten samat, mutta Tupla ei ollut Helsingin Sanomissa kolumnistina.

Stubb joutui vaalikampanja-aikana olemaan Suomessa. Kukaan ei kehdannut tehdä juttua miten tylsältä se on mahtanut hänestä tuntua. Heti vaalituloksen ratkettua Alexander palasi Brysseliin, sen hienostokaupunginosaan, jossa hän asui menestyvän liikejuristivaimonsa Suzanne Innes-Stubbin kanssa.

Olisi ollut outoa, että suomalainen Nato-oikeisto olisi tyytynyt Brysselissä asuvaan toimijaansa. Oli välttämätöntä saada kaveri tänne. Kun Kanervan viestittely naisen kanssa paljastui, oli selvää että oikeisto ei voinut jättää sitä käyttämättä. Yhdysvaltalaisen sielun sisäistänyt Stubb piti saada ulkoministeriksi. Kaverissa ei ole juuri muuta suomalaisuutta kuin passi.

Oikeisto otti hänet tänne! Ja tässä me nyt olemme!

PALAUTE 6.2.2015