KÖYHYYS RAKENTEELLISTA VÄKIVALTAA

1960- ja 1970- luvuilla puhuttiin rakenteellisesta väkivallasta. Se vei ajattelumme yhteiskunnan syvärakenteisiin. Tämä oli taloudellispoliittiselle eliitille vaarallista. Tästä syystä pääoman edustajat lähtivät innolla tukemaan kaikkia sellaisia hankkeita, jotka nostivat esille vallan rakenteita kyseenalaistamattomia yksittäisiä tavoitteita. Nuo hankkeet olivat kyllä oikeita, mutta ne suuntasivat hyvää tavoittelevien ihmisten aktiviteetin pois pääoman samaan aikaan rakentamasta hankkeesta, sosiaalisesti turvallisen hyvinvointivaltion purkamisesta.

On yksi yksittäisteema, joka hallitsevalle eliitille ja sitä tukeville ei kelpaa: köyhyyden poistaminen. Köyhyys on rakenteellista väkivaltaa ja sen poistaminen edellyttää vallan rakenteiden säätelyä. Suomi ehti jo hetken olla lähes ainoa maa maailmassa, jossa köyhyys oli lähes kokonaan poistettu. Mutta sitten niskan päälle pääsi oikeisto yksittäisteemojensa tuella. Ja tässä ollaan, joka kuudes on köyhä.

Suuri rauhanmies – niin suuri, että hän ei voi saada Nobelin rauhanpalkintoa – Johan Galtung määritteli vuonna 1971 ilmestyneessä huutomerkkisarjan ”Väkivalta” pamfletissa (toim. Elina Suominen) väkivallan: ”Väkivaltaa esiintyy silloin, kun inhimillisiin olentoihin vaikutetaan siten, että heidän todelliset (actual) ruumiilliset ja henkiset toimintonsa jäävät heidän potentiaalisen toimintakykynsä alapuolelle.”

Rakenteellisesta väkivallasta Galtung kirjoitti: ”Jos esim. 1700-luvulla joku kuoli tuberkuloosiin, sitä tuskin miellettiin väkivallaksi, koska se oli täysin väistämätöntä, mutta jos hän olisi kuollut siihen tänään huolimatta kaikista maailman terveydenhoitomahdollisuuksista, esiintyisi tapahtumassa väkivalta.”

Tämän määritelmän mukaan köyhyyden paluu maassamme on rakenteellista väkivaltaa. ”Jos kansa näkee nälkää silloin, kun se selvästi olisi vältettävissä, tehdään väkivaltaa.”

Galtung kirjoittaa, että esimerkiksi yhteisössä, jossa yläluokan elinikä on kaksi kertaa korkeampi kuin alempien luokkien (Suomessa ero on tällä hetkellä 12 vuotta), tehdään väkivaltaa, vaikkei esiinnykään konkreettisia henkilöitä, joiden voitaisiin osoittaa suoraan hyökkäävän toisten kimppuun, kuten tapahtuu yhden ihmisen tappaessa toisen.

Vaikka valtamedia voi ohimennen todeta ihmisten elinikäodotteessa olevat erot, se ei pura nähtäväksemme syitä siihen. On vihdoin myös kyseenalaistettava tapa, jonka mukaan yläluokka määrittää mitkä ongelmat kuuluvat ihmisoikeusongelmien piiriin. Ihmisarvon ja ihmisoikeuksien korjaaminen ovat pääsääntöisesti rakenteellisen väkivallan purkamisen kysymyksiä.