PERUSSUOMALAISET OVAT KESKUSTALAISIA

Perussuomalaisia luonnehditaan populisteiksi ja ulkomaalaisvastaisiksi. Näillä määreillä se asettuu ihanan pehmosti kaikkien niiden vastustamiksi, joille tuottaa vaikeuksia profiloida oma politiikka. Helsingin Sanomat on pitänyt perussuomalaisia jo usean vuoden ajan näyttävästi esillä, niin hyvässä kuin pahassa mutta ennen muuta esillä. Arvoliberaalien ja perussuomalaisten nokittelu on kaikille tuttua. Molemmat nostattavat sillä omaa itsetuntoaan.

Kun perussuomalaisista poistetaan halla-ahot, niin jäljelle jää maalaisliitto-keskustalainen, ehkä sen pykäläläisen siiven puolue. Se ei ole tuonut maamme politiikan aatteelliseen sisältöön uutta. Kuten vennamolaisuuden aiemmin, myös perussuomalaisten aatteen juuret ovat alkiolaisuudessa.

Kylmä oikeisto istuu kokoomuksessa, ei perussuomalaisissa. Perussuomalaisten oikeistolaisuuden esillä pitäminen peittää kokoomuksen todellisen roolin.

Veikko Vennamo oli maalaisliittolainen poliitikko, joka maalaisliitosta erotessaan luopui puolueestaan vaan ei aatteestaan. Väitöskirjassaan ´Sitä niittää, mitä kylvää. Keskustan strategiset valinnat 1964–2001´(Gummerus 2002) Seppo Kääriäinen esittelee Maalaisliitto-keskustan neljä traditiota.

”Alkiolaisuus on keskustalaisen aateperinnön ehkä kirkkain ja ainakin muistetuin osa.” Alkiolaisuus on Kääriäisen mukaan ”maailman parantamisen traditio”. Se panee ihmisyyden kehitystarpeet ja kehitysedellytykset kaiken valtiollisen uudistuksen pohjaksi.

Alkiolaisuus korostaa pienomistusta suuromistuksen sijaan. Yksilötasolla tärkeä ihanne on itsekasvatus, jossa yksilö opettaa itseään hyviin tapoihin ja harrastuksiin ja taistelee pahoja taipumuksia vastaan. Mielenkiintoista on, että Alkio kannatti kansojen liittoa. Hän kannatti Euroopan yhdysvaltojen muodostamista. Alkio oli pasifisti, vaikka se ei Neuvosto-Venäjää koskenutkaan. Heimosotia hän kannatti.

Toinen keskustan traditio on kalliolaisuus. Se korostaa asioiden hoitamista, vaikka toki se juuriltaan on aatteellista. Siitä vaan puhuttiin vähemmän. Kääriäinen nimeää kalliolaisuuden ”pragmaattiseksi ja kompromissihakuiseksi yhteistyöpolitiikaksi”. ”Se on asioiden hoitamista, tekojen politiikkaa, vastuunkantamista ja käytännön sovittelutyötä. Keskustalainen valtionhoitajuus nojautuu kalliolaisuuteen.”

Kolmantena tulee sunilalaisuus. Siitä tuli vahva sen etujärjestöluonteisesta maatalouspoliittisesta ulottuvuudesta johtuen. ”Maalaisliitto ymmärrettiin talonpoikaisväestön etuja ajavaksi luokkaluonteiseksi puolueeksi.” Kääriäinen nimeää sen ”maaseutu- ja maatalouspoliittiseksi edunvalvonnaksi”. Sunilalaisuus keräsi koulutusta saaneita nuoren polven maatalousasiantuntijoita.

Vennamoa sekä Timo Soinia ja Perussuomalaisia ajatellen ehkä mielenkiintoisin keskustan traditio on pykäläläisyys. Se liittyy kansan ja eliitin väliseen suhteeseen. ”Pykäläläisen tradition mukaan oikean puoluemiehen piti aina epäillä herroja, niin omia kuin vieraitakin.” Seppo Kääriäinen nimeää pykäläläisyyden ”yhteiskunnan eliitin toimien oikeuden- ja lainmukaisuuden vartioimiseksi”.

Maaltapako kriisiytti Maalaisliiton politiikan. Se johti Vennamon perustaman Suomen Pientalonpoikien Puolueen perustamiseen. Liittyi siihen myös Vennamon ja Kekkosen huonot henkilövälit. Veikko Vennamo kalasti äänestäjiä Maalaisliiton kannattajista. Hän ei sanoutunut irti maalaisliittolaisesta aateperinnöstä.

Suomen Keskustassa on keskusteltu sen ja Perussuomalaisten keskinäisen aatteellisuuden perinteestä. Muiden muassa puoluesihteeri Jarmo Korhonen esitti, että puolueet voisivat yhdistyä nimenomaan yhtäläisen aateperinteen vuoksi. Myös keskustan eteläpohjainen vaikuttajan, Ilkan entinen päätoimittaja Kari Hokkasen mukaan puolueilla on yhteistä aateperintöä.

Vennamo oli loistava poliitikko, hyvä on myös Soini. Heidän populisminsa laatu ylittää monien muiden poliitikkojen populismin. Kun Ben Zyskowicz´n populismi iskee EU-kansalaisiin romaneihin ja suomalaisten köyhien sosiaaliturvaan, iskee Soini pehmosti ”suuriin puolueisiin”.

Maahanmuuttajavastaisuutta on kaikissa puolueissa ja kaikkialla maailmassa. Eniten sitä esiintyy tällä hetkellä Yhdysvalloissa Meksikon rajalla ja Euroopassa Välimeren maissa. On älyllistä laiskuutta pitää vain Perussuomalaisia maahanmuuttovastaisina ja ummistaa silmät edessä tulevalta. Jos afrikkalaisille ei mahdollisteta elämisen mahdollisuuksia, nykyiset pakolaismäärät ovat huvittavan pieniä tuleviin lukuihin. Jos Yhdysvaltain sytyttämiä kriisi- ja sotapesäkkeitä ei saada ehkäistyä, tulee pakolaisia yhä enemmän Lähi-idästä, Aasiasta, ehkä myös Latinalaisesta Amerikasta.

Perussuomalaisille voisi sanoa, että menkää toisten puolueiden rintamaan estämään Yhdysvaltain imperialistiset toimet. Rintamaa ei tosin vielä ole.